Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
etsvtan afslipas och graveringen vidare
utarbetas med stickel enligt teckningen. Icke
särdeles djupt intrvkta ställen kunna utdrifvas
medels hamring på plattans baksida och därpå
förbättras medels stickeln. Vid mera
omfångsrika korrigeringar är det lämpligare att, såsom
vid träsnitt, insätta ett större stycke buxbom
och låta träsnidaren fullborda korrigeringen.
Pålödda och graverade ställen på plattorna äro
ganska mycket mjukare än zink; vid större
upplaga inträder därför gerna den olägenhet,
att de fortare nötas ocli därför framträda
skarpare. Däremot kan endast afdrag till kliché
skydda.
Skadade klichéer.
De skador, som träffa träsnitt och etsningar,
kunna naturligtvis äfven träffa klichéer. Är det
blott fråga om intrykta ställen, så kan
tryckaren själf hjälpa sig därigenom att han
lösgör klichéen från träfoten och genom lätt
hamring på baksidan af plåten afhjälper den
därvarande fördjupningen. Är ej bilden skadad,
så kan olägenheten lätt afhjälpas, i annat fall
måste stickeln tagas till bistånd, hvilket i
svårare fall blott kan ske efter pålödning af
gravyren.
Muistakaa Va n h us - ra h astoa I
Piirustuksesta.
Erään ulkomaisen lehden mukaan.
jaimista sekä väreistä, niin piirretään piirustuslaudalle
kiinnitetylle, hyvän joukon suuremmalle kartongille kun
työn koko vaatii, kaikki esiintyvät suorat linjat tai
ympyrät, kulmiot j. n. e., niin kutsuttu »luuranko».
Tähän käytetään kovaa lyijykynää. Linjat, joiden
myöhemmin pitää esiintyä toisessa kuin itse
koutuuri-värissä, esim. puuasena, piirretään niin hienoksi kun
mahdollista, ettähän vaan näkyvät. Nyt otetaan työhön
valituista ornamenteista, (ei tarvitse koko kehystä latoa,
yksi lista riittää), mahdollisesti esiintyvistä vigneteistii,
vaikeista kulmapalasista ja pääriveistä yhteinen vedos
läpinäkyvälle paperille, sen selkäpuoli grafiteerataan ja
on nyt sen mukaan helppo läpipiirtää kaikki niille
paikoille joille ne latauksessa on tuleva. Liika graffiti on
tätä ennen hyvästi poistett.tava. Huomattava kuitenkin
on että n. s. »mustien» ornamenttien, esim. Holbein,
piirustamiseen ei tämä tapa oikeen sovellu. Jos
sellaisia koristeita aiotaan käyttää, on paras latoa ne ja
vetää niistä kartongille vedos sillä värillä jolla ne aiotaan
painaa sekä piirtää tämän ympärille ja sisälle kaikki
muut koristeet ja teksti. Tätä tapaa on edullinen
käyttää myöskin vaikeampia ornamenttia käytettäessä
suuressa koossa.
Tulemme nyt vasta-alkavalle vaikeimpaan kohtaan,
pohjavärien määrittelemiseen.
Väreistä on paras ostaa vaan muutama kappale, mutta
ne parasta laatua. Yksi kappale sinistä, keltaista,
valkoista ja mustaa sekä kaksi kappaletta punaista,
karmiinin ja sinooberin, riittää. Näillä väreillä vgi saada
kaikki tarvittavat vivahtukset. Sekoituskuppisia on
hankittava noin puolitusinaa. Siveltimet, joita täytyy olla
useamman suuruisia, ovat aina pidettävät suippokärkisinä
ja puhdistettavat puhtaassa vedessä huljuttamalla. Väriä
valmistaessa on ensin kaadettava hiukkasen vettä
kup-piseen johon sitte veitsellä kaavitaan tarvittavasta
väri-palasesta ja sekoitetaan siveltimellä siksi kun se on
sulanut. Jonka vaaleammaksi väri tahdotaan sen
vähemmän väriä ja enemmän vettä tai päinvastoin jos
tah-dotaau tummaa.
