Full resolution (JPEG)
- On this page / på denna sida
- Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
10
GUTENBERG.
N:o 27 (3)
Asemamme nykyisestä kannasta.
Tunnettu on, että hyvin johdetulla
työväen-organisatioonilla on suurin vaikutus
työpalkkojen järjestämiseen oikeudenmukaiselle kannalle.
Tunnettu on myöskin, että nykyajan
työväenliikkeet parhaiten pääsevät tarkoitustensa perille
yksimielisellä sekä päättäväisellä esiintymisellä,
tarkoin noudattaen oikeutta sekä karttaen
hiottelua. Nykyajan työväestö ei ajattele lakkoa,
jos siihen ei ole erityisesti painavaa syytä. Ken
on seuranut työväenliikkeen nykyistä suuntaa,
on myöskin huomanut, että tämä pidetään
ainoastaan viimeisenä pakkokeinona.
#
Kysymys koko maatamme käsittävän yhteisen
palkkatariffin aikaansaamisesta on nykyään
liittomme tärkein tehtävä. Se kiinnittää jokaisen
ajattele\an kirjaltajan huomiota. Sillä ne
erilaiset ja epäkäytännölliset palkkaussuhteet, jotka
maassamme nykyään vallitsevat, kaipavat
pikai-sinta parannusta.
Nykyisen kilpailun vallitessa työnantajain
kesken, eivät he suurimmassa osassa maata
pienimmässäkään määrässä kiinnitä huomiotaan
työ-miehensä aineelliseen toimeentuloon. Eikä
työmiehellä tätä nykyä ole pienintäkään tukea,
mihinkä hän palkkavaatimuksensa perustaisi. Tämä
kaikki riippuu työnantajan vapaasta tahdosta.
Tässä emme saata moittia yksinomaan
työnantajaakaan. Sillä koko yhteiskuntamme ollessa
nykyisellä kannalla, koettaa kukin tavotella
omaisuutta niin paljon kuin mahdollista. Keinoista
usein ei paljoakaan välitetä. Työmiehelle
maksetaan ainoastaan henkipitimeksi palkkaa.
Tällainen on maailman meno.
Tarkastakaamme tätä kilpailua työnantajain
kesken. On kaksi kirjanpainajaa samassa
kaupungissa. Kumpikin koettaa saada koko
tuotannon haltuunsa. He tietävät, että yleisö teettää
työnsä siellä, missä se saadaan halvimmalla. Yksi
isännistä alentaa hinnan. Tämä pakottaa
toisenkin alentamaan. Sillä jos hän ei sitä tekisi,
menettäisi hän työnsä. Tästä on luonnollinen
seuraus se, että työmies pakotetaan tekemään
työnsä polkuhinnasta.
Ettei tämä rajoitu ainoastaan yksityisiin
kilpailijoihin, osottanee sekin, että useat valtiomme
töistä, kuten esim. almanakat, valtiokalenderit
y. m. tarjotaan huutokaupalla. Kuka valtiolle
edullisimman tarjoumuksen tekee, hän saa työn.
Mutta joka enimmin tästä kärsii, on juuri tuo
turvaton työmies.
Löytynee ehkä isäntiä, jotka ajattelevat:
„Tämä on pelkkää hiottelua, joka ei ainakaan
koske meitä; sillä meidän työmiehemme
ansaitsevat hyviä palkkoja".
Palkkoihin nähden tämä kyllä saattaa olla totta.
Mutta mihinkä he eivät pienimmässäkään määrässä
silloin kiinnitä huomiotaan, on juuri se, että
työmiehet, ollen vielä voimissaan, tekevät työtä yötä
ja päivää kuumeentapaisella kiireellä. Emme
liiot-tele saneessamme — sillä todistuksia on yllinkyllin
— että keskimääräinen työaika saattaa kohota
neljäänkintoista tuntiin vuorokaudessa. Tämä
koskettaa suuremmassa määrässä niitä, joilla on
perhe elätettävällään. He eivät saata arvostella
minkä hintainen tuo työ on, jonka he tekevät,
vaan senpä voi kukin laskea, että niin ja niin
paljo täytyy välttämättömästi ansaita perheen
toimeentuloksi. Kumoamaton tosiasia on se, että
he tällaisella työntekotavalla kadottavat
terveytensä ja käyvät jo keski-ijässä työhön
kykenemättömiksi.
