Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o 35 (11)
GUTENBERG
05
Pääkaupungin-pakinoita.
Hyökkäykset 1, 2, 3 mitta
tarifflehdotiista vastaan.
»Typografhladet", joka säännöllisesti aina on
asettunut vastustavalle kannalle
organisatsio-nimme rientoihin nähden, on nytkin aatteillensa
uskollisena ryhtynyt selvittelemään niitä
»suunnattoman korkeita" vaatimuksia, joita muka
ta-rifftehdotuksessa esiintyy.
Lehden mielestä ei meidän pitäisi
pienimmässäkään määrässä kohottaa palkkoja
Helsingissä, vaan olisi tariffi laadittava ainoastaan
maaseutua varten, pitäen Helsingin hintoja
perusteena.
»Typografbladet" ei lainkaan kiinnitä
huomiotaan siihen, missä määrin elinsuhteet yleensä
ovat kohonneet niiltä ajoilta, jolloinka nykyinen
Helsingin tariffi otettiin käytäntöön. Ken
totuudelle hiukankin antaa sijaa, täytynee myöntää,
että elinsuhteet täällä ovat kohonneet ainakin
50 prosentilla. Yksinään huoneetkin, joita ennen
saatiin 25 markalla, ovat nykyään kohonneet 40
markkaan, eikä enää tahdo saada silläkään, vaan
merkit osottavat aina yhä vaan kohoamista.
Verraten nykyistä kallista aikaa tähän
ta-rifflehdotukseen, on pysyvä kumoamattomana
totuutena, että se perushinta, jonka liittohallitus
on ehdottanut, sekä johonka meidän palkkamme
pääasiallisesti perustuu, on liian alhainen, sillä
se tekee ainoastaan 15 prosentin korotuksen
Helsingin nykyiseen perushintaan nähden.
Esimerkin tariffiehdotuksen »päättömyydestä"
löytää lehti siinä, että työ, joka sanomalehdissä
tehdään k:lo 12—2 yöllä, tuottaisi jo muka
hyvän palkan koko päivän vaivoista. Missä
määrin tässä 011 Hiottelua, jääköön lehden omaksi
asiaksi. Typografbladet ei näy käsittävän sitä,
että se mielivaltaisuus, jota sanomalehtien isännät
nykyään käyttävät latojia kohtaan, menee yli
kaiken inhimillisyyden rajan, sillä suurempaa
ihmis-rääkkäystä kuin tämä, emme enää tapaa missään
— ainakaan »sivistyneessä" maailmassa. Työajalla
ei ole minkäänlaista määrää, vaan tehdään sitä
yöt, päivät. Toimittajat eivät lainkaan kiinnitä
huomiotaan siihen, josko latojat ennättävät saada
pienintäkään lepoa, vaan niinpian kuin
käsikirjoitus on jätetty — olkoon sitä sitte kuinka paljo
tahansa — on se ladottava, vaikka latojaraukka
sortuisi paikalleen. Työaika vaihtelee 12—20:kin
tuntiin, riippuen hra toimittajan omasta
mukavuudesta.
Kun mc tähän koetamme saada parannusta
aikaan, niin katsoo Typografbladet tämän
mahdottomaksi, vedoten ra. m. meidän nykyisiin
posti-oloihin sekä niihin taloudellisiin suhteisiin, jotka
ovat yhdistettyinä sanomalehtiin niin pienessä
maassa kuin meidän.
Eikö tämä ole pelkkää veruketta? Jos me
vertaamme ulkolaisi» olosuhteita, joissa
sanomalehtiä painetaan sadoin tuhansin, joka johtuu
painotuotannon halpuuteen, niin emme täällä
toden totta ansaitsisi suolaa leipäämme. Samoin
jos postiliike täällä olisi kuinka nurinpuolinen
tahansa, niin olisi sanomalehti]atomot sen
mukaan kidutuslaitoksia, joissa ihmisolentoja
rääkätään ennenaikuiseen kuolemaan. Tämän työn
rasitta vaisu uksia ei tiedä eikä tunne mies, joka
vuosikymmeniä itse on määrännyt oman
työaikansa sekä mies, jonka oma työ 011 pelkkää
leikintekoa tähän verrattuna. Kuitenkin 011 hän
valmis ivaamaan tämän tariffin laatijoitten
»vahvaa ruokahalua" sekä heidän suurta
»ammatin-tietämättömyyttä’’.
Että se korotus, joka sanomalehden ylityöstä
011 asetettu, tosin tuntuneekin korkealta, emme
tahdo kieltää. Vaan että tätä ei ainakaan ole
tehty nylkemisen halusta, siitä olen varma.
Sillä ainoa keino saavuttaaksemme
sanomaiehti-latojillekin kohtuudenmukainen ja
inhimillisyyteen perustuva työaika, 011 juuri siinä, että me
kohotamme ylityöprosontin siksi korkealle, että
se esiintyisi jonkinlaisena rajana nykyistä [-rääkkäys]"-] {+rääk-
käys]"+} ärj este 1111 ää vastaan.