Sekoitettaessa useampia väriä yhteen, on ensin
jokainen väri erikseen sulatettava, jonka jälkeen siveltimestä
tiputetaan toiseen sen verran kun tarvitaan. Joka väriä
varten on pidettävä eri sivellin. Jos esim. laitetaan
kaksi pääväriä ja niistä sitte sekoitetaan kolmas väri,
niin tarvitaan kolme sivellintä j. n. e. Vesiväreissä
painuu väriaine pian pohjalle, jonka tähden väriä
käyttäessä on aina ensin hyvin sekoitettavava, muuten ei
saa samaa vivahdusta.
»Vanha hyvä aika», jolloin accideussilatoja saattoi
asettaa työnsä miten hänelle parhaiten soveltui ja jolloin
ei niin tarkkaan laskettu kuluiko siihen muutama tunti
enemmän tai vähemmän, on ohitse. Lakkaamatta
eteenpäin menevän tekniikan sekä yhä kasvavan kilpailun
vaikutuksesta olemme joutuneet sellaiseen työtapaan,
josta vanhoilla kirjaltajilla ei ollut aavistustakaan.
Sen sijaan kun ennen melkein kaikkialla ja vielä
nytkin useassa kirjapainossa katsotaan joksikin
välttämättömyydeksi nuo loppumattomat korrohtuurit ja se
useinkin aivan uudestaan muodostaminen, johon
muutamat tilaajat ovat tottuneet, varsinkin kun on
kysymyksessä joku hienompi työ, koettaa käytännöllinen johtaja
nykyään edellä tehdyllä piirustuksella varjella
kirjapainoa sellaisilta aikaa kuluttavilta ja siis kalliilta
muutoksilta ja korrehtuureilta.
Mutta myöskin silloin kun ei piirustusta tilaajau
puolelta vaadita, helpoittaa se latousta useassa tapauksessa
varsin tuntuvasti, lukuunottamatta välikokeita koneessa,
jotka täten kokonaan säästyvät.
Ammattipiireissä ja lehdissä on useasti puhutttu
piirustustaidon tarpeellisuudesta ja arvosta latojille, mutta
sittenkin sitä ylen harvassa kirjapainossa harjoitetaan.
Siihen mahtaa olla syynä (lukuunottamatta niitä
viisastelijoita jotka eivät tahdo tunnustaa tuosta taidosta mitään
hyötyä olevan ja jotka mieluimmin antavat muuten
hyvin maksetun työn mennä pois kuin poikkeavat
totutusta tavastaan) se, ettii katsotaan liian vaikeaksi oppia
siihen tarvittava teknillinen kätevyys tai että
ylimalkaan ei olla selvillä työaineista ja työtavasta.
Ohjeiksi viimemainituille tahdomme tässä antaa
muutamia teknillisiä viittauksia.
Jos on kysymyksessä työ, jonka latous tosin on hiukan
konstikas uiutta joka kuitenkin painetaan vaan yhdellä
värillä, niin riittää lyijykynällä valkealle paperille tehty
piirustus. Läpinäkyvä paperi on tähän tarkoitukseen
varsin sopiva, koska siihen voi esiintyvät
koristekii’-jaimet, ornamentit y. m. kirjasinnäytteestä helposti
piirtää, panemalla alle ne kohdat jotka aiotaan käyttää.
Tällä yksinkertaisella ja vähän aikaa kuluttavalla tavalla
piirustaessa voi myöskin aina nähdä valon ja varjon
vaikutukset, tarvitsematta aivan tarkkaan jäljentää joka
ornamenttipalasta. kiemuraa tai pientä kirjainriviä.
Sellaisista yksivärisistä töistä tyydyttää tilaajaa piirros,
josta hän jotakuinkin näkee valmiiksi painetun työn
kokonaisvaikutuksen.
Toisten on moniväristen töiden kanssa. Tilaajalla
on useasti aivan väärät käsitykset eri värien
vaikutuksesta, jonka tähden hänelle piirustus on värien*
puolesta niin tarkkaan kniu mahdollista silminnähtäväksi
tehtävä.
Edellä sanottujen etujen tähden käytetään
läpinäkyvää paperia myöskin moniväristen töiden piirustuksiin;
värit tällä paperilla eivät kuitenkaan esiinny edullisesti,
josta syystä on parempi käyttää elfenlnukartonkia.
