Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o 4.
GUTENBERG
39
Hvilka som äro synnerligen väl företrädda så
är det bokbindarne med sina rent af luxuriöst
utstyrda arbeten. Bland dessa intager firman J.
F. Bösenberg, Leipzig, ett framstående rum, med
sina biblar och psalmböcker; äfvenså
mässing-liniefabriken och gravöranstalterna.
Nu återstode Maskinhallen, men af skäl som
jag redan i börj an framhållit, låter jag hällre bli
att lämna någon beskrifning öfver denna del, då
den kanhända blefve för fackmän mer än lofligt
kortfattad, än som den egentligen borde vara.
Då jag nu så att säga vore färdig med min
rundgång, vill jag till slut yttra några ord om
det som ligger mig närmast om hjärtat,
nämligen chlischéerna. Då jag hos endel firmor fann
färdiga dylika utställda, voro de just dessa som
kommo mig till den öfvertygelse, hvilken jag här
nedan skall försöka klargöra.
Det är väl bekant att vid återgifvandet af en
bild i autotypi, därvid begagnas ett nät eller
s-k. raster som bildar den för tryckningen
nödvändiga punkten. Man har af dessa nät flere olika
slag, finare och gröfre, den finare användes i och
för erhållandet af mera detaljrikedom och
teckning i det hela och är det en dylik punkt
hvilken uteslutande användts pä arbeten, utförda
icke allenast i Tyskland, utan äfven öfver allt.
Nu är det ett faktum att en finare punkt
öfver-förd på zink eller koppar icke kan djupläggas vid
ätsning så mycket som en gröfre, däraf måste
följden naturligtvis blifva att chlischén i sin
helhet blir vida grundare än hvad fallet vore med
den gröfre, ja till och med så grund att den
värkligen saknar punkt i de högsta ljusen. Huru
kommer det sig nu att dessa lämna ifrån sig
sådana vackra aftryck som man ser icke allenast
å utställningen i Leipzig utan äfven i hvarje
bättre illustreradt arbete från utlandet?
Här hos oss anses ännu allmänt autotypin
vara lämplig till hvad slags tryck som hälst, ja
t. o. m. för tidningstryck. Detta är dock fullkomligt
skeft, ty den är egentligen endast afsedd för
konsttryck, i ordets fullaste bemärkelse, och för
att kunna lämna ifrån sig dvlikt. måste den
äfven erhålla material och skötsel därefter. Jag
vill icke precis påstå att våra hrr boktryckare
ej kunna åstadkomma ett ordentligt tryck, men
tror jag ändå att ännu mycket brister därvid,
ty för att vara rättvis, autotypin är ju hos oss
ännu alldeles ung och behandlingen mindre känd
af sådana autopier än de förut vanliga träsnitten
och galvanos. Dessutom är fältet för den
grafiska konstens bedrifvande här allt för litet, ty på
dessa par tusen exemplars upplagor som utgå, är
det. omöjligt att tänka på någon bättre utstyrsel,
ty funnes det mer publik, funnes det också mer
fordringar hos densamma, så att arbetenas
utgifvare sågo sig tvungna att nedlägga mera
omsorg på sina publikationer, och följden blefve
naturligtvis en helt annan. Men tiden arbetar
låtom åtminstone hoppas det.
Helsingfors i September 1897.
Georg Werner.
Väärää puolustusta.
Maaseutuoloja kuulee usein moitittavan milloin
mistäkin syystä. Ja moitteen syytähän niissä
onkin oikein tuntumaan asti. Mutta tuskin
koskaan on niitä kiitetty tavalla, millä faktori
Örn-berg on sen tehnyt Tampereen kirjaltajainyhd.
viimeisessä kokouksessa. »Tampereen Sanomain"
referaatin mukaan on faktori Örnberg kuvaillut
maaseutuoloja m. m. siten, että kelvollisten
mies-latojain sanoo hän rientävän pääkaupunkiin, jossa
ne saavat pysyväisiä paikkoja, vaikka olot
maaseuduilla ovat kelvollisille latojille usein
paremmatkin (!!?) Maaseutukaupungit saavat tyytyä
sellaisiin, joihin ei voi luottaa ja kirjapainon, jolla
on määrälleen ilmestyvät työt, esim.
sanomalehtiä, täytyy sentähden pitää suuret määrät
oppilaita.
Kuten ylläolevasta näkyy, on faktori Ö. vasten
omaa tahtoaan ja parempaa tietoaan ruvennut
kiittämään maaseutuoloja, ja asiaa lähemmin tun-
tematoin voisi ehkä vielä uskoakin niiden olevan
niin kultaiset kuin hän sanoo. Varmaankin olojen
paremmuutta todistavat ne suuret työpalkat, mitä
esim. Tampereella ja Hämeenlinnassa maksetaan.
