Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
30
!
GUTENBERG
N:o 30 (6)
Nämä edellämainitsemani toimenpiteet
esittäisin ensin huomioon otettavaksi, ennenkuin
mitään vieraita »Kroisos" aatteita meille tyrkyte-
Några ord om ett experiment
med sättmaskin.
Då det f. n. i Helsingfors alt oftare
förekommer, att vissa principaler hotat att införskaffa
dessa järnsättare som skulle onödiggöra
handsättning och såmedelst söka in värka på de
senares själfständighet att åtminstone få råda om
sin söndagsfrihet, får jag med dessa rader litet
belysa ifrågavarande sak och huru ett
experiment i den vägen utföll här.
För ett par år sedan, då de nya vidundren,
som skulle ersätta maklig mekanisk kraft,
utpuf-fades värrigare, kom naturligtvis en af dessas
agenter äfven hit, Han vände sig då till S:t
Pete-rs-burger Herolds d. v. disponent och lyckades äfven
få honom till att lämna lokal för ett af dessa
under och så gick reklamen lös. Som han
(agenten) själf var ën mycket skicklig järnsättare (på
engelska) och kände maskineri till alla delar
fullkomligt, så utföllo sceancerna till stor
belåtenhet för alla dem som togo undret i
skäl-skådande. Och de voro många,
Men huru många som fastnade för vidundret
känner jag ej till, (man talade om 3 stycken),
men en blef å Herolds tryckeri. Nu hade man
anskaffat fraktur matriser och en sättare med 100
rubels lön i månaden, hade iniifvats som skulle
ersätta 3 andra — åtminstone. Ja, så hade
disponenten tänkt sig saken. Naturligtvis blef det
genast en liten lönereglering för de mänskliga
sättarena, i det vissa fortelarbeten, som de förut
haff, indrogos och beräkningen per 100 rader
minskades ined 5 kopek. Sättarena murrade, men
disponenten var stursk och — »den som ej är
nöjd, får gå", var slutrefrängen. Nå, »nicht zu
machen", man måste afvakta huru det gestaltar
sig. Att väldiga godbitar (reklam) skrefs i
tidningen om detta under af järn var ju en
naturlig följd; huru alt skulle bli utmärkt för bladets
abonnenter, såväl det tydliga trycket som
acku-ratessen vid tidningens utkommande, som ej
mera berodde på viftande sättare m. m., m. m.
Till en början såg man äfven i Herold att
romanföljetången samt en och annan notis var
satt med den nya maskinen, men så småningom
upphörde man att anlita maskinen för annan
sättning än för följetongen, som måhända gick
ett hällt år med måskinsats. Sedan såg man ej
mera i bladet något i den vägen. Under denna
tid hade lönen reducerats för denna
maskinsättning från 100 till 50 rub., emedan den åstadkom
mindre än en vanlig handsättare. Så länge
agenten fans på orten, gick det väl bra; man hade
honom att tillgå om något krånglade, men sedan
han rest till andra marknader, blef arbetet med
maskinen för dyr och tidsödande, emedan ingen
mekaniker fanns, som var hemma i maskinens
alla hemligheter, och då deras arbete ofta nog
måste tagas i anspråk, blef det naturligtvis för
dyrt, utan att dock lämna något, relativt resultat.
Summan af saken blef den, att maskinen för
länge sedan ligger i någon skräpkammare,
disponenten till straff (han har senare blifvit
afskedad från sin befattning) andra till varnagel.
S:t Petersburg, april 1899.
I. A. L.
Pääkaupungin-pakinoita.
Vihdoinkin. — Hiukan
Vapunpäivän vietosta. — Eräs
kirje.
Varmaankin ovat liiton osastot innostuksella
ja pienellä kärsimättömyydelläkin odottaneet
tuota jo kauvan tekeillä ollutta koko maatamme
käsittävää palkkaustariffiehdotusta. Ja onhan
heillä ollut siihen syytäkin. Saatan kuitenkin
ilmoittaa, että vaikka tämän ehdotuksen
laatiminen on kestänytkin, niin ei sitä kuitenkaan ole
nukuttu.
Suurin työ tässä on ollut liittohallituksellamme.
Sillä kun täkäl. yhdistyksen valitsema komitea
jätti työnsä yhdistykselle, niin ei se jättänyt
pienintäkään selitystä työnsä tukeeksi.