Kaiken hyvän lisäksi langettaa Typografbladet
jo etukäteen »sivistyneen yleisön tuomion"
niskoillemme. »joka ei tule olemaan merkitystä vailla".
Tässä kohden lehti luullakseni kylläkin 011
oikeassa. Sillä se luokka, jolta se jo etukäteen
rukoilee apua, ei vielä koskaan ole kallistanut
korvaansa työväen nöyrille pyynnöille.
Päinvastoin on työväki itse organisatsiooninsa avulla
ollut pakotettuna parantamaan asemaansa.
Typografbladet tietää aivan hyvin että ne täällä
ilmestyvät lehdet, joita työmiehet itse eivät
toimita, edustavat yläluokkaa ja kapitalismia. Se
»sivistynyt yleisö", jolle he ovat syöttäneet tuota
yksipuolisuuden mädännäisyyttä työväenasiassa,
011 siksi paatunutta, ettei meillä ainakaan siltä
taholta ole odotettavissa suurtakaan moraalista
kannatusta. Tämän me työmiehet jo entisistäkin
kokemuksista tiedämme aivan hyvin.
Että tällä »sivistyneelle yleisölle" osotetulla
hätähuudolla jo 011 ollut vastakaikua, osottaa
erään »Työnantajan" kirjoitus Päivälehdessä
n:o 161.
Hra työnantaja on kovin pahoillaan siitä
»sivistyneen mielipiteen suosiosta", jota »äskettäin"
011 kirjaltajille osotettu. Tuomatta esiin
minkäänlaisia päteviä esimerkkejä tariffiehdotuksen
palkkamääritelmästä, koettaa hän kääntää
»sivistyneen mielipiteen suosiota" niistä pois,
varoittaen noin vaan umpimähkään »suurta yleisöä"
siitä vaarasta joka muka uhkaa kirjallisuutta ja
muita painotuotteita Suomessa, erittäinkin
kaikkia maaseutulehtiä ja huokeahintaista
sivistys-kirjallisuutta.
Käyttäen kaikkia mahdollisia keinoja
hyväkseen koettaa hän — omaa kehnoa moraaliansa
kuvaavalla tavalla — saattaa lehden lukijoita
siihen uskoon, että tämä muka tapahtuisi »äsken
saavutetun mielipiteen" kustannuksella. Jos tämä
»suosio" oli saavutettu ennen helmik. 22 p:ää
1898 jätän »mielipiteen" ratkaistavaksi, sillä
silloin alkoi tariffikomitea työnsä, puhumattakaan
siitä, että ehdotus tähän tehtiin jo useita vuosia
sitten.
Kuten mainitsin, mitä tulee latojan palkkoihin
kirjallisuuden hintaan verraten, siitä ei työnantaja
esitä minkäänlaisia selvityksiä.
Ottakaamme pari esimerkkiä.
Latoja suorittaa kaunokirjallisen työn, jossa
011 400 sivua sekä kirjaa painetaan 5,000
kappaletta. Kirjan hinta 011 5 markkaa, joka
tekee yhteensä 25,000 markkaa. Latojan ansio
ahkeralla työllä saattaa Helsingin
hintaperusteiden mukaan kohota G markkaan päivältä
tahi 1 m. 20 p:iä sivulta. Siis latojan palkka
tästä työstä tekee 480 markkaa. Jos nyt
laskemme muihin kustannuksiin noin kourakaupalla
menevän 4,520 markkaa, niin jää tästä 20,000
markan puhdas voitto »sivistyneen yleisön"
taskuun, jonka »yleisön" tällä kertaa muodostavat
ihravatsainen kirjankustantaja sekä »sivistyneen
mielipiteen suosima" kirjailija. Jos latojan
palkasta vähennetään 15 prosenttia, niin pyydän
»sivistyneen yleisön" laskemaan, niissä määrin
tämä alentaa kirjan hintaa.
Toinen esimerkki.
Työnantaja puhuu pienen liikkeen
kannatta-vaisuudesta, sekä kysyy kuka tulee niitä uuden
tariffin käytäntöön astuttua »ylläpitämään".
Todellakin myönnän että osa näitä pieniä liikkeitä
ovat kovin kurjalla kannalla. Sillä jos
ajattelemme, että tällaisesta liikkeestä kustannetaan
n. k. sanomalehteä 3 kertaa viikossa 800:lle
tilaajalle sekä vuotuinen tilaushinta 011 3
markkaa, johonka lisätään muutama satanen
ilmoituksista, niin 011 päivän selvää, ettei siitä ainakaan
suuresti lihota. Jos »sivistynyt mielipide"
pakottaa latojia »ylläpitämään" näitä painoja, niin
saattaa pian käydä samoin, kuin mustalaisen
hevosen, jota opetettiin elämään ilman ruokaa.
Juuri kun tämä hevonen oli oppimaisillaan tuon
kansallistaloutta hyödyttävän keinon, kuoli se —
nälkään.
