- Project Runeberg -  Gutenberg / 1899 /
53

(1892-1900)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

N:o 33 (9)

(Jr II T E X B E lf G

hyödytämme me itseämme sekä on se samalla
arvokkain »lahja" isännillemme.

•Tos me todellakin tahdomme tehdä lahjoituksia,
niin ovat ne tehtävät sellaisessa muodossa, että ne
hyödyttävät meitä kaikkia. Tärkein ja enimmin
muistossa pidettävä asia tässä suhteessa on
vararahastomme kartuttaminen. Siihen tulee meidän tätä

nykyä kohdistaa kaikki voimamme.

*



Omituisen kuvan työväenliikkeestä maassamme
antaa Kuopiossa ilmestyvä sanomalehti „Uusi Savo" n:o
183. Johtavassa kirjoituksessa, varustettuna rubriikilla
„Juhlapäivä" *), kerrotaan ensiksi Dreufusasiasta ja
verrataan sitä totuuden taistelun voittokulkuun
vääryyttä ja halpamaisuutta vastaan.

Haavcillessaan tuolla korkealla »hienostuneessa"
henkimaailmassa, kavahtaa toimitus horrostilastaan,
ja huomaa kuinka väärällä tolalla työväenliike on
nykyään maassamme. Siinä ei löydy muuta kuin
valheellisuutta, raakuutta, halpamaisuutta, sisäisen
kehityksen puutetta, persoonallista parjausta j. n. e.

Kun me työmiehet vielä tämän lisäksi huutaisimme
kuolemaa Dreufusillc, niin olisi mitta täysi.

Näin »hienostunutta" vertausta ci pysty muut
tekemään kuin „U. Savo". Ja tuskinpa niitä muualla
tapaamillekaan kuin Kuopiosssa ja Kuopion takana.
Siinä täytyy ensiksi olla »Helsingissä opissa".–-

»Loistavana näytteenä" tästä mainitsee lehti
»Gutenbergin" viime numeroa.–-

Jo pani Sakeuksen tutkimaan, mistähän kohden
se kenkä pahimmin puristaa.

Aivan oikein! Siellähän ihmetellään sitä, että
»U. Savon" kirjapainon johtaja veli Wainio on
esiintynyt työväestön edustajana, vaikka niin suuri lehti
kuin »Uusi Savo" on voitu latoa ja painaa pelkällä
oppilasvoimalla ja palkkoja yleensä on maksettu
ainoastaan nimeksi.

Miksikä veli Hiskias »sisäisen kehityksen"
puutteessa, »raakuuteen" ja »halpamaisuuteen"
perustuvalla tavalla on mennyt tällaiseen »persoonalliseen
parjaukseen"? Kai tämän täytyy uskoa »valheeksi",
kun »hienostuneet sielut" sitä sanovat.

Se minua vaan suuresti kummastuttaa, miksikä
»U. Savo" totuuden enkelinä ei ole painattanut tätä
lehteensä. Silloin olisi sekin lukijakunta, jollenka
»Gutenberg" on aivan tuntematon, tullut
huomaamaan, millainen hirviö tämä lehti oikeastaan on.

Vieläkin enemmän kummastuttaa minua se,
miksikä »hienostunut, sielu" ei ole Gutenbergia
lukijakunnalle väittänyt tätä »valheeksi".

Tuskinpa »totuuden voittokulkue" saattaa itse
ottaa näitä syytöksiä omille niskoilleen? Sehän
ennustaisi jo hirsipuuta Dreufusille!!!

*



Käydessäni »Gutenbergin" toimituksessa, pistettiin
minulle eräs lehti käteen ja mainittiin, että se on
»näytenumero".

Aloin ihmetellä. Sillä enhän tähän vuodenaikaan
luullut »näytenumeroja" ilmestyvän. Ihmettelyni
nousi vieläkin korkeammalle, kun huomasin, että
tämän lehden otsaan oli selvillä kirjaimilla painettu
»Hämeen Sanomat" ja vielä tämän lisäksi N:o 94.