Näissä molemmissa kaupungeissa ovat latojain
palkat tavallisesti 50—70 mkaa kuukaudessa, ja
taitaa olla enempi harvinainen sattuma, että siitä
yli maksetaan. (En väitä, ettei esim. Aamulehden
painossa Tampereella makseta kyllin kohtuullista
palkkaa.) Ei ainakaan nämä voi todistaa missään
suhteessa olojen paremmuutta, vielä vähemmän
oikeuttavat niitä puoltamaan hyvälle puolelle ja
saattamaan kokonaan toisen muodon itse asialle,
asialle, jolla jo ilman vääristelyäkin on
perin-kohtuuton ja apua kaipaava suunta.
Mitä tulee siihen valitukseen, että
maaseutukaupungit saavat tyytyä epäluotettaviin latojiin,
ja sen syyn tähden olisi pakko pitää suuret määrät
oppilaita, vetää yhteen viittaamiini palkkoihin ja
ovat niin ollen faktori 0:n tietävissä ja
autettavissa, jos vaan tahtoa on. Siitä syystä ei olisi
tarpeellista mainita tuota hyvin helppoa ja
oikeutet-, tua palkkajärjestelmän kohottamista, millä
kunnolliset latojat pysyivät ja säännöttömät häviäisivät.
Mutta nykyisellä maaseutu-palkalla ei voi vaatia,
sitä vähemmän moittia säännöllisten latojain
py-syväisyyttä ja muuttoa tänne pääkaupunkiin.
Onhan se latojain puolelta aivan oikein tehty,
että mennä sinne, missä työstään saa palkan.
Alentavaahan se olisikin kunnolliselle latojalle
olla ainakaan kovin kauvan huonolla eli toisin
sanoen ilman palkatta yhdessä ja samassa
paikassa. Ja tuo oppilaspaljous sitten. Jolituukohan
se vaan tuosta syystä — uskallan epäillä — ja
mainita, että eiköhän se paremminkin johtune
siitä kovasta kilpailusta, mikä maaseudulla yleensä
on vallalla painojen kesken. Eikä kilpailu
yks-puoleltaan siihen suorastaan pakota, vaan
isän-nistön suuri omanvoiton saanti on pahimpana
määrääjänä tuossa oppilaspaljoudessa, ja
taiturien on näin ollen useinkin pakko poistua joko
isännän käskystä tai taiturin omasta pyynnöstä
— kun on tullut huomaamaan itsensä
liika-naiseksi.
Maaseutulaisena katson itselläni olevan oikein
valaistessani Gutenb. tällaisia vääristelyjä ja luoda
pienen huomion siihen, miten olot maaseudulla
oikeastaan ovat ja tulla lopuksi siihen ikävään
ja ldpeimpään kohtaan, joka johtaa vääristelyt
oikealle tolalle. Ja loppupäätelmä on, että
tällä-tavoinko koetetaan saada yhtäläisyyttä nuoren
Liittomme hyväksi! Eikö tämä ole suoraa
vasta-kynttä ainakin siinä, että säännöttömyyttä työssä
suositaan ja säännöllisten miesten puutteessa
koota kirjapainoon tavaton määrä oppilaita.
Oppilaita kun on paljon, annetaan niiden omin päinsä
useinkin työskennellä ja vieläpä pannaan
sellaisienkin vastuunalaisiin toimiin kuin esim.
taittajan tehtävä on. Siitä syystä saakin usein nähdä
maaseutulehdissä aikamoisia taittovirheitä, joita
sitten oijotaan lehdissä, mitä kauneimmalla
tavalla, ettei yleisö vaan tulisi huomaamaan
painossa olevan ymmärtämätöntä työväkeä.
Eräässäkin maaseutulehdessä — ei Tampereella —
oikaistiin eräs taittausvirhe ..erään
kirjapainotyö-miehen" nimellä, että hän oli tehnyt taittovirheen
eikä suinkaan katkasiapoika. Ja monta
lukematonta ikävyyttä tulee juuri suuresta
oppilasmäärästä, Liittommehan vastustaa kaikkea tätä ja
olletikin sitä, että säännöllistä työväkeä täytyy
olla kaikkialla ja säännöttömät pitemmittä
mutkitta erotettavat tyystin pois koko
ammattikunnasta.
Vielä muuan sana faktori Ornbergin
paheksumaan latojain pääkaupunkiin muuttoon, että
tiedän hyvin paljon täällä olevia säännöllisiä
maa-seutulatojia, jotka monesta eri syystä paljo
mieluummin olisivat vaikka Tampereella, kun vaan
palkkaa maksetaan. Ja samaa mieltä olen
minäkin ja tulen milloin hyväänsä, jos palkasta
sovitaan.
Helsinki 26 p. syysk. 1897.
Maasett tidatoja.
Glöm ej Jnvalid/onden!
Liiton alalta. Från rörbundsomradet.