Tällaisten lehtien omistajat eivät lainkaan
näy käsittävän sitä, että tuotanto riippuu
menekistä, vaan perustetaan näitä lehtiä usein kaksi
ja useampiakin samaan kaupunkiin.
Pääasiallisina kirjoitusneuvoina ovat sakset, paitsi joskus,
kun riidellään paikkakunnalle asetettavan
pormestarin vaalista tahi mihin kohden kaupunkia
on asetettava likaviemärin suu, käytetään
tavallista kynääkin.
Parhaana keinona Työnantajan uhkaaman
vaaran poistamiseksi tässä suhteessa ehdotan, että
nämä yllämainitut kinastelijat sopivat keskenään
ja lyövät ryysynsä yhteen, perustaen niille
paikkakunnille ainoastaan yhden ja tuottavamman
lehden, missä ei vielä ole tilaa useammalle. Silloin
tulevat saksetkin vähemmin käytäntöön ja
latojat saavat joskus »funttabullaakin".
Olisihan minulla vielä paljon sanottavaa
näistä »pikkuliikkeistä", vaan jääköön siksi, kun
tarvitaan.
Kirjoituksessa »Den nya tariffen" 011 nimim
F. A. ottanut puheeksi tariffin. Kirjoittaja ei näy
hyväksyvän sitä sellaisenaan. Pahimman kohdan
löytää hän aksidenssitöitten kallistumisessa.
Hänen mielestään »ei tilaajilta voi vaatia
korkeampia hintoja aksidenssitöistä kuin mihin he
ovat tottuneet, koska tästä tulevat yksinomaan
työmiehet hyöty m ää 11".
E11 voi käsittää, miksi hän puhuu juuri
aksidenssitöitten kallistumisesta, sillä tariffissa
nimenomaan mainitaan, että näistä töistä maksetaan
tuntipalkka, joka luonnollisista syistä perustuu
ehdotettuun pohjahintaan. Olisi ollut selvempää,
että hän olisi jättänyt pois tällaisen
kiertelemi-sen ja suoraan ilmoittanut ei hyväksyvänsä
minkäänlaisia korotuksia nykyisissä palkoissa,
»koska tästä tulee yksinomaan työmiehet
hyötymään". Tätä hän silminnähtävästi kuitenkin
tarkoittaa.
Sitte puhuu hän tariffissa ehdotetusta
rajoitetusta oppilasmäärästä. »Teoriassa" asettuu hän
puoltavalle kannalle, vaan »praktiikissa"
vastustavalle. Tätä perustaa hän sillä väitteellä, että
»niin kauvan kuin maamme kirjaltajat
juopottelevat, eivätkä kunnollisesti täytä
velvollisuuksiaan, ei vaatimuksia saa asettaa liiaksi korkealle".
Aivan oikein. Sitähän minäkin! Keinoista
saatan vaan hiukan poiketa. Sillä niin kauvan
kuin kirjaltajissa vallitsee tuo alituinen huoli
huomisen päivän leivästä sekä niinkauvan kuin
he saavat uhrata kaikki mahdolliset voimansa
luonnottoman pitkään työpäivään, joista
seurauksena on henkinen velttous, ei ole ihme, jos
he sortuvat tuon kirotun alkoholimyrkyn
ikeenalaisiksi. Annettakoon meille ensiksi
kohtuullinen palkka ja normaalityöpäivä, niin olen varma
että »praktiikki" tulee osottamaan tämän
parhaaksi keinoksi raittiusaalteen levittämiseksi
kirjaltajistossa.
Mielipiteeni tukeeksi tahdon kiinnittää hra
F. A:n huomiota erään paljon vaikuttavan
englantilaisen raittiusmiehen sanoihin. Puhuessaan
työ-väenoloista siellä mainitsee hän m. m.: »Jos minut
pakotettaisiin tuohon kurjaan palkkaan sekä
luonnottoman pitkään työpäivään, olen varma
että rupeaisin juomaan".
Sokeus.
Typografkonsten.
Nästan hvarje land och folk har sitt skilda
arbetssätt och utförande såväl i yrkesarbete som
konst. Man talar t. ex. med förkärlek om finsk
konst och industri och man är stolt 110g. då man
blir observerad af den utländske konstkritikern
eller yrkesmannen. Hvad är det som fröjdar
vårt sinne, då vi höra talas om att den och den
landsmannen eller det och det arbetet o. s. v.
vunnit utlandets beundran? Jo, det är
fosterlandskärlek! Konstnären tager hälst sina motiv
från fosterlandet. Besjunger, målar, tecknar o.
s. v. vår härliga natur, vår djurvärld, sjöar,
skogar, växter m. m. Allt detta kunde äfven vi
typografer komponera i våra accidenser. Nu
plagiera vi endast tyska och svenska eller i
allmänhet utlänska arbeten, men då kunde äfven
vi börja tala om ren finsk typografkonst. Ett
in-hämskt stilgjuteri har startats och detta af
typografer, hvilket bör betecknas såsom någonting
ØÄT oTorö Ren cTörßunàefs cßeservfonàf ^
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