Säästääkseen aikaa, ei yhdistykselläkään enää ollut
tilaisuutta lykätä tätä uudestaan komitean
harkin-nanalaiseksi, vaan päätettiin se muutamilla
yhdistyksen tekemillä muutoksilla jättää
liittohallituksen pohdittavaksi. Että tämä ei ollut helppo
työ, käynee selville, kun silmäilee niitä monen
monituisia yksityisseikkoja, joita tässä
ehdotuksessa esiintyy.
Katsoen siihen ajan vähyyteen, joka
liittohallitukselle jäi, huomasi se mikä suuri työ sillä oli
edessään. Koko ehdotus oli tarkoin käytävä
lä-pitse, perusteita etsittävä. Kokouksia pidettiin
miltei joka toinen ilta. Siinä punnittiin, siinä
pohdittiin ja usein oli jo puoliyö käsissä, kun
silmäluomat jäykistyivät, muistuttaen levon
tarpeellisuutta.
Ollen vartaloltani matala sekä näin korkeitten
miesten joukossa en vielä ole voinut »puusta
katsoen" tehdä omia johtopäätöksiäni tämän
ehdotuksen sisällöstä — ja eihän minulla siihen
vielä ole oikeuttakaan. — vaan luulen kuitenkin
sen perusteellisen työn. jonka liittohallitus on
kiinnittänyt tähän tariffiin, sekä ne erilaiset
ainekset, jotka mainitun hallituksen muodostavat,
olevan takeena työn kunnollisuudesta.
Tosin siellä löytyy kohtia, jotka mielestäni
kaipaavat yleisempääkin pohtimista, vaan kun
tämä ehdotus nykyään on jaettu liiton eri
osastojen pohdittavaksi, niin luulen asiain sillä
paranevan.
Vaikeimman pulman tariffiehdotuksessa
luulen löytäväni tuossa kaupunkien
luokitusjärjestelmässä. Tosin tämä on laadittu n. k.
»tilastollisien tietojen" pohjalle, vaan tällaisten tietojen
laita usein kuitenkin itse käytännössä on
hiukan niin ja näin. Saadakseni jonkinlaista
käsitystä elantosuhteista maaseudulla, kysyin kerran
eräältä tamperelaiselta m m. kuinka paljon siellä
maksetaan vuokraa huoneesta ja keittiöstä.
Vastaus: »Saattaahan sitä saada kohtuullisen
mukavat huoneet 20:llä markalla." Tämä pani minut
vähän epäilemään. Käännyin toisen
tamperelaisen puoleen samallaisella kysymyksellä ja
vastaus oli: »Alle 40 markan ei tahdo saada
mistään". –Otappa tästä selvää!
Siihen on minulla myös »patentti", ettei liiton
osastotkaan, erikseen pohtien tätä pulmaa, pääse
senkään pitemmälle. Sillä jos esimerkiksi
Kristiinan kaupungissa monissa miehin päästäänkin
selville siitä mitä limppu siellä maksaa, niin
eivät he kuitenkaan tiedä, mikä hinta sillä on
Raumalla, sekä päinvastoin.
Ainoa ja tepsivin keino mielestäni on se, että
liiton eri osastot evästävät edustajansa niin
tarkoilla tiedoilla kuin suinkin mahdollista
paikka-kunnallisista elinsuhteista liiton yleistä kokousta
varten kesällä; sillä tämä kysymys on
asetettava pelkän vertailun pohjalle. Varmaankin tässä
kokouksessa tätä ehdotusta vielä viimeisen
kerran »puleerataan", jonka jälkeen se lähetetään
isännillemme »hyväksyttäväksi ja tarkoin
noudatettavaksi". ’
Vaikka myöhäistä, en kuitenkaan malta olla
kertomatta hiukan viime Vapunpäivän vietosta
täällä. Kuten tietty, pyysi yhdistys jäsenilleen
lomaa tämän päivän iltapäiväksi. Pyyntöön
olivatkin miltei kaikki isännät suostuneet. Koska
erityisistä syistä katsottiin parhaaksi viettää
tämä juhla yhdistyksen huoneustossa, niin olin
hiukan huolissani siitä, kuinka saatettaisiin
soveluttaa tilaa tässä huoneustossa näin
suurelle joukolle. Sillä jos puoletkin jäsenluvusta
olisivat noudattaneet velvollisuuttaan, niin olisi
jo tämäkin tuottanut ahdinkoa. Pettymykseni
oli kuitenkin hämmästyttävän suuri, sillä
yhdistyksemme jäsenluvusta, joka tekee noin 330, oli
ainoastaan keskim. 50 heiikeä tässä tilaisuudessa.
