Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o 35 (11)
GUTENBERG
05
noin, niin pian kun vaan itse luulen siitä
hyötyväni, niin en välitä, vaikka koko ammattitaito
-ekä nykyiset organisatsioonit menisivät nurin
niskoin.
Saadakseni tällaista halpaa .ja minua
vastustamaan kykenemätöntä työvoimaa, koetin
houkutella oppilaita jättämään kunnolliset paikkansa,
luvaten heille kaikkia mahdollisia etuisuuksia
sekä päästää heidät opista ennen
kirjaltajayhdistyksen hyväksymää aikaa.
En tiedä, mikä kirous minua ainaa seuraa.
olin juuri onnistumaisillani tässä
salakähmäi-sessä toimessani, kun eräs yleishyödyllistä
kantaa noudattava organisatsioonin mies oli saanut
vihiä myyräntyöstäni ja teki koko aikeeni
mitättömäksi.
Varmaankin tämän yleishyödyllisten asiain
äänenkannattajan johtokunta sai myöskin vihiä
asiasta, sillä he katsoivat parhaaksi kirjapainoonsa
hankkia tuolta pitkältä Turkinmaalta oikein
punaverisen »Paschan" pitämään minua aisoissa.
.Jos kovat kolahdukset ovatkin minua
kohdanneet, niin en kuitenkaan ole kadottanut
mielenmalttiani. Sillä viimeinen yritykseni on pyrkiä
presidentiksi siihen uuteen suomalaiseen valtioon,
joka piakkoin perustetaan Austraaliaan".
Eiköhän olisi parasta, että myllynkivi –-.
Sakeita.
Vapaita sanoja. Fria ord.
Genmäle.
Ked. uppmanar mig att med eftertanke läsa
..En faktors i landsorten" uppsats en gång till.
Red:s mening är väl den, att tanken småningom
blefve en annan. — Nej jag kan ej fä. den
annorlunda, ty en bland de sista meningarna säger
ju helt klart, att vi landsortsbor orh vår
typografiska konst med står stilla. »Nog få vi
landsortsbor — och hr Holmberg med — fortfarande
hålla oss passiva" o. s. v. Det är ej råtta
förhållandet. Detta har jag redan bevisat och står
fortfarande för hvad jag yttrat i saken.
Sic.
Historik öfver Nya Pressens tryckeri.
II.
Vi hafva i det föregående berört
material-bristen och i sammanhang därmed stående
oegentligheter. I det följande skola vi taga
lokalitets- och belysningsfrågan till tals. — Då Nya
Pressen började utkomma var lokalen liten/ 1
början bestod den endast af en större sal. som
användes till tryckeri, samt två mindre rum, det
ena tjänstgjorde tillika som tryckerikontor. Ett
rum som förut begagnats till kök, användes nu
till pappersfuktningsrum ocli vaskades äfven
formarna uti densamma. Det rum, hvari kontoret
och en del sättare befunno sig var
genomgångs-rum och sålunda i hög grad olämplig för sitt
ändamål. Från första juni samma år hyrdes öfra
våningen till och en större trappa förmedlade
trafiken mellan de båda våningarna. Genom
denna anordning blef sätterilokalen större men
opraktisk, då de sättare, hvilka arbetade i öfra
våningen voro tvungna att springa upp och ned
med sina skepp och för att sätta notisrubrikerna
m. m. För fruntimmerna var en skild lokal hyrd
vid Estnäsgatan, hvilken äfven flyttades till den
numera rymligare blifna lokalen. Rummen i de
båda våningarna voro varma, hvilket ej häller
var något under, då desamma tidigare användts
som boningsrum och voro försedda mecl trägolf.
Det i andra våningen befintliga rummet, hvarest
tryckerikontoret förut varit, blef nu användt till
ombrytningsrum, jämte det några sättareplatser
bereddes. Detta ’ rum var kallt af orsak som
redan nämts, att det var genomgångsrum och
paradvägen ledde denna väg ut till gatan.
