- Project Runeberg -  Gutenberg / 1895 /
69

(1892-1900)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

GUTENBERG

Helsingin Kirjanpainajain yhdistyksen ulosantama Utgifven af Typografemes förening i Helsingfors

Helsingfors. Helsingfors Central-tryckerr, 1895

III vuosik. H:o 18 1895 III àr?. Tilaushinta: — Prenumerationspris: Koko vuosikerta......| ^ Helt år.........I ’ Postim. siihen luettuna. — Postportot inber. Toimitus: — P.edaktion: K. 1. Forsman — J. A. Snell Ansvarig — Vastaava) Ilmoitushinta: Petiiti-riviltä. . . Per petitrad . . . — Annonspris: .....1 35 n. .....1 SyyAkuu 30 September


Stenbergin tilaajat!

Tilausmaksu 3:lta neljännekseltä nyt
suoritettava!

Huoni.! Tilaajat, jotka eivät ole
suorittaneet edellisten neljänneksien
tilausmaksua, kehoitctaan piammiten se
tekemään.

O. Lindstedt.

Gutenbergs prenumeranter

anmodas om prenumerationsafgiftens
erläggande för 3:dje kvartalet.

Obs.! Prenumeranter som restera för
tidigare kvartalsafgiftcr uppmanas att
fordersanimast erlägga desamma.

O. Lindstedt.

Vieläkin „Satunnaisten menojen
rahastosta".

Viimeisessä yhdistyksen kuukauskokouksessa
sunnuntaina t. k. 29 p:nä alusti kysymyksen:
»Millä keinoin voitaisiin saada keräys
»Satunnaisten menojen rahastoon» parempaan vauhtiin
ammattikunnan keskuudessa?» hra Iv. Hoimela
seuraavasti:

Turvallisuusrahastot työväenliikkeen
edistämiseksi ja turvaamiseksi ovat meillä vielä
horjuvalla kannalla. Kaikki työväen keskuudessa
perustetut yhdistykset ja klubit, jotka ovat
ohjelmaansa ottaneet: ajaa työväen asian
toivottuun päämaaliinsa, ovat mitä suurimmassa
taloudellisessa ahdinkotilassa. Tämä seikka onkin
ollut ja tulee vastedeskin olemaan mitä
suurimpana haittana työväen olojen kehittymiselle ja
työväestön itsenäiseen valtaan pääsemiselle
maassamme. Kaikkialla, missä on koetettu
jotain suurempaa reformia aikaansaada työmiesten
jmolelta, on täytynyt tuumat jättää sikseen
huonojen taloudellisten asiain vallitessa. Ja,
kuten jokainen käsittänee, tulee työväestö meillä
yhä edelleenkin vielä kanan aikaa pysymään
yhtä heikkona ja kykenemättömänä,
taistellessaan meillä vielä tuota mahtavaa virkamies- ja
rahavaltaa vastaan, kuin tähänkin asti. niin kauan
kuin se ei herää hankkimaan itselleen vankkaa
taloudellista turvaa. Työväestön on itsensä
herättävä käymään käsiksi tähän sen toiminnassa
kaikkein tärkeimpään tehtävään.

Tietääkseni on Helsingin kirjanpainajain
yhdistys ainoa yhdistys maassamme, jolla 011 jo
edes olemassa varsinainen rahasto, jota voi
pitää turvallisuusrahastona työväen jalon aatteen
turvaamiseksi. Se perustettiin noin 4 vuotta
sitte nimellä »Satunnaisten menojen rahasto».
Rahasto on nimittäin aiottu — kuten tunnettu
— kasvattaa ja säilyttää tulevan
kirjanpainajain-liiton taloudelliseksi turvaksi eikä yhdistys,
perustettaessa lausutun mielipiteen mukaan, saa
käyttää sitä muuhun tarkoitukseen. Tuloja
siilien on koetettu kerätä vapaaehtoisilla lahjoilla.
Mutta millaiset tulokset tästä keräyksestä 011
saavutettu, on yhtä ikävää kuin häpeällistäkin
ilmaista. Kahden ensimmäisen vuoden
säästöistä ei kukaan paljo tiedä tämän taivaallista;
kerrotaan tosin toisissa täkäläisissä painoissa
kerätyksi isojakin summia tähän tarkoitukseen,