Kuu on hätäisesti piirtänyt paperille »ajatuksen (idé)
sekä on selvillä työn ko’osta (format), eri osien
suuruudesta ja välimatkoista, ornamenteista, koristeista ja kir-
Nyt takaisin piirustukseen. Valmis lyijykynäpiirustus
kastellaan nyt hiukan puhtaalla sienellä ja odotetaan
siksi kuu kartonki on vetänyt kosteuden sisäänsä. Täten
tulee se pehmeämmäksi ja ottaa siten paremmin värin
itseensä. Sivellin kastellaan nyt väriin, koetetaan ensin
kartougin reunaan, joka juuri tätä varten on jätetty
suuremmaksi, ja vedetään sitte pitkillä sivellyksillä
aiotuille paikoille piirustuksessa. Lyijykvnäviivat eivät
näistä vaaleista pohjaväreistä ollenkaan pahennu, joten
huoletta voi niidenkin yli sivellä missä vaan niin sopii.
Pohjavärien maalaaminen on toimitettava joutuun,
ettei kartongi sitä ennen ehdi kuivua. Vasta-alkavalle,
joka ei vielä ole oppinut värien sekoittamiseen, tahtoo
pohjavärit, useimmin tulla liian tummia. On senvuoksi
aina ajateltava että pohjan aina helpommin saa
tummaksi kuin vaaleaksi, tarvitsee vaan, kun ensimmäinen
sivellys on kuivanut, sivellä kerran lisää. Jos
kuitenkin joku väri on tullut liian tummaksi, voi sen
vaalentaa siten että puhtaalla veteen kastetulla siveltimellä
pyyhkäsee päälle ja painaa puhtaalla valkoisella
imu-paperilla, joka vetää liian värin pois. Vähitellen
katoavan tai vaalenevan pohjan saa siten, että vetää puhtaaseu
veteen kastetulla siveltimellä vaalenemaan aiotulle
paikalle, puristaa sormilla siveltimen kuivaksi ja pyyhkii
sillä värin yhä ohuemmaksi. Tällä tapaa on tehtävä
siksi ettei väriä lopulta näy ollenkaan.
Kun pohjavärit ovat maalatut ja kuivaneet, alotetaan
kontuuripiirustuksen valmistaminen. Tarvittava väri
(mustaan ei saa käyttää kirjoitusmustetta koska se
helposti leviää) on tehtävä niin sakeaa että se juuri
kynästä valuu. Piirustuskynää, joka usein on kostealla
sienellä tai märällä vaatetilkulla pyyhittävä puhtaaksi,
koska väri siihen pian kuivaa, ei ole kasteltava suoraan
värikuppiin, vaan on väri siveltimellä siveltävä sen
sisäpuolelle. Koristeet, vignetit, ornamentit ja kirjaimet
on tehtävä piirustuskynällä, linjat, ympyrät y. m. s.
piirtimellä (ritstift). Missä kaksi väriä kohtaavat
toisensa on ensimäisen annettava kuivaa ennenkuin toinen
vedetään.
Pitkää harjoitusta vaatii piirustuksessa mahdollisesti
esiintyvän bronssin kiinnittäminen. Jotkut käyttävät
bronssin sijassa vaan heleän keltaista tai likaisen
valkoista hopean asemasta, mutta tärvelevät täten useasti
koko työn näön. On hiukkasessa kuumaa vettä
sulatettava vähiin kumrniarabikummia ja siitä syntyneeseen
velliin sekoitettava kelta-, tai hopeaa varten valkoväriä.
Tällä seoksella piirretään tai piirtimellä vedetään kaikki
bronsseerattavat paikat ja ripotetaan (ei pyyhitä)
bronssi-jauhoa päälle. Noin neljännestunnin kuluttua pyyhitään
liika bronssijauho varovasti kuivalla siveltimellä pois.
Bronsseerattavat paikat on piirustettava
pohjavärimaa-lausten jälkeen ja ennen kontuuri piirustusta- Viime
aikoina on kauppaan ilmestynyt valmiita
bronssiväri-palasia joita käytetään aivan samalla tavalla kuin
vesi-vätipalasiakin.
Lopuksi puhdistetaan piirustus mahdollisesti
ilmestyneistä likapilkuista ja leikataan ylijäävä reuna pois.
Tietysti voi käytännössä muutkin työtavat viedä
samaan tulokseen, meistä on mainittu tapa kuitenkin
näyttänyt parhaalta.