Jos tämä osottaa yhteisten harrastustemme
kantaa, niin täydyn häpeäksi sanoa, että asiain tällä
kannalla ollen emme saata ajatellakaan
tyydyttäviä tuloksia yhteisille pyrinnöillemme. Juhlan
ohjelma oli kuitenkin koetettu laatia
tarkoitustaan vastaavaksi, sillä siinä esiintyi kaksi
puhetta, laulua sekä lausuntoa. Yhden
ylimääräisen numeron olisin kuitenkin tahtonut poistaa,
Kun suomalaisessa puheessa esitettiin syitä
8-tuntisen työpäivän puolustukseksi, niin katsoi
eräs agitationikluöi »Pamauksen" edustaja
tämän sopimattomaksi. Tuottaakseen klubille
kunniaa, keksi tämä hiljainen ammattitoverini
keinon. Heti ohjelman päätyttyä astui hän esille
kantaen seljässään taulua, jossa m. m. esitettiin
„S tuntia juopottelua!" Arvatenkin kirveli hänen
mieltään se, että löytyi edes 50 raitista sielua
yhdistyksessämme. Että tällä toimivalla
»Pamauksen" agitaattorilla kuitenkin on suuri
kantajoukkonsa yhdistyksessämme, osottanee se, että
samaan aikaan kun huoneustossamme vietettiin
juhlaa oli, kuten kuulin kerrottavan,
kaupunkimme useimmissa ravintoloissa joukko
meikäläisiä tätäkin esitystä käytännöllisesti
toteuttamassa. En kuitenkaan tahdo suuresti moittia
tämän 8-tuntisen juopottelun esittäjää, sillä hän
arvatenkin ajatteli, että tällekin on asetettava
rajansa, Ainakin siitä päättäen, että moni
pi-tensi tätä aikaa 24:ksi tunniksi, ei ainoastaan
tänä päivänä, vaan vielä seuraavinakin päivinä,
Että paikka ei kuitenkaan ollut sovelias tälle
8-tuntisen juopottelun esittäjälle, osottaa se, että
juhlaan oli hankittu raittiusravintola. Pyydän
tätä arvoisaa Pamauksen jäsentä vastaisuudessa
etsimään sopivampi paikka esittelyllensä.
Olisin muuten halukas tietämään, mitähän
tästä esityksestä ajattelisi se suuri osa Helsingin
työväestöä, joka uhrasi tämän päivän
juoma-lakko-aatteensa uudistamiseksi ’
Kulkiessani eräänä päivänä tuolla punavuoren
kolkalla, satuin löytämään merkillisen kirjeen.
Koska se saattaa olla meille kirjaltajille
»ylös-rakennukseksi", niin katson sopivaksi julkaista
sen tässä.
Tämän vastaisille sukupolvillekin hyödyllisen
kirjeen sisältö 011 nimittäin seuraava:
»En tiedä, olisikohan »suvussa" tahi missähän
lienee, vaan minua on jo lapsuudesta asti
vaivannut tuollainen n. k. »suuruuden hulluus". Ja
myöntää täytyy, etten vieläkään ole siitä vapaa.
Se vaivaa kuin kirppu, joka lakkaamatta
tavot-telee osaansa kyljestäni.
Olen aina olliit sitä mieltä, että »pomoksi"
sitä on päästävä, maksoi mitä maksoi, sillä
»tavallisena työmiehenä" en kuole. Keinoista en
I välitä, olkoon ne sitte minkälaisia tahansa.
Olenhan sitä jo tosin kokenut tuollaista
»pikkupomon" tointa siellä ja täällä, vaan kun olen
aatteeltani n. k. »ihanne-sosialisti" ja omasta
puolestani olen sitä jo käytännössäkin koettanut
toteuttaa meidän nykyisessä mädänneessä
yhteiskunnassamme, niin silloin on aina »isopomo"
astunut esiin ja sanonut: »Top tykkänään!" Eikä
ole ollut miiuta neuvoa kuin: ryysyt rensseliin
— mars! — ja oikein aika kyytiä
Olenhan ininä työväenaatteenkin kannattajia,
sillä erotuksella vain, että esitän näitä
»aatteitani" ainoastaan silloin, kun oma etuni on
kysymyksessä. Siitä en välitä, josko toverini
kärsivät vääryyttä, kunhan se vaan johtuu minulle
itselleni hyödyksi. Sillä tunnussanani on: »elämä
on taistelua", olkoon aseet millaisia tahansa,
kunhan vaan pystyvät.
Olen näinä aikoina ollut kovin umpimielinen.