— Vid typogr. fören. i H:fors
månads-möte den 26 sept. upplästes kassarapporten för
halfåret samt en tacksägelseskrifvelse från
förbundsstyrelsen för gåfvan till reservfonden,
anmäldes tio nya medlemmar samt meddelades att
föreningens bibliotek numera hålles öppet om
måndagen, hvarefter diskussionen af de på
programmet stående frågorna vidtog:
Bestyreisens förslag om anordnandet af ett
lotteri nästa år godkändes enhälligt hvarpå som
kandidater till lotterikomitén uppställdes
fröknarna M. Nikander och Emmi Eklund samt hrr
Bernström, Söderlund, Lindstedt, Mandelin,
Mus-tonen, m. 11.
Frågan om sångkörens underhåll gaf
anledning till en hetsig diskussion. Beslöts att såsom
hittils utbetala sånglärarearvodet.
I bordlagda frågan om kortare lärotid för
studenter segrade deras åsikt som vidhöllo 4 års
lärotid med 13 röster mot 8 som funno 3-årig
lärotid tillräcklig.
— Tarun kirjapainajainyhdistyksen
kokouksessa syysk. 19 p:nä oli osanottajia
runsaanpuoleisesti. Kokouksen alussa lausui yhd.
puheenjohtaja hra K. F. Hagman läsnäolijat
tervetulleiksi, toivotti liittoosastolle menestystä
pyrinnöissään sekä kohotti osastolle kolmikertaisen
„eläköön".
Jaettiin Liittohallituksen lähettämät
tilasto-kaavat, joita hoitamaan ja tietoja niihin
hankkimaan valittiin kaksi henkilöä kustakin painosta.
Valittiin hra E. Vainio johtokuntaan O.
Marjasen sijaan ja hra O. Grönroos E. Haggrénin
sijaan, jotka kumpikin olivat paikkakunnalta
poismuuttaneet sekä hra O. Aho keskuskomiteaan.
Ammattiyhdistysten keskuskomitean laatima
sääntöehdotus »Turun
työväensanomalehtiosake-yhtiölle" tarkastettiin, jonka johdosta nousi vilkas
keskustelu puoleen ja toiseen. Jos se sai
kannatustakin, niin ei vastustustakaan puuttunut. Asia
jätettiin sillensä yhdistyksen puolesta. Yksityiset
jäsenet edistäkööt asiaa jos tahtovat,
Otettiin esille Åbo Tidningin painosta
lähetetty kysymys: »Eikö olisi syytä ensi vuoden
alusta erota työväenyhdistyksestä?" Asia oli
kenties kokouksen »polttavimmista", koska Åbo
Tidn. painosta oli tällä kertaa miehissä tultu
kokoukseen. Asian »tärkeä" laatu hajoitti
yhdistyksen kahteen vastakkaiseen ryhmään.
Eroamisen vastustajat vaativat esiintuotavaksi
perusteellisia syitä ja koettivat teroittaa mieliin mikä
taloudellinen tappio siitä seuraa niin pienelle
yhdistykselle, jossa jäsenluku on ollut 20—30, nyt
noin 40. Perusteluj a asialle ei oikeastaan ollut
ollenkaan, ei kuitenkaan tullut esille, ja
taloudellinen tappio ajateltiin peittää joka
kuukautisilla huveilla ja luultiin, että innostus
keskuudessa kasvaisi paremmaksi. Lopullisessa
äänestyksessä kysymyksellä oli 10 vastustajaa ja 16
puolustajaa. Siis erottiin.
Tämän päätöksen johdosta päätettiin alentaa
yhdistyksen jäsenmaksut 25 p:llä kuukaudelta.
Eroamispäätöksen johdosta ilmoitti hra J. A.
Salminen, että hän heittää kaikki hänelle
uskotut luottamustoimet, koska hajoitus- ja
nurkkakunta pyrinnöt tulevat pääasiaksi ja yhteiset
työväen harrastukset sivuasiaksi.
— Tampereen kirjaltajayhdistyksen kuu-
kauskokouksessa syysk. 19 p:nä oli läsnä yli 30
jäsentä. Kokouksen alussa puhui faktori Hj.
Öhrnberg, lyhyesti kosketellen läheisimpiä ajan
tapahtumia, »Gutenbergissä" olleen Tampereen
kirjeen y. m. johdosta, pyytäen lopuksi yhdistyksen
varapuheenjohtajan, hra Alb. Nordbergin
johtamaan puhetta kokouksessa, koska arveli olevansa
itse jäävi tällä kertaa. Iira Nordberg viimein
estelyitten jälkeen ryhtyi toimeen. Sihteereinä
olivat neiti Ida Thomasson ja hra J. R. Carlander
Hra Samuli Snellman alusti keskusteluaineen
»epäkohdat kirjapainoissamme" laveasti
kosketellen erittäinkin palkkaussuhteita, työajan
pituutta, oppilasjärjestelmää, työhuoneita ja täkäl.
painojen kesken vallitsevaa luonnotonta
kilpailua, ehdoittaen lopuksi valittavaksi 3 tai 5 henki-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
