Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
22
GUTEXBEßG
N: o 6
Kesälomarahaston tarpeesta.
Täydellisen kesän tallessa tänne meidän
pohjolaan alkaa työ tuntua hyvin rasittavalta ja
vastenmieliseltä. Mieliteko kaikkine ajatuksineen
kiintyy silloin toivoon päästä kesälomalle
saamaan uutta voimaa rasittuneelle ruumiille.
Mieliteon tyydyttämiseksi usea, joka vaan on
tilaisuudessa, heittääkin työn joksikin aikaa ja
rientää pois kaupunkielämästä maaseudun
hiljaisuuteen. Mutta täällä ei tietenkään tule toimeen
ilman rahaa, joten ainoastaan varakkaimmat
voivat sen tehdä: senpä takia olisi tervetullut asia,
että olisi olemassa jonkinlainen kesälomarahasto,
josta annettaisiin apua sellaisille, jotka
ominva-roinsa eivät voi mennä kesää viettämään
vapaaseen luontoon, toisin sanoen: olla vapaana työstä
jonkun aikaa.
Meille kirjaltajille olisi kesäloma erittäin hyvä
terveyden kannalta katsoen. Kaikki se nautinto,
mikä loma-ajasta luonnollisesti tulee, lankee
melkein yksinomaa terveyden osaksi. Raikkaassa
ilmassa saisi puhdistaa tomun täyttyneitä
keuhkoja, saaden siten hengittämällä puhdasta
lääkettä sisään.
Erittäinkin sanomalehtilatojille nyt
valtiopäiväin loputtua on kesälomalle meno melkein
välttämätön asia, jos mieli valvoa terveyden parasta.
Mutta ei heiliä, paremmin kuin muillakaan ole
siihen tilaisuutta. Siitäpä syystä edellisten
valtiopäiväin päätyttyä muutamain täkäläisten
sanomalehtien latojille isännistö ystävällisesti antoi
apua kesäloman varalta. Toivottava asia se olisi
nytkin, sillä niinkuin jo sanoimme, ei heillä
ainakaan kaikilla ole varoja eikä tilaisuutta siihen.
Perheellisen miehen ei ole ajattelemistakaan,
vaikka kuinkakin tuntisi itsensä väsyneeksi ja
loman tekevän hyvää. Ja luullaksemme
kirjapainojen isännistö, oivaltaen hyvin
sanomalehti-latojain nykyisen, epämääräisen ja surkean
rasittavan työajan, tulee nytkin tekemään samoin.
Kuukauspalkalla olevat kirjaltajat ovat
melkein kaikkialla saaneet joka kesä missä täyden,
missä taas puolen palkkaansa loma-aikana. Tämä
tapa on oikea ja kiitosta ansaitseva.
Sanoimme yllä, että olisi hyvä olemassa
jonkinlainen kesälomarahasto, jonka uudistamme
vieläkin. Yhdistyksen asia se olisi, että perustaa
tällaisia rahastoja, mutta jäsenien asia taas, että
kartuttaa rahastoa. Ja se tapa, millä tätäkin
rahastoa tultaisiin kartuttamaan, on jo nähty
mitättömäksi »Satunnais-" ja »Vanhuusrahaston"
ylläpidossa, eikä siinä tarkoituksessa maksa
vaivaa yrittää. Toinen ehkä paljon
hedelmällisem-pikin lähde olisi se, jos kirjapainojen isännistö
lahjoittaisi oman painonsa keskuuteen pohjarahan
tätä tarkoitusta varten. Rahastoa voisi miehistö
puolestaan taas omin voimin kartuttaa. Näin
ollen olisi rahasto aina seisova ja itsenäinen ja
jokainen siihen maksava varmuudella voi luottaa,
että tulee saamaan kesälomaa.
Ehdottelemme kysymystä otettavaksi
keskustelun alaiseksi maamme kirjaltajainyhdistyksissä.
Sommarferierna.
Nästan enhvar har erfarit huru det, i det
närmaste förgångna halfåret varit öfvermåttan
ansträngande och arbetsdrygt. Å de flesta officiner
har erfordrats arbete närapå dygnet rundt,
tidningarna icke ens att. tala om, hvilka utkommit
med dubbel nummer och i förstoradt format nästan
hvarje dag. 1 hvilken mängd arbete förefunnits,
inses lättast däraf, att knappast en enda ledig
sättare funnits att tillgå utom ett par afsigkomna
stackare, som ej häller bry sig om någon
sysselsättning. Men då brådskan nu småningom
aftager, och sommaren i full skrud står för dörren
är det skäl att tänka litet på ferierna.