Olisikohan ne viimeiset kolahdukset, jotka
minuun ovat sattuneet, telineet käänteen
elämässäni, sillä sydämeni on aivan pakahtumaisillaan
ja en siis saata olla niistä kertomatta.
Asia oli nimittäin seuraava:
Täällä kotikaupungissani on eräs yhdistys,
joka on ottanut yleishyödyllisten asiain
selvittämisen toiminta-alakseen. Laajentaakseen alaansa,
katsoi tämä yhdistys tarpeelliseksi perustaa
itselleen kirjapainon, josta se alkoi julkaista omaa
äänitorveaan.
Saatuani tästä vihiä, ajattelin: eiköhän sitä
kannattaisi hieroa itseään’ »pomoksi" tähän
kirjapainoon. Tosin satuin olemaan »Matti
Myöhäistä" siinä määrin, että pomot olivat jo valitut,
vaan ollen »aatteilleni" uskollinen, asetin
päämääräkseni raivaa nämä kiusankappaleet
tieltäni.
Koska mainitun yhtiön osakkaat eivät
rahtustakaan tunne ammattiani, niin oli. minulla
mainion hyvä tilaisuus vetää heitä nenästä.
Ensiksi päästäkseni osakkaaksi, uhrasin lainaamani
10 markkaa siihen tarkoitukseen.
Esiinnyin ahkeraan heidän kokouksissaan,
joissa kaikilla mahdollisilla väreillä koetin
kuvata omaa suurta ja luotettavaa kykyäni
kirjapainon johdossa. tosin tämä oli tuollaista, jota
muut ammattilaiseni kutsuvat keinotteluksi, vaan
mitäpä minä siitä välitin, kun olin pöllöjen kanssa
tekemisissä. Käyttäen koko neroni tuotetta
kaikessa alastomuudessaan, onnistuin lopulta päästä
siksi pitkälle, että sain tuon pikkupomon
syös-tyksi paikaltaan ja minut määrättiin sijalle. »Ah
autuasta aikaa!" ajattelin silloin, sillä tästä oli
ainoastaan pieni hyppäys, niin olisi valta ollut
minun. Isopomo huomatessaan tuon. katsoi myös
parhaaksi aikoinaan ottaa paitansa siitä pyykistä.
Olin jo varma asiani täydellisestä onnistumisesta.
Vaaii kun iloni oli ylimmillään, niin ilmestyikin
tuollainen pieni pilvenhattara elämäni
»hopea-penningeiltä" siintävälle taivaalle. Sain näet
tietää, että painoon oli hankkeissa muualta
isopomo. Ei silloin ollut muuta neuvoa kuin että
otin 22:n pennin »ajatuksen asettajan" .ja löin
viimeisen valttini pöytään. Aloin pöllöille
selitellä oman persoonani ääretöntä monipuolisuutta.
Sillä niin pian kun he luovuttaisivat minulle
ohjakset, niin tässä painossa ei enää tarvittaisi
erityistä faktoria, katkaisijaa ja
korrehtuurinlu-kijaa. Minä näet lupasin yksin suorittaa tämän
kaiken. Taaskin olin varma asiastani.
Ensi työkseni ryhdyin jo etukäteen haalimaan
tähän painoon tuon samaisen äänenkannattajan
moittimaa »halpaa työvoimaa", jonka kanssa
saisin menetellä niinkuin itse tahtoisin.
Tosin muistanen, että kirjaltajayhdistys —
edistääkseen ammatin kohoamista sekä oppilaiden
turvaamista mahdollisia mielivaltaisuuksia
vastaan — m. m. on isäntien kanssa tehnyt sen
sopimuksen, että jos oppilas muuttaa painosta
toiseen, niin pidennetään hänen oppiaikaansa
yhdellä vuodella. Tämä on asetettu rajaksi
useinkin käsittämättömien oppilaiden
muuttamjsha-lulle. Muistan myös entisiltä ajoilta, kuinka
tällaiset ajattelemattomuudessaan muuttaneet
nuorukaiset työkykyynsä katsoen ovat jääneet
ammattimme jalkoihin sekä organisatsioonin
puolustuksen ulkopuolelle. Olenhan orain silmin
nähnyt, kuinka tällainen muuttava oppilas, joka jo
16:sta ikävuodestaan on alkanut uransa, vasta
vanhana partasuumiehenä on joutunut
tilaisuuteen nauttimaan ulosoppineen oikeuksia.
Tämän olen aivan hyvin käsittänyt. Vaan
mitäs sitä ihminen luonteelleen mahtaa. Kuten sa-
PST oTorö Ren cfiörßunàeis Reservfond! -k
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