Därför var det också ytterst odrägligt för de sättare
som här hade sina platser. Detta insåg äfven
tryckeribolaget själf, hvarför de också beslöto att
anskaffa tidsenlig lokal. För detta ändamål
inköptes också hörngården Unionsgatan N:o 20 och
Norra Magasinsgatan N:o 3. Inne på gården
bygdes ett trevånings stenhus för tryckeriets
behof och användes sålunda: första våningen för
tryckeri, andra civilsätteri och det tredje till
tid-ningssätteri. Nu, om någonsin, skulle personalen
få det bra och är det dit vi skola föra den ärade
läsaren at’ dessa rader, vi göra det desto hällre,
som detta skulle v ara ett tidsenligt och
mönstergilt tryckeri och till hvars inredning inte sparats
pengar, då detsamma uppgifves ha kostat den
lilla nätta summan af 100,000 mark. Altså börja
vi vår vandring dit. Da vi inkomma på garden,
-e vi ett stort orappadt stenhus rakt framför
porten och när man sedan viker åt vänster i en
knut finna vi uppgångstrappan, som ser föga
inbjudande ut. Men vi stiga på oförfärade. 1
trapporna brinna vid hvarje våningsafsats en elektrisk
lampa. För öfrigt ser det mindre angenämt ut,
ty väggarna äro smutsgräa och en unken lukt
träder oss till möte. I nedra våningen är
tryk-keriet jämte fuktrummet beläget, den senare
träng och smutsig samt föga motsvarande sitt
ändamål Tryckerisalen är stor, men mörk och
dyster ty den har aldrig skurats. Fönstren likasa.
Det hela ser tämligen smutsigt ut, ty fähusen se
i motsats till detta helt trefliga ut. På vår fråga
hur här ser så eländigt ut småskrattar
maskin-mästaren och förklarar belt gemytligt, att det
bestås inte bättre och vill man inte vara nöjd,
så kan man söka sig en annan plats. Mycket
angenämt, icke sant? Vi lämna därför tryckeriet
för att besöka sätterilokalen och blir i trapporna
af en mötande person upplysta om, att andra
och tredje våningen äro ungefär likadana,
hvarför vi också direkt begifva oss till
tidningssätte-riet i hopp om att här finna det trefligare än i
tryckeriet, men härutinnan misstogo vi oss. Då
vi inträdde i nämda sätterilokal, stod där en
massa unga fruntimmer och satte, som vi genast
erforo, på tidningen Aftonposten. Det var en
underbar tafla, som här syntes för ens blickar.
Fruntimren voro nämligen omlindade med sjalar
och tjocka ylledukar. På vår fråga om orsaken
härtill svarades det, att det var sä kallt, att det
var svårt att arbeta och man måste för att hålla
sig hälst litet varma vara så klädd, att man
icke frös. Orsaken till kölden var också nära
till hands, ty dörren som ledde till trappan,
kunde knappast vara stängd en minut, då
rummet var genomgångsrum och Nya Pressens
sät-tarepersonal jämte andra alt jämt kommo och
gingo i dörren. Vi stego in i den stora sal.
hvarest sistnämnda tidning sattes. Rummet var
stort, men såg ut at,t inte motsvara våra
förväntningar, ty väggarna voro också här
smutsgräa och golfvet svart, men då vi noga
betraktade detta, funno vi golfvet vara — asfalterad!
Då man betänkte att asfalten i och för sig själf
är kallt, är det intet under att sättarena klagade
öfver att de frösö om fötterna. En del sättare
begagnade t. o. m. träskor. Spottlådor funnos i
hvarje gata men fyld med santi Fönstren voro
glesa och det formligen blåste in därifrån. Det
berättades att en af sättarena för att pröfva,
huru kallt del var, satte termometern pä fönstret.
Dådenna visade köldgrader och faktorn just råkade
komma tillstädes, gjorde han honom
uppmärksam härpå samt erhöll till..svar: har ni inte gamla
karlen annat att göra ’ Ar ni inte nöjd, sä flytta.
Belysningen var lika dålig. En lampa för tvä
platser. Också om detta gjordes af en sättare åt
faktorn anmärkning, men erhöll till svar, att han
skulle bedja Gud, att tråden skulle brinna af,
så skulle han erhålla en ny lampa! Vidare
berättades det, att om våren, då snön smälte frän
taket, rann vattnet in i sätteriet, så att sättarena
voro tvungna att stå med galoscherna på.
Kasterna sågo här bedröfliga ut, Fulla voro de
nog. men Utslätning fattades. På vår fråga,
hvarför icke anmälan härom gjordes åt faktorn,
blefvo vi upplysta om att det inte hjälpte, ty
den gamla visan var alltid till hands; den som
inte är nöjd får flytta. Det var med föga goda
känslor vi lämnade tryckeriet och uttalade den
förhoppning, att bättre tider skulle randas för
dessa sättare, hvilka likt maskiner, helt
mekaniskt fullgjorde sina åligganden. Denna
förhoppning har också till en del besannats, ty
Aftonposten stälde upp ett eget tryckeri och dit
flyttades tidningen jämte dess sättare.