Että vasta-alkavalle ensi piirustukset eivät aina
onnistu, on luonnollista, varsinkin jos häneltä puuttuu
kaikki piirustustaidon alkeet. Moni silloin menettää
malttinsa ja heittää kyuät ja kaikki nurkkaan. On
kui-teukin ajateltava ettei kukaan syntyissään ole mestari,
kaikki taito on usein hyvinkin pitkän harjoituksen tulos.
Uutisia. - Notiser.
Typografernes förening. Vid månadsmötet
den 21 december meddelade bestyreisen:
att till medlemmar i föreningen blifvit
godkände hrr E. Penger, A. W. Nyman och H.
Nylund, samt att på grund af bristande
inbetalning af medlemsafgiften från densamma afgått
hrr A. Andersson, A. Lindgren, E. Hornborg,
A. Helander, B. Lybeck, P. Wahlstein, IL
Pors-blom och E. Wahlstein (bortrest);
att bestyreisen utsett hr K. Roine till
föreningen s sekreterare;
att föreningens bibliotek fått emottaga gåfvor
af hrr K. Skogster, Juho Tuominen, K.
Johansson, Bob. Ahlstedt och Onni Tuisku; samt
att den komité som vid senaste månadsmöte
fick i uppdrag att åt hr E. Wahlstein
ombesörja en minnesskänk, fullgjort sitt arbete.
Gåfvan utgöres af ett nysilfverskriftyg, å hvilket
är ingraveradt: »Emil Wahlstein. Typ.
Förening i H:fors. 18 21/12 95.» Gåfvan åtföljdes
af en sålydande adress:
»Till hr E. Wahlstein. För de stora och
mångsidiga tjänster samt för det varma
intresse Ni bevisat Typografernes Förening i
Helsingfors, ha vi, enligt uppdrag, äran
tillsända Eder, som ett ringa tacksamhetsbevis,
medföljande enkla minnesgåfva.
Helsingfors den 21 december 1895.
Å Typ. Förenings vägnar:
J. A. Kosk. F. W. Ahlroos. K. Hoimela.»
Frågan: »Vore det icke till gagn för yrket
om årligen föranstaltades utställning af under
året utkommande tryckalster», refererades af
hr .T. Jakobsson. Referenten ansåg, att dylika
utställningar skulle blifva en driffjäder till
yrkets framåtgående, ty tvpograferne blefve då i
tillfälle att taga lärdom af hvarandra och den
osunda konkurrensen emellan underhaltigt och
ordentligt arbete skulle genom utställning af
arbetena kunna motarbetas. Frågan föranledde
ett lifligt meningsutbyte, hvaraf framgick, att
blott en mening gjorde sig gällande om de
föreslagna utställningarnas gagn, men man hade
delade åsikter om förslagets realiserande.
Referenten ansåg dock, att dessa utställningar
blefve förbundna med ringa kostnader och lätt
åstadkomna ifall man, hvilket var troligt, kunde
påräkna principalers och faktorers medvärkan.
Mötet godkände slutligen i hufvudsak referentens
förslag, samt utsåg en komité, bestående af hrr
K. Johansson, A. Finander, K. Forsman, O.
Lindstedt och H. J. Forsström, hvilken ägde rätt
att inkalla förstärkning samt söka åstadkomma
en årligen återkommande utställning af
typografiska alster.
På förslag af »Gutenbergs» nyvalda
redaktion beslöts att »G.» finge prenumereras såväl
å landets postanstalter som hos tryckeriernas
ombudsmän, samt att postporto skulle erläggas
af prenumeranter i landsorten. Däremot
godkändes icke redaktionens förslag, att, för
vinnande af mera utrymme, låta trycka »G.» med
petit stil. Denna åtgärd skulle höja
tryckningskostnaden med 10 mk pr n:r, och ansågs
föreningen icke kunna påtaga sig den däraf
ytterligare tillkommande höjda ekonomiska
risken.
Föreningens nuvarande lokal skulle
uppsägas, och vid upphyrandet af ny sådan skulle,
enligt mötets beslut, afseende fästas vid att
lokalhyran icke finge öfverstiga ett sådant
belopp, som komme att vålla bekymmer med
föreningens ekonomi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