Sanotaan myöskin, että nykyään on hyvät
ajat. Tätä emme kiellä. Mutta millä tavalla?
Sillä, ettei ole kovia katovuosia. Tavarainea
myyjät saavat hyvät hinnat. Ruoka on erittäin
kalleentunut. Vuokrat suunnattomassa määrässä
kohonneet ja kapitalistit niittävät tavallista
korkeampaa korKoa rahoilleen.
On aivan luonnollista, että meidänkin
palkkamme tulisi samassa määrässä kohota, kuin
ulosmenot nousevat, mutta tekevätkö ne sen?
Tähän saatamme antaa kieltävän vastauksen.
Tosin saatamme sanoa, että työnpuute tänä het-
kenä maassamme ei ole suuri, mutta
palkkater-momeeterimme on vielä samassa asteessa, kuin
se oli niinä entisinä aikoina, jolloin toimeentulo
oli miltei 50 prosenttia huokeampi.
*
Näistäkin riveistä pitäisi käydä selville, että
nykyinen tilamme kaipaa korjausta. Ja keino,
jolla me parhaiten voimme asemaamme
parantaa, on juuri tällaisen yhteisen palkkatariffin
avulla.
Kuten tiedämme, on tämä ehdotus parhaillaan
liittohallituksemme pohdittavana. Tätä emme saa
käsittää siltä kannalta, että tämä hallitus olisi
siksi voimakas, että se ilman meidän kaikkien
ponnistusta tulisi saavuttamaan toivottua tulosta.
Siihen tarvitaan koko liittomme tarmo.
Liittohallitus on ainoastaan tärkeimpänä ohjaajana.
Kun tämä ehdotus piakkoin tulee liiton eri
osastojen harkinnan alaiseksi, niin kiinnitämme
kaikkein ammattitoverien huomiota tähän tärkeään
työhön. Älköön kukaan laiminlyökö
velvollisuuttaan.
Olkoon ensimäinen ja tärkein pyrintömme
koettaa saavuttaa sovinnollista ratkaisua
ehdotuksellemme. Vaan kuitenkin, minkä me
oikeudenmukaisen ja tarkan sekä perusteellisen
pohtimisen jälkeen kohtuulliseksi katsomme, siitä tulee
meidän yksimielisesti ja jyrkästi pitää kiinni.
Silloin on meillä myös oleva suurin voiton
mahdollisuus.
„För långvarig och trogen tjänst".
Nu och då ser man i tidningarna notiser om,
att den eller den tjänstemannen eller
funktionären „för långvarig’och trogon tjänst" erhållit
belöning, vanligen i form af gratifikation, eller ock
löneförhöjning, s. k. ålderstillägg. Och för vår
del anse vi dylika erkännanden åt folk, som
slitit ut sina bästa krafter i uppfyllandet af sitt
lefnadskall, vara icke allenast fullt på sin plats,
utan höra de äfven till de vackraste handlingar
som resp. administrationer och hrr principaler
kunna ådagalägga. Ty hvad kan väl mera glädja
arbetaren — håns arbetsfält må då vara förlagdt
till samhällets höjder eller i det tysta och
obemärkta — och sporra honom till*fortsatta
ansträngningar, än medvetandet att hans redliga
arbete blir erkändt och äfven att den undfångna
belöningen sätter honom i stånd att med mindre
bekymmer än tillförene emotse sin åldordom.
Men det som vi nu gå att omtala, gäller
någonting som lämpligast kunde kallas kiàcrsafdrag.