Mitä tämä merkitsee? N:o 94 ja kuitenkin
näytenumero!

Tutkiessani lehden sisältöä, huomasin paksulla
sinisellä kynällä vedetyn viivan erään artikkelin
reunaan.

Ahaa! Nyt se alkoi selvitä.–-Tämähän
arvattavasti onkin Hämeen sanomain niin kutsutun
toimituksen ensimäinen omantakeinen nerontuote.
Eipä siis ihme, jos tätä »näytenumerona" jaetaankin.

Tässä »näytenumerossaan" lehti oikein repäisevällä
tavalla koettaa hyökätä kirjaltajaliiton viimeistä
kokousta vastaan. Se ci löydä siinä muuta kuin
hul-lunkurisuutta, lapsellisuutta, kuolleina syntyneitä
päätöksiä, »jossa inhimillinen järki **) ei saanut juuri
minkäänlaista jalansijaa", jotka päätökset lehden
mielestä vasta »vuosisatojen kuluttua" voivat toteutua.

Lehti siis kuitenkin myöntää meidän pyrintömme
oikeutetuiksi, vaikka ne vasta »vuosisatojen kuluttua"
Hämeenlinnassa siksi käsitetään.

Kysymys on vaan siitä, onko kirjaltajaliitto en-

*) Tfttä tuskin muut käsittänevät kuin »Uuden Savon"
toimituksessa työskentelevät sekä sen esittämät »hienostuneet
sielut".

**) Arvatenkin Hämeen Sanomain toimituksen.

nättänyt vuosisatoja eteenpäin ajassa, vai ovatko
Hämeen Sanomat vuosisatoja jälessä.

Eiköhän tämä viimeksimainittu kuitenkin pidä
paikkaansa? Tätä vahvistaa jo sekin Hämeen
Sanomain erinomaisen tarkka huolenpito pääkaupungin
lehtien kannattavaisuudesta uuden palkkaustariffin
käytäntöön astuttua. Sillä jos pääkaupungin
sanomalehdet lakkaisivat »kannattavaisuuden" puutteessa
ilmestymästä, niin olisi samalla Hämeen Sanomatkin
päätoimittajaa vailla. — Mitä merkitystä
toimittajalla on ilman päätä, sen saattaa ken hyvänsä
arvata. Olkoon se pää sitte vaikka —
pääkaupungissa-Luulisin kuitenkin Hämeen Sanomain omaavan sen
verran järkeä, että se älyin edes nykyajan vaatimuksia.
Vaan sitäpä ei sille näy riittämään asti suotu.

Sokeus.

Työnsulku Tanskassa

ei näy vieläkään osottavan merkkiä päättymisestään.
Päinvastoin ovat työnantajat täyttäneet uhkauksensa
erottamalla vielä entisten lisäksi’ 10,000 työmiestä
työstään. Lasketaan tätä nykyä noin 150,000
työläistä kärsivän leivän puutetta. Uskomattomalla
voimalla ja yksimielisyydellä ovat kuitenkin
tanskalaiset työmiehet jo neljä kuukautta taistelleet tätä
kapitalistista hirmuvaltaa vastaan. .Ja yhä vielä
edes-kinpäin osottautuvat he pysyvänsä ylitä lujina
inhimillisyyteen perustuvien oikeuksiensa puolustuksessa.

Työnantajain itsevaltiuteen perustuvista
tarkoituksista antaa nimim. E. "VV. „Työmies"-lehdessä
seuraavan kuvauksen:

Väitetään, että työnantajat sallivat työntekijäin
ryhtyvän töihin, kun nämät suostuvat määrättyihin
ehtoihin. Tämä on totta. Mutta ehtona on
alistuminen kokonaan kapitalistien paljastettaviksi. Ja tätä
edellyttää" erään perustuslaillisen oikeuden,
yhdisty-misoikeuden, riistäminen työväeltä.