vaan missä ne säästöt nykyään ovat, on
jokaiselle tietämätöntä. Noin kaksi vuotta sitte
1 päätti yhdistys saattaa keräyksen
vilkkaammaksi, laittamalla kaikkiin täkäläisiin painoihin
säästölaatikot, joihinka jokainen saisi laskea
roponsa, sekä kehoitti kiertokirjeellä kaikkia
maa-seutukirjaltajia kukin paikkakunnallaan
alkamaan keräyksen mainittuun rahastoon. Tulokset
pääkaupungissa tämän toimenpiteen kautta ovat
tosin vähän lisääntyneet, vaikka ei lähimainkaan
siinä määrässä kuin toivottava olisi.
Maaseuduilla sen sijaan on lyöttäydytty kerrassaan
välinpitämättömiksi keräyksen suhteen. Ainoastaan
Turusta ja Tampereelta on parissa
»Gutenber-gin» viime vuoden vihossa tilintekoa
keräyksistä, vaan sen enempää ei näistäkään
kaupungeista ole kuulunut. Rahastonhoitajalle tähän
asti kerätyistä rahoista tehty tili osoittaa
rahastossa löytyvän varoja nykyään vähän yli
800 markkaa.

Rahaston näin huonolla kannalla ollessa
pyydän sen vuoksi saattaa kokouksen harkittavaksi,
mitä olisi tehtävä rahaston kasvattamisen
suhteen koko ammattikunnan keskuudessa.

Mielestäni olisi keräys juuri tällä hetkellä
mitä välttämättömin, mutta ikäväkseni olen
päinvastoin huomannut, että keräys täkäläisten
kirjanpainajain keskuudessa rupeaa taas
vähenemään siitäkin määrästä, mitä se jo joku aika
sitte oli. Ammattilaisemme eivät näy heräävän
tässä heille itselleen niin tärkeässä asiassa,
jonka vuoksi olisi jotain tehtävä asian
auttamiseksi. Syynä tähän olen kuullut lausuttavan
yhdeltä puolen sen, että rahastoon kun ei
kaikki yksimielisesti pane varojaan, niin mitä
sitä sitten toisetkaan turhanpäiten kasvattavat,
toiselta puolen taas sanotaan rahaston muka
huono hoito useatakin lamauttavan. Missä
määrin näissä syytöksissä on perää, en
varmaan voi sanoa, vaan luulen että ne ovat
enemmän vaan tekosyitä. Näitten
asiainhaa-rain johdosta pyydän sentähden saada
kokoukselle esittää:

1) että kokous yksimielisesti kiertokirjeellä
vakavasti kehoittaisi kaikkia sekä
pääkaupungissa että maaseuduilla työskenteleviä
ammattilaisia luovuttamaan palkastaan 1/2 prosenttia
jokaisena tilipäivänä puheena olevaan rahastoon;

2) että rahasto pidettäisiin koskemattomana
tulevaisuuden varalle; sekä

3) että yhdistyksen äänenkannattajassa tai,
jos tämä lakkaa olemasta, jossakin muussa
sanomalehdessä julkaistaisiin rahaston tila joka
neljännesvuoden kuluttua.

Tällä tavoin luulisin ainakin osaksi saatavan
poistetuksi noita mainitsemiani useammalta
taholta esiintuotuja esteitä ja sitä epäluuloa, joka
monellakin näyttää olevan rahaston hoidon
suhteen. Tämä ehdottamani säästöönpano on niin
pieni, ettei se ketään tulisi rasittamaan,
olkoonpa ajat kuinka huonot tahansa
ammattikunnassa, mutta olisi suurena voittona
rahaston kasvattamisessa.