Allt mer och mer blifva sommarferiernas
hälso-och sundhetbringande beskaffenhet erkänd och
uppskattad. Alla typer veta nog huru den friska
luften och sommargrönskan sätter nytt lif i den
af stildammet och trycksvärtan förgiftade krop-
pen och uppiggar själen, och huru de sedan med
friskt mod och nya krafter åter kunna emottaga
den kommande mörka årstiden.
Detta erkännes som sagdt, af alt flere och
flere, men ännu finnes många som icke tänka
närmare på saken och därför behöfva en liten
uppsträckning. Äfven äro ferierna ännu icke så
ordnade att alla komma i åtnjutande af sådana.
Främsta orsaken härtill är naturligtvis den
ekonomiska sidan af saken.
Det är visst sannt att den del af våra
kolleger som ha bestämd lön, hafva det redan ganska
Ina bestäldt, ty de flesta af dem erhålla en
kortare eller längre tid permission, med hel eller
half lön. Men för beräkningssättaren är
förhållandet helt annat.
Om han icke själf har kunnat skrapa ihop
från sin ofta osäkra inkomst så mycket som ban
anser nödigt för en eller par veckors ledighet
får han nöja sig utan sådan Denna olägenhet
har man försökt på några ställen afhjälpa genom
bildandet af kassor, till hvilka under årets lopp
1 à 2 mark hvarje likvid insatts. Sådana borde
stiftas öfveralt, där beräkningssättare finnas, ty
det är en af de få åtgärder som härvidlag kan
ifrågakomma.
Men också från vederbörande tryckeriers sida
kunde något göras för beräkningssättaren. Så
t. ex. kunde de officiner, å hvilka arbetarne
plikt-fälles för försummelser af arbetstiden och
hvarvid böterna ofta, vid någon timmes frånvaro från
arbetsplatsen, kunna stiga till flere tiotal mark
— ja det finnes exempel på att det afdragits
ända till 30 mark för en enda gång —, använda
dessa pänningar om icke helt och hållet så
åtminstone en liten del af dem, till fromma för
beräk-ningssättarne, hvilka också arbeta för sitt
tryckeris bästa, likaväl som den på fast lön stälda
arbetaren och behöfva äfven därför en liten
hvila under sommaren. Om dessa penningar kan
dock icke sägas annat än att de tillhöra, till
största delen, arbetarne och därför böra de ock
begagnas till deras bästa.
Det har nog redan förut gjorts påminnelser
om dessa penningars användning, men utan
något synligt resultat. Därför anse vi det icke
skada att åter fästa uppmärksamheten vid detta
förhållande.
Vi sluta med att ännu en gång uppmana alla
hvilka hafva tillfälle, att begagna sig af den
rekreation sommaren erbjuder, på sätt de finna
lämpligast, det kommer ingen att ångra.
Paikanvälitystoimisto.
Tunnettu on, että muutamina vuodenaikoina
ja erittäinkin valtiopäiviä alettaessa, suuri joukko
kirjaltajia maaseudulta virtaa pääkaupunkiin,
suurilla toiveilla ja ajatuksilla täällä saavansa
hyvää ja kannattavaista työtä. Vaan tiedetään
myöskin, että suuri osa niistä, joita tänne tulvii,
tavallisesti ovat varsin vähän ammattiinsa
perehtyneitä ja muutamilla vielä erityinen halu
»tien-mittaukseen", sillä kunnolliset ja taitavat
työmiehet eivät noin vaan jätä itseään onnen
tuulien heiteltäviksi. Sitäpaitsi tapahtuu usein, että
nämä kepeäjalkaiset olennot heti ensi tai toisen
tilin nostettuaan eivät näytä itseään siellä missä
viimeiseksi ovat työskennelleet ennenkuin
seuraavan puolenkuukauden loppupuolella, silloin
saadakseen jonkinlaisen „passin" kouraansa.
Tietysti tässä mainitut seikat eivät missään
tapauksessa koske kaikkia maaseutulaisia.
Selvää on, että tämmöinen menettely suuressa
määrässä tuottaa harmillisuuksia niinhvvin
painolle kuin muulle työmiehistölle. Mutta miten
estää tämmöistä pahaa.