Työnsulun syynä on, vaikkei olekaan tahdottu
julkisesti tunnustaa, juuri sen oikeuden supistaminen
niin, ettei työväki saisi käyttää yhdistyksiä edukseen.
Yhdistysten toimintaa tahdotaan kahlita cli ne
kokonaan poistaa.

Yhdistymisoikeus edellyttää työn tuotteiden
omistusoikeuden käyttämistä, työväen omaisuuden
puolustamista ja sen riittämisen rajoittamista. Kun se
viedään työväeltä, viedään nykyajan tehokkain keino,
jolla työväki koettaa pitää omaisuuttaan itsellään ja
estää sen ryöstämistä. Taistelu on siis pohjaltaan
oikeuden tai vääryyden vallasta taloudellisissa
suhteissa.

Saadakseen kätyriä anastaja-ammattiinsa, vaativat
työnantajat ensiksi, etteivät työnjohtajat saa olla
työväen yhdistysten jäseniä. Työmiehiin ulotettanee
sama määräys. Ennenkuin annetaan työtä, vaaditaan
seuraava ennakkotunnustus: »Allekirjoittanut
vakuutan. etten ole minkään Tanskan ammattiyhdistyksen
tai ammattiliiton jäsenenä".

Kaikkia työntekijöitä pakotettance lopullisesti
moiseen tunnustukseen. Se edellyttää yhdistysten
lopettamista ja työnantajain mielivallan yksinmäärääväksi
pääsemistä. Seurauksena siitä voi olla työväen
taloudellinen häviö pitkiksi ajoiksi, sen vajottaminen
entistä ahtaampiin asunnoihin, huonompaan ravintoon
eli yleensä kurjempaan tilaan, jossa elämä maanpäällä
on helvetillistä.

Tanskan järjestynyt työväestö on aiukaslukuun
verrattuna suurin työväenjärjestö maailmassa. Sen
kukistaminen veisi kaikkien maiden köyhälistöltä
van-kau rintamajoukon. Jos kapitalistit pääsevät
kerskailemaan voittaneensa siinä taistelussa, tekevät he
rynnäköitä muiden maiden järjestöjä vastaan.
Aikeena niillä on koko köyhälistön nykyisen
taistelu-järjestön hajoittaminen. Niiden ensi rynnäkkö on
telitävä tyhjiksi. Suomen työväestö tukekoon
edelleen tanskalaisia etujoukkojaan. Vielä on siellä
mahdollisuutta köyhälistön voittoon, kun kansainvälinen
kannatus vaan ei lopu.

Liiton alalta. Från förbundsområdet.

— Wiborg. Härvarande förbundsafdelning har
numera beslutit boykottera sådana personer, som ej
vilja tillhöra förbundet. Endast några elever finnes
ännu, hvilka ej tillhöra förbundet, men hoppas man
att äfven de med det snaraste godvilligt skola inträda.

Vapaita sanoja. Fria ord.

Gutenbergin toimitukselle.

»Gutenbergin" viime numerossa »Pääkaupungin
pakinoita"-nimisessä kirjoituksessa löytyvään kohtaan,
koskeva faktori Malmqvistia, saamme vastata, että:
lahjan annoimme hänelle „kiitollisuudeksi
ihmisyydestä meitä kohtaan".

^Viipurissa Elokuun 24 päivänä 1899.

Wiip. Sanomain kirjaltajat.

Kiitoksia selvityksestä!

Sakeus.

.,Ett 2oo procents arbete".

