Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o 4.
GUTENBERG
3
När grunden skall byggas.
Det länge bebådade Finska Typografförbundet
är nu så till vida en värklighet, att vägen står
öppen för lagbunden värksamhet, samt att några
förarbeten blifvit gjorda för detsammas vidare
ordnande. Många äro de, som tänkt högt om
detta förbund och som med rätta kommit till det
resultat, att en sammanslutning, tagen i stort, är
för arbetarne i gemen en lifssak, en fråga af
reformerande natur. Utan tvifvel måste man
erkänna, att en sådan sammanslutning är den
rätta och kanske enda utväg den obemedlade
liar att välja, om han i viss mån skall kunna
göra sin ställning oberoende af skiftningarna i
lifvet, samt om han ej vill låta sin röst förklinga
ohörd, när frågan gäller rimliga anspråk frän
hans sida. Den goda tanken, på hvilken värt
förbund stöder sig, måste erkännas af alla, som
hafva kunskap om dess ändamål och bärkraft;
endast den liknöjde, kortsynte och egoistiske kan
misstyda eller tadla ett sådant företag.
Men vore förbundstanken huru storslagen som
hälst, så kan densamma dock genom en
oomtänk-sam förvaltning ganska lätt blifva bortfuskad.
Skulle nu det unga förbund vi bildat stanna vid
en misslyckad försöksmanöver, då kunna vi också
vara förvissade om, att denna idé ej på långliga
tider ånyo skall upptagas i vårt land, och farväl
då också alla våra framtidsförhoppningar. Vare
detta ingalunda sagdt för att misströsta, utan
endast som ett gif akt. Vi hafva dess bättre
ingen anledning att tvifla på vårt förbunds framtid;
tvärtom kunna vi med så mycket större tillförsikt
sätta tro till företagets lyckliga utgång, som vi
hafva ett godt exempel i Svenska
Typografförbundet, från hvilket vi inhämtat idén, och af hvars
erfarenheter vi i många stycken böra kunna
draga nytta. Det är sant, att våra inre
förhållanden oj äro fullt jämförliga med andra länders,
liksom äfven fältet hos oss skall blifva svårare
att upparbeta, i följd af att man i vårt land ännu
icke öfveralt inser förbundets betydelse, samt
emedan vi öfverhufvudtaget här äro mindre rörliga.
De flesta eller åtminstone de mera försigkomna
äro dock allaredan mogna för idén, och förr
eller senare blir tvifvelsutan förbundstankens rätta
värde allmänt insedt. Vi hafva således ej någon
giltig anledning att vara missmodiga.
Må vi då med sans och kraft gå till
värket-En stor del af förbundets väl och ve är beroende
af den väg vi i början inslå. Öfverväge därför
hvar och en hvad som står på spel, ty det är
nu, om någonsin, det kräfves uppoffring af oss.
Vi böra sätta alla våra krafter i gång för vår
plans fullbordande — alla böra betrakta sig som
en kugg i det stora drifhjulet. Endast då kunna
vi med visshet veta, att framtiden skall löna vår
sträfvan. Hafva vi en gång förmått bygga en
fast och pålitlig grund, så hafva vi också
öfvervunno det största hindret, ty så snart vårt
förbund fått stadigt fotfäste hos oss, skall det icke
störta för första vindkast.
Olenkohan oikeassa?
Eräs entinen työtoverini kirjoitti:
„Hyvä veljeni!
Se on tämä elämä täällä meidän
paikkakunnalla sellaista jollaiseksi sen hyvin arvaat
itsestäsi. Usein saa lukea sanomalehdissä ilmoituksen
yksi, kaksi, kolme jopa neljäkin latojaa saa
»pysyväistä* työtä siinä ja siinä kirjapainossa, joten
ei ainakaan ole pelkoa joutilaaksi joutumisesta.
Mutta arvaatko, veli hyvä, minkälaisia nuo paikat
ovat- — Ajattelin! Teen työtä erään
sanomalehden latojana, jossa toimessa viruu työpäiväni
14 à 15 tuntia pitkäksi, jopa joskus
pitemmäk-sikin. Vielä lankeaa suurin osa tuosta
työajastani sille osalle vuorokautta, jonka muut ihmiset
— vieläpä eläimetkin — omistavat levoksensa.
Olen nimittäin pakoitettu leipääni saadakseni
yöllä työskentelemään.
Kun olisi meillä täällä edes jotakuinkin
käytännölliset työhuoneet ei se niin vaikeaa ja rasit-
tavaa olisikaan, mutta kun on yhteen ainoaan
huoneesen asetettu kaikki mahdolliset
kirjapaino-tarpeet, petroleumimoottori, painimet, vormujen
huuhtomiskaukalot, stereotyperauslaitos y. m.