Tämä asia on hiljakkoin ollut keskustelun
alaisena Helsingin kirjaltajainyhdistyksen
johtokunnassa, jolloin tultiin siihen päätökseen, että
paras keino lienee, kuten monin paikoin
ulkomailla on tehty, n k. paikanvälitystoimiston
perustaminen. Tämän puoleen voisivat
ammatti-toverimme maaseudulla papereineen ja suosituk-
sineen kääntyä, työtä pääkaupungissa halutessaan
ja koittaisi toimisto mahdollisuuden mukaan
vuorossa ja järjestyksessä, hankkia paikan
hakijoille.
Herroille johtajille sekä pääkaupungissa että
maaseudulla olisi toimiston työskentely suuresta
merkityksestä, heidän kun tarpeen sattuessa vaan
tarvitsisi kääntyä tämän puoleen saadakseen
pa-raimmilla todistuksilla varustetun työmiehen.
Tämä asia on sitäpaitsi likeisessä yhteydessä
yhteenliittymis-pyrinnöissämme, sillä tietysti
hankittaisiin paikkoja ainoastaan Liittoon kuuluville
jäsenille ja vielä voisi odottaa toimiston
työskentelystä suurempaa lähestymistä maaseudun
Liitto-osastojen ja pääkaupungin välillä. Tuskin
tarvitsee mainita, että toimisto olisi Helsingin
osaston johdon .ja valvonnan alaisena. ’ —n.
Platsförmedlingsbyrå.
En känd sak är, att vid vissa tider af året
och särskildt vid förestående landtdag, en stor
mängd landsortstypografer strömma in till
hufvudstaden med gyllene förhoppningar om godt
och lönande arbete. Men det är äfven en gammal
erfarenhet att det vanligtvis äro de i yrket minst
inkomna och de med särskild fallenhet för »luff"
som sålunda invandra, ty goda och dugande
arbetare begifva sig i regeln icke så vind för våg
mot ett okändt mål. Därtill händer det lika ofta
att dessa lättfotade individer efter erhållen första
eller andra aflöning icke vidare visa sig å den
officin der de senast arbetat, förrän i slutet af
följande halfmånad för att möjligen erhålla
någon slags „orlofssedel". Härmed må dock
ingalunda förstås, att ofvannämda uttalande kunde
tillämpas på alla landsortstypografer.
Att ett sådant handlingssätt vållar icke så
liten förargelse såväl för tryckeriet som för de
öfriga arbetarne är sjelffallet. Men huru
förekomma detta onda?
Denna sak har nyligen diskuterats inom
bestyreisen för typografernes förening i Helsingfors.
Därvid ansågs den lämpligaste utvägen vara, att
såsom på flere ställen i utlandet gjorts, upprätta
en s. k. platsförmedlingsbyrå, till hvilken våra
kolleger i landsorten skulle kunna med sina
referenser vända sig vid behof eller förekommande
önskan om arbete i hufvudstaden, och skulle byrån
sedan såvidt möjligt i tur och ordning vid första
tillfälle anskaffa plats åt de sökande. För hrr
faktorer såväl i hufvudstaden som i landsorten
skulle byråns göranden blifva af stor betydelse,
då de vid behof blott behöfde vända sig till denna
för att erhålla arbetare med de bästa referenser.
Det är ju för öfrigt en sak nära förbunden
med organisationssträfvandena, tv naturligtvis
skulle platser förmedlas endast åt
förbundsmedlemmar, vidare kunde man genom byråns
värksamhet äfven vänta sig ett större närmande
lokalföreningarna emellan i landsorten och
hufvudstaden. Det behöfver väl ej ens nämnas att
meningen är, det byrån skulle subordinera under
Helsingfors lokalförening.
—n.
Liiton alalta. Från förbundsområdet.
— Typografernes förenings extra möte
den 1 juni var sammankalladt i anledning af
följande från Hufvudstadsbladets sättarepersonal
inlämnade fråga: »Anses det rättvist att kringgå
Sättningstariffens 23 § så, att tidningsutgifvaren
får dela sättarepersonalen i två delar, den ena
för dagen, den andra för natten, och
nattsätta-rene allenast skulle få åtnjuta den i tariffen
bestämda förhöjningen för morgontidningar?"
Frågans referent förklarade att
Hufvudstadsbladets sättarepersonal blifvit fördelad i tvänne
delar, hvilka turvis skulle sätta V* månad på
dag- och lika lång tid på nattarbete. Arbetstiden
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