I den goda staden Vasa finnes bl. a. en
bok-trvckeriegare — P. W. Unggren — som bland sin
arbetarpersonal har en redan till vördnadsvärd
ålder hunnen konstförvandt, hvilken troget
tjänat sin principal i omkr. trettio års tid. Och detta
är ju godt och väl, ty det bevisar ju, att
samförståndet under alla dessa år varit godt. Och för
sitt redliga arbete har den nämde
konstförvand-ten äfven redligen erhållit sin aflöning, utgörande
100 fmk pr månad. Summan har ju ingalunda
varit öfverflödigt stor — icke ens i en
landsortsstad — synnerligen som lifsförnödenheterna
årligen stigit i pris; men den har likväl hunnit till
bekostande af den anspråkslöse arbetarens och
hans familjs nödtorftiga underhåll. Och
arbetaren har förnöjsamt „knogat på" dag ut och dag
in, år ut och år in––––— — –-
Hvem vet, kanske äfven han i sitt stilla sinne
hoppats på något „ålderstillägg".
Altnog: under alla dessa år har arbetaren
sträfvat och knogat för sin gamle principal och
regelbundet fått sin 100-mark i månaden, ända tils
i fjol, då principalen vid en likvid underrättade
sin’ trogne tjänare om, att denne numera icke
„gjorde rätt tör" 100 mk, utan skulle hans
aflöning hädanefter utgå med endast — 80 mk i
månaden.
Enhvar, som för sitt och sin familjs underhåll
är uteslutande hänvisad till frukterna af sitt
dagliga arbete, kan lätt föreställa sig hurudana
känslor en sådan underrättelse måste framkalla,
Och vi föreställa oss att den i sin principals tjänst
grånade arbetaren måste känna häpnad, sorg
och bekymmer, nära nog utan gränser. Häpnad
öfver människohjärtats hårdhet och otacksamhet,
sorg öfver att finna sig bortkastad likt ett
gammalt, obrukbart inventarium, bekymmor för den
annalkande ålderdomen med sina krämpor och
antagligen absoluta arbetsoduglighet, bekymmer
för de sinas utkomst.–-
Hade hans principal själf varit i ekonomiskt
betryck, så hade hans handlingssätt varit
ursäktligt och då hade väl äfven arbetaren varit
beredvillig att göra en uppoffring, men nu vet
hvarje vasabo, att boktryckaren F. W. Unggren
under sin långa värksamhet som boktryckare
samlat sig en större förmögenhet, till hvilken han
på visst sätt blifvit förhjälpt af den här omnämda
arbetareveteranen.
Men arbetaren teg och sväljde.
Dock, det skulle ej vara den sista
öfverraskningen. Ty vid en likvid i år, underrättade
principalen sin åldrige arbetare om, att aflöningen
på samma grunder som senast ytterligare måste
nedslås, så att nu utgör den — 60 mk i
månaden. Detta var dock för starkt.
Kan någon undra öfver, att den gamle
veteranen och yrkeskamrater uttalade sitt missnöje
och sitt klander öfver detta förfarande? — Hade
principalen gifvit sitt trogna biträde ett
lifstids-understöd af 60 mk pr månad — hvilket han mer
än väl skulle haft råd till — och låtit honom i
hans lefnadsafton njuta hvila efter sin långa,
trägna arbete, så hade detta varit vackert och
ädelt gjordt.
Och skulle någon undra på, om arbetaren
uppfattade den nya löneförminskningen såsom ett
förnyadt, i bestämdare form uttaladt. „Mohren
har gjort sin plikt, mohren kan gå"!
Men hvart skall han gå? Han har slitit ut
sina krafter hos sin nuvarande principal, och ban
förmår icke mera täfla med de yngre. Han får
lof att försöka vara nöjd och stilla förbida hvilka
öfverraskningar åter nästa år bringar honom.
Ar detta »belöning för långvarig och trogen
tjänst!?"–-Vi fråga blott.
Vapaita sanoja. Fria ord.