„Työmies" ja kirjaltajat.
„Työmies"-lehti on viime aikoina ottanut
kirjaltajat hammasteltavakseen. antamalla heille
tuon tuostakin letkauksia ja isällisiä neuvoja.
Näistä nyt ei kannattaisi juuri mitään mainita,
ne kun käyvät lehden tunnettuun tapaan, ellei
siinä esitettyjä kohtia kerrottaisi jonkinlaisella
vahingonilolla. Erittäin pahoittelee lehti ja sen
mukana eräs nimimerkki K. R. E. sitä, että
kirjaltajat muka ovat puolueettomat eivätkä ota
osaa yleiseen työväenliikkeeseen, vaan
päinvastoin ovat julistaneet itsensä irti siitä; että
löytyy suuri joukko, jotka eivät kuulu mihinkään
yhdistyksiin; että heille on tehty
rahalahjoituksia; etteivät sanomalehtilakkautusten kautta ole
joutuneet työttömiksi; että puute kirjaltajista
nykyään on niin suuri, jommoista ei koskaan ole
ollut; että kirjaltajat työväenaatteen takia
saavat tavattoman paljon etuja, perustettu näet kun
on työväen sanomalehtiä ja ammattilehtiä, joista
»kasaantuu" työtä kirjapainoille ja kustannukset
suorittaa työmiehet toisista ammateista y. m.
sekä lopuksi hyvin käskevästi, että jollei
»Länsisuomen Työmiestä" saada Turussa painetuksi,
on sikäläisen kirjaltajayhdistyksen ryhdyttävä
toimiin kaikkien kaupungissa löytyvien
kirjapainojen asettamisesta lakkotilaan!
Miten paljon yllämainitut kohdat ovat
totuuden kanssa yhtäpitäviä, arvostelkoon kukin, joka
olojamme vähänkin tuntee. Lukuunottamatta
sitä että olemme, saaneet rahalahjoja, on ainoa
kohta, jonka häpeällä olemme pakoitetut
tunnustamaan todeksi, se että löytyy osa sellaisia,
.jotka eivät kuuluu liittoon. Surkuteltavaa
todellakin on, että näin valistuneella aikakaudella vielä
vaelletaan pimeydessä, vaan mätämunia löytyy
kaikkialla, ei yksistään kirjaltajissa.
Työväenliikkeestä emme ole itseämme irti
sanoneet, jos joku osasto on sen erikseen tehnyt,
niin siitä ei sovi syyttää koko kuntaa, sillä
liittomme ei ole edesvastuussa yksilöiden teoista.
Muuten en ole ollut tilaisuudessa saada seiville,
oliko tamperelaisten työväenvsdistyksestä
irtisanominen oikeutettua vai ei. Hyvin luultavaa
kuitenkin on, etteivät voineet sulattaa kaikkea,
jota heille tyrkytettiin.
Sitten se siunattu, keppihevosena pidetty
.puolueettomuus". Sitä ei tietääkseni löydy muualla
kuin niiden mielikuvituksissa, .jotka sillä
ratsastavat, Kun emme kaikissa tahdo tunnustaa
Työmiehen kylvämää oppia »oikeaksi ja autuaaksi
tekeväksi" emmekä huutaa kuin muutkin huutavat,
niin silloin meidät julkisesti Suomen työväestön
silmissä julistetaan työväenasiassa
puolueettomiksi. Onko tämä veljeystyttämistä? Me emme
rupea tuulimyllyn kanssa taisteluun emmekä
kenenkään pillin mukaan tanssimaan. Olemme jo
laillisessa ijässä ja asiamme yksinään hoitaneet,
pyydämme’ siis edeskinpäin saada olla vapaat
kaikista tungeskelevista holhoojista.
Ettei kirjaltajat ole ottaneet osaa yleiseen
työväenliikkeeseen, osoittaa sen väittäjiltä suurta
tietämättömyyttä tvöväenasioissa. Menkäämme
H:gin työväenyhdistyksen perustamisen
alkuvuosiin, niin emmekö .jo sieltäkin löytäne kirjaltajia,
vieläpä vaikuttavissa asemissakin. Entäs
maaseudulla, kuten Turussa, Tampereella ja
Kotkassa, eikö sielläkin ole kirjaltajia työväestön
ensi riveissä? Puhumattakaan "siitä, että yksi
heistä löytyy itse .Työmiehen" johtokunnassa.