* *

*



Lyhyen keskustelun perästä hyväksyi kokous
yksimielisesti alustajan tekemän ehdotuksen
asiassa.

Me emme voi muuta kuin toivoa sitä, että
ammattilaisemme tulevat kaikkialla yhtä
yksimielisesti seuraamaan ja täyttämään näitä

mainituita toimenpiteitä. Me vakavasti
luotamme siihen, että Suomen kirjaltajat käyvät
tässäkin asiassa edellä muita ammattilaisia,
niinkuin ovat tehneet monessa muussakin
edis-tyspyrinnössä. Emme katso tarpeelliseksi tällä
kertaa asiasta puhua sen enempää, siinä vakavassa
luulossa että asia on jokaisella itsellään selvillä
ja että kaikki tulevat tässä kohdin täyttämään
velvollisuutensa. Alustajan sanat rahaston
hoidosta pakottavat meidän toiste asiaan tulemaan.

Ojämt falla ödets lotter.

Det inträffar emellanåt, att man får höra
omtalas rätt kuriösa saker om löneförhållandena
vid ett och annat tryckeri här i landet,
hvarför det ej torde vara ur vägen att nu och då
göra en afstickare äfven på detta område.

Vi skola till att börja med omtala tvänne
fall från vårt kära goda Helsingfors. Det är
»G:s» läsare nogsamt bekant, att då en
sättare-elev förklaras utlärd och blir typograf, han i
och med detsamma erhåller samma
aflönings-grund, som hans äldre kolleger äga. Men
dessa löneförmåner tyckas icke tvänne vid ett
af våra äldsta tryckerier anstälda maskinmästare
erhålla. Ifrågavarande maskinmästare erhålla
nämligen en lön af — 65 mk per man och
månad, och för denna lön sköta de hvar sin
snällpräss, n samt få dessutom tjänstgöra som
iläggare. At en af dem är ännu därtill
uppsikten öfver en »Liberty-präss» ombetrodd.
Alt-för stora anspråk på ordentligt arbete kan man
under sådana omständigheter ej fordra, ty det
är klart, att om maskin mästaren ej får ägna
sin uppmärksamhet åt trycket, detta kan blifva
totalt odugligt eller i lyckligaste fall
behjälpligt. På god tur är dock mycket riskabelt att lita,
och man konkurrerar i vår tid ej blott med
billigt tryck, utan äfven med godt sådant. Det
skall säkert därför i längden bättre löna sig
att bekosta punkterare och maskinmästare skildt
till hvarje tryckpräss, samt leverera ett dugligt
arbete, än att låta en person sköta tvännes
sysslor och leverera odugligt arbete.

Det kan vara tvifvel underkastadt om det
är »hälsosamt» för en principal att sålunda
förskaffa sig billig arbetskraft, men frånsedt detta,
borde vederbörande betänka huru svårt dessa
arbetare hafva det här i lifvet under sådana
förhållanden, isynnerhet som personerna i fråga
redan med flera år öfverskridit
myndighetsåldern, och således äro för gamla att njuta
understöd af ålderstigna och fattiga föräldrar.
Tvärtom vore det de ungas plikt att bereda
sina föräldrar en liten lättnad på ålderdomen,
men det kan sannerligen ingen fullvuxen man
göra med 65 mk i månaden. — Vi stå här
utan tvifvel åter framför ett af de många fall,
hvilka i främsta rummet bidraga till att
uppfostra missnöjda arbetare.

Som motsats till hvad här ofvan anförts, kan
följande förtjäna att omnämnas: Vid
ifrågavarande tryckeri arbetar en kvinlig typograf,
som äger den förmånen framför andra arbetare
därstädes att vara skyddad mot arbetsbrist på
ett säreget sätt, ity att hon har sig tillförsäkradt
60 mk pr likvid, såvida ej tillräckligt arbete
finnes. Om hon t. ex. enligt beräkning
förtjänar mera än sistnämda summa, så erhåller

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 05:38:36 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/gutenberg/1895/0069.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free