Sanalla sanoen kaikki mitä talossa toimitaan,
niinkuin oli siellä edellisessä työpaikassakin.
Olen sanonut itseni ulos paikastani sillä
rintani on nykyään tuntunut hyvin kipeältä enkä
luule jaksavani pitemmältä yötyötä kestää.
Täytynee koettaa hankkia jostakin hiukan
ihmiselli-sempi paikka jos onnistuu saamaan.
Veljesi."
Tuskin oli kulunut viikkokautta kun sain
tiedon että, tuo toverini oli kuollut, että kirjeen
kirjoittaja oli toivonsa mukaan saanut paremman
paikan — kun ei enään jaksanut pitemmältä tuota
yötyötä kestää. Oli sortunut tuon meikäläisten
vainolaisen keuhkotaudin uhriksi.
Tämä tieto teki minuun kolkon vaikutuksen.
Tuo nuori, vielä noin nuori, sitten reipas toverini
kuollut keuhkotautiin. Hän, joka aina kerskaili,
ettei heidän koko suvussaan sellaista tautia ollut
koskaan ollut, „sillä mistäpä se tauti sinne
sydänmaalle olisi osannut" jutteli hän leikillä, ollen
oikea ehta Suomen sydänmaan poika. — Ja nyt
oli tuo tauti kuitenkin tehnyt lopun hänestä.
Tuntui niinkuin sallimus olisi tahtonut ivailla
hänen kanssaan, tahtonut näyttää että hänellä
se kuitenkin on valta ja voima. Mutta tuntui tuo
mielessä siltäkin kuin hänen kuolemansa
vaikuttimena olisi ollut muukin ei vaan paljas sallimus.
Teki mieleni syyttämään jotakuta tuon ystäväni
kuolemasta. En syyttänyt Jumalata, en
sallimusta, — syytin kirjapainojen työhuoneita, noiden
työhuoneiden omistajia, jotka kieltävät levon
työ-miehiltänsä muutaman pennin kartuttamiseksi
lihavaan kukkaroonsa, jotka kiusaavat heitä
epäterveellisissä, lain ja asetusten kieltämissä
työhuoneissa tuntematta ollenkaan niitä tuskia,
joita heidän käskyläisillään on kärsittävänä.
Tiesin varmasti heidän olevan suurena syynä
tuon toveriparkani elämän lyhyyteen.
Mutta mitäpäs tuosta. Kai he ajattelivat näin:
Eihän tällaisessa tapauksessa lakikaan mitään
taida, sillä kukapahan siitä perään kysyisi? Ja
mitäs ne työmiehet niin hyviä palatseja
tarvitsevat. Tosinhan ne ei ole nuo työhuoneet ihan
laillisia, vaan missäpä ne nyt niin pykälien
mukaisia lienevät. Voinhan minä, kun
ammatin-tarkastajan tiedän tulevan, antaa lakaisuttaa
lattiat ja sammuttaa tulen stereotypeerausuunista,
muussa tapauksessa kai hän nuo laitokset pois
komentaisi. — Huono aika, eihän sitä kannata.
Mitäpäs minä siitä välitän, jos ne työmiehet
murisevat ja kirjoittelevat „Gutenbergiinsa", — en ole
tietävänikään. Enhän minä niin kovin huono
työmiehiäni kohtaan ole ollutkaan. Eikähän ne
työhuoneiden takia kuole, vaan oman ikänsä
lyhyydestä ja minkäs minä sille taidan.
Niin he ajattelivat.
Mutta minä luulen, että ainakin sen tuomarin
ja ammatintarkastajan silmissä, joka meidän
kaikkien työt ja toimet tarkastaa, he jäävät kun
jäävätkin tuon toveriparkani, kuten monen muunkin
meikäläisen ijän lyhentäjäksi.
Lieneenköhän oikeassa? Kenties en? Mutta
kenpäties olenkin.
— ikä —
X(uà
’u istak aa
Suomen \irjanp. j/Tpuyhdistyksen
# jfirpajaisia m
tjetmikuun 13 ja 14- p:nä 1897.
Liiton alalta. Från förtjundsområdet.
Kuopiosta. Kirjaltajaliiton jäsenten
kokouksessa joulukuun 20 p:nä 189t> valittiin
puheenjohtajaksi faktori Y. A. Valkonen ja
pöytäkirjan pitäjäksi hra J. H. Mustonen. —
Kokoukseen saapuneille jäsenille ilmoitettiin, että kokous
oli vaaleja varten kokoon kutsuttu. —
Varsinaisiksi jäseniksi liittohallitukseen tulivat valituiksi
herrat: J. A. Kosk, C. A. Bernström, A. J.