I senaste mr af Typografbladet var man i
tillfälle att läsa en ganska besynnerlig historia om »ett
200 procents arbete". Dà det är kändt, att detta
»knoppiska" arbete blifvit satt just pà samma officin,
där Typografbladet regdigeras, sättes och tryckes, af
en sättare, som knogat, i affären lika länge "som
Typografbladets utgifvare, sä frågar man sig med
förvåning, huru faktorn nu först efter mänga langa
är (det. säges att sättaren troget och punktligt
arbetat i 14 à 15 är) observeradt hans „tarflighet" i
arbete. Om en faktor vill vara samvetsgrann, sä är
det ju hans rättighet och skyldighet att pruta bort
dà sättaren för högt »uppskattar" sitt arbete. Men
simpelt är det, att. först utbetala och sedan på ett
ohyfsadt sätt skymfa en arbetare. Man frågar sig
med undran hvarför så stora ord för cn sà obetydlig
sak. Har då inte faktorn mer några andra utvägar
att visa sig nitisk för vederbörande principaler?
Hvarför satt icke Typografbladet ut priset 2 à 3
Fmk som denna sättare tog för detta (enl. T:bl.
matematiska) arbete. Äger (let äfven sin riktighet, som
de ofta flyttande Nya Pr. sättare uppgifva, att det
står ntusligt, till med materialet å nämda sätteri,
så kan man icke förvåna sig, om sättaren äfven tog
betalt för sökande af både utslätning och linjer.

’ A".

Den nya tariffen.

Tack Sakeus, ni är en mästare i att advocera.
Jag är lugnad. I N:o 32 af Gut. finner jag
nämligen, att referatet på 9:de frågan utgör Helsingfors
förbundsafdelnings program och kommer antagligen
att blifva hela förbundets, det är ju precis detsamma
jag delat och om hvilket jag i- de senaste numrorna
ordat. Några enskilda punkter i t ar i (förslaget kan
kanske skilja, men må det blifva min ensak. Då
jag ser att landets förnämsta afdelning — enligt
min »brandröda" socialistiska åsikt — är på rätt
stråt, lämnar jag Er, Sakeus, gärna i mullbärsträdet
att fortfarande advocera i nykterhetsfrågan.

F. A.

Svar. Då br F. A. känner sig »lugnad", har jag
ej lust till att vidare »advocera".

Sakeus.

Ännu en gång „Typografkonsten".

Det fägnar mig, att E. W. tagit t.ill tals mitt i
Gutenberg gjorda förslag om inhemsk typografkonst

— icke kritik.

Vare sig nu E. W. gjordt detta af intresse för
yrket, illvilja eller af kritiksjuka, uttalar jag till E.
W. ott hjärtligt tack för uppmärksamheten. E. W.
synes alt ännu vara sin vana trogen, nämligen att
granska mina förslag om de kunde lämpa sig i
värkligheten eller ej och därigenom skapa honom
namn. Na, ja, däri ligger ju intet ondt och jag är
äfven fullt öfvertygad, att de af mig föreslagna
typografiska produktionerna, om de blefve en
värk-lighet, skulle imponera på utlänningen. Han kan
ej låta bli att fråga efter tryckningsorten, dà han
finge se en från vanligheten afvikande typografi,

— vyer från Finland:

Att ekorren icke hör till fågelsläktet vet jag lika
sä väl som E. W., men andemeningen var dock,
såsom tydligen framgår, att det nya stilgjuteriet skulle
leverera grannlåter tagna ur motiv från vårt eget.
land. Exempelvis ekon-en, elghufvud, fåglar, m. fl.
djurarter, växter o. s. v. Jag är nog ense med E.
W. att flere af i vårt land vistande djurarter
förekomma äfven i andra land, men förslaget kan ju
förbättras och kompletteras, detta står enhvar fritt,
fast för själfva E. W., blott det blir finskt —
fosterländskt. Därpå är förslaget bygdt. Meningen
har det ej häller varit, att det nya stilgjuteriet till
sin specialitet skulle taga endast
grannlåtsproduk-tionen. Nej, så stort hufvud tror jag mig ej ega.
Tanken bar varit den, att i jämnbredd med alt
annat i stilgjuteriet förekommande arbete, utföra
grannlåter för landets tryckeriers behof. För resten får
gjuteriet gärna konkurrera med utlandet om det ser
sig i stånd därtill. Det vore endast heder för detta
och angår ej mig.

Slutligen. — förlät ordrytteriet