Vastine „Kauttakulkijalle".
Muuan „Kauttakulkijaksi" itseänsä kutsuva, on
mielestään tehnyt erinomaisen ..kohteliaasti"
käytyään kertomaan tämän lehden lukijoille sen
helmikuun numerossa „Yhtä ja toista Raumalta".
Hänen roskakirjeensä on valitettavasti
sisällöltään siksi ilettävää, ettei siihen olisi halua
kosketella, ellei tarve vaatisi, Gutenbergin arv.
tilaajat kun muuten saisivat nurjan käsityksen
täkäläisistä oloista. Arvokkaimpana todistuksena siitä,
että „Kauttakulkijan" parjaukset minua kohtaan
ovat aiheettomia,’ saan mielihyvällä mainita, että
hänen sepustuksensa synnytti yleistä suuttumusta
ja harmia täkäläisen kirjapainon työväestön
keskuudessa.
Mitä tulee ensiksikin kauttakulkijaan, joka.
muka olisi räikeitä havaintojaan käynyt
kertomaan, saan kohteliaasti ilmoittaa, että"
kauttakulkua ei voine olla kukaan muu kuin juuri itseään
ylistelevä „raitis ja siivo alifaktori’ Matti
Lindström", sillä muita kauttakulkijoita ei ole ole täällä
käynyt moneen aikaan. Meidän herra alifaktori
on suutuksissaan, kun ei ole saanut enempää kuin
3 m:kaa .Juomarahaa" ylitöistään. Kumma kun
hän ei mainitse mitään siitä, kuinka paljo hänen
tulisi saada. Mutta miksette herra M. L. ole
esittänyt laskua ylitöistänne palkanmaksajalle,
isännöitsijälle (joka ei konsanaan ole) kieltäytynyt
maksamasta työväelleen tulevaa palkkaa),
ennenkuin käytte siitä huutamaan koko maailmalle.
Laskua kyllä usein pyysinkin, mutta siihen
vastattiin: „en siitä mitään vaadi, olen sen sijaan
joskus poissa". Vaan kun en varmaan tiedä,
käyttikö hän vastaavassa määrässä
poissaolo-oi-keuttaan hyväkseen, maksoin varmuuden vuoksi
hänelle ennen eroamista, tai oikeammin
„passitta-mista", noin 20 m:kaa yli paikkamäärän, josta
.juomarahasta" hän ei näy olevan tietävinään.
Että johtokunnassa olisi ehdotettu M. L:ä
erotettavaksi, on selvä erehdys, vaan päinvastoin oli
ajateltu lisätä palkkaa, joka kuitenkin jäi
toteutumatta, sillä, kuten tunnettu, on hän muutamien
kannattamana ruvennut hommaamaan uutta
kirjapainoa, jonka pitäisi kannattaman erinomaisen
hyvin. Osakkeita on maalaisillekin tyrkytetty,
tietysti suurien osinkojen toivossa. Vaan miten
sitten suu pannaan, jos tappion tasoitukseksi tulisi
vuosittain maksaa lisää sen verran, kuin nyt
uneksutaan voitto-osuutta Silmät auki,
ennenkuin on myöhäistä!
Käsittämätöntä muuten on, miksi M. L. voi olla
näin äkeissään entiselle isännälleen, joka
parhain-pansa mukaan, joskin usein vastenmielisesti, on
koettanut olla hänelle mieliksi.
Luultavata on, että K:kulkija
häväistyskirjoituksellaan on tahtonut estää tarvittaessa ketään
tänne tulemasta.
Raumalla Helmikuun 25 p. 1899.
„1 ylifaktori"
*) lii ole raitÄän*erityisesti määrätty, ovatko rahat
käytettävät juoiua- vaiko syumärahoiksi.
diariuttaRaa JOüfon ^Uararaßastoa! *
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Project Runeberg, Sun Dec 10 05:39:04 2023
(aronsson)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/gutenberg/1899/0010.html