Ylläolevasta käynee selville, että kirjaltajat
puolestansa ovat suorittaneet veroa
työväenliikkeellekin.
Mitä saatuihin rahalahjoihin tulee, niin enpä
luule äkäisimmänkään sosialistin kieltäytyvän
sellaista vastaanottamasta.
Ettemme lakkautettujen sanomalehtien kautta
ole joutuneet työttömiksi, on sellaista jota ei
toivota edes vihollisellekaan.
Mistään suuremmasta kirjaltajapuuttesta emme
tiedä. Mahdollisesti kyllä niissä kirjapainoissa,
jotka heti alussa ovat saavuttaneet »kievarin"
arvonimen ja missä maksuissa kitsastellaan.
Maksaa vaan kunnollisen palkan, niin kyllä puute
katoaa.
Että kirjaltajat työväenaatteen takia saavat
»tavattoman paljon etuja" soi kyllä suloiselta,
mutta entäs ne todelliset edut? Kun kerran
ru-pee eduista — lisäksi vielä tavattomista —
puhumaan, niin olisi syytä ensinnä ottaa selvää kuinka
hyvästi esim. maksetaan ammattilehdistä. Niiden
kautta »kasaantunutta" työtä nimitetään
ammattikielellämme »härkätyöksi", ja soisin kernaasti
että ne, jotka nyt eduista huutavat, olisivat
latojan tilalla, jolle työnnetään sata eli parisensataa
riviä yhtä ja toista ammattilehteä eli
aikakauskirjaa. niin olen vakuutettu, että suurien etujen
yleisölle levittäminen jäisi läkkitolppaan, niin
niukka on niistä lähtevä ansio. Pelkästä
aate-rakkaudesta ei voi kirjaltajakaan elää, sillä
todistettu on, että kuta suurempi idealisti sitä
ohuempi kannikka.
Vielä saamme tietää, että tästä kasaantuneesta
työstä kustannukset suorittaa työmiehet toisista
1 ammattikunnista, Onko tvperämpää kuultu? Eikö
kaikki ammattikunnat tarvitse toisiaan, eli onko
.joku ammattikunta elänyt toisen niskoilla?
Kirjaltajat ainakin tarvitsevat muiden
ammattilaisten tuotteita ja suorittavat niistä määrätyt
hinnat, Luonnollista siis on. että rahat tulevat
kiertämään ja mahdollisesti saapumaan
lähtöpaikkaansa. F,i voi tulla kysymykseenkään, että
kirjaltajat enemmän kuin muutkaan olisivat
riippuvaisia toisista ammattikunnista eli heiltä etuja
nauttisivat, vaan ovat kaikki siihen suuntaan
käyvät lausunnot suoranaista ammattikateutta.
Kummallista johdonmukaisuutta osoittaa lehti
siinä, että ensin koettaa kirjaltajia parhaansa
mukaan boikottaaja sitten hyvin yksinkertaisesti
vaajii heitä tekemään lakon, jos »Länsi-Suomen
Työmiestä" ei saada Turussa painetuksi.
Erehdytte, hyvät herrat! Turun
kirjaltajayhdistyk-sellä ei ole pienintäkään syytä sekaantua
yksityisiin asioihin, vielä vähemmin sen johdosta
ryhtyä mihinkään lakkohommiin, jota ne sääntöjen
mukaisesti eivät voi tehdäkään ilman
liittohallituksen suostumusta. Muuten näyttää kun ei
kehoituksen tekijöillä olisi vähääkään eli ainoastaan
hämärä käsitys lakkosanan merkityksestä, koska
voivat sen niin kevytmielisesti esiintuoda. Ensin
on katsottava josko lakon syy on täysin pätevä
eli toisin sanoen oikeutettu. Ellei näin ole, on se
lakivastaista ja sellaisenaan hylättävä, koska siinä
tapauksessa ei löydy mitään mahdollisuutta
saavuttaa toisten kansankerrosten myötätuntoisuutta
ja kannatusta. Jos siis kirjaltajat ehdotusta
seuraten sekaantuisivat yksityisiin asioihin, tekisivät
he itsensä syypääksi tekoon, jota eivät millään
kykenisi puolustamaan ja jonka seurauksena
cTiarfuifaÆaa JOiifon ^JararaRastoa! *
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