Jakobsson, K. Forsman, Fr. Saastamoinen, H.
Ahlstedt ja K. Mandelin, kukin kuudellatoista (16)
äänellä. — Varajäseniksi liittohallitukseen tulivat
valituiksi hrat: F. F V. Ahlroos, Alb. Karjalainen,
A. Stampell, O. A. Nyman ja J. Holmberg, kukin
neljällätoista (14) äänellä. — Varsinaisiksi
tilintarkastajiksi tulivat valituiksi herrat: G. Ehnberg,
E. K. Rosenberg, A Finander, J. A. Snell ja E.
Tötterman kukin neljällätoista (14) äänellä. —
Vara-tilintarkastajiksi valittiin herrat: E.
Mustonen, E. Eriksson, E. Lanér, C. Lönnberg ja Joh.
Lindholm, kukin neljällätoista (14) äänellä.
Porvoosta. Kirjaltajaklubin ylimääräisessä
kokouksessa sunnuntaina 20 p. joulukuuta 1896
oli saapuvilla 15 jäsentä. — Toimitetussa
vaalissa liittohallitukseen saivat hrat J. A. Kosk
15, K. Ahlstedt 15, C. A. Bernström 15, A. J.
Jakobsson 14, K. Forsman 14, Fr. Saastamoinen
13 ja Alb. Karjalainen 13 ääntä. - Vaalissa
liittohallituksen varajäseniksi saivat hrat K.
Mandelin 11, F. F. V. Ahlroos 9, J. Holmberg 9, A.
Stampell 8 ja E. Tötterman 7 ääntä. —
Tilintarkastajiksi valittiin hrat G. Ehnberg 14, A.
Finander 14, J. A. Snell 13, K Skogster 8 ja O.
Lindstedt 8 ääntä. — Tilintarkastajain varajäseniksi
valittiin hrat Joh. Lindholm 14, E. Lanér 10, C.
Lönnberg 9, E. Erikson 7 ja K. Johansson 7
äänellä.
Vapaita sanoja. Fria ord.
Väkijuomat pois yhdistyksestämme!
On olemassa monta seikkaa, tärkeätä
kysymystä, jotka ajattelemattomuuden ja toisten
kiihotusten kautta saavat voiton vähemmistöstä,
olkoonpa kysymyksessä asia mikä hyvänsä. Mutta
tuskin vaan, uskallamme epäillä, tulisiko
raittius-asian osaksi meikäläisiltä tätä armonosotusta edes
kohtuuden kantaan katsoen. Sitä ei ainakaan
osottanut täkäl. kirjaltajayhdistyksen viimeinen
ravintolakysymys, jolloin oli kysymyksessä
väkijuomani anniskelun poistaminen yhd.
huoneus-tosta. Jyrkkää vastarintaa saavutti raittiusasia
silloin usealta taholta. Väkijuomat sitävastoin
suurta, yleishurmaavaa kannatusta. Sen
(väkijuomani nimittäin) sanottiin olevan aivan
välttämättömän, yhdistyksen pääpylvään ja pystyssä
pitäjän — ehkä kohentajankin, jos niin tarvitaan ja
otaksutaan. — Mitä sanottuun asiaan muuten
tulee, emme tahdo siihen nyyhkiä sanalla eli
toisella. Sanomme vaan esityksemme lyhykäisesti,
että olisi aivan välttämätöntä väkijuomain
poistaminen täkäl. kirjaltajayhd. liuoneustosta. Sillä
väkijuomain anniskelu on jo siksi paljon
matkaan-saattanut rettelöltä ja ikävyyksiä
yhdistykses-sämme, että sen synnit eivät mahtuisi aivan
pieneen ,,mustaan kirjaan". Ja sikstoisekseen
väkijuomat eivät kuulu yhdist. ohjelmaan.
Toinen, jalompi tarkoitus sillä on olemassa, vaikka
tätä tarkoitusta aivan väärinkäytetään — aivan
omavaltaisesti.
Usealta taholta tehdään — kukatiesi
ymmärtämättömyydessä tai pelkuruudessa, jäsenluvun
vähenevän — väitöksiä siitä, että yhdist. tulisi
kuoleutumaan, jos väkijuomat pysytteleisivät
kapakkain ja anniskelujen seinien sisällä eivätkä
loistaisi ja houkutteleisi sen jäseniä »pienelle"
huoneustoonsa. Tämä väite ei mitenkään voi
pitää paikkaansa; se, joka näin pikkumaisesti ja
ajattelemattomasti tekisi, saisikin ainaiseksi jäädä
pois yhdist., jos ei ilman väkijuomia tulisi aikaan.
Se kyllä on paremmin luultavaa, että jäsenluku
tulisi nousemaan ainakin naispuolisista ammatti-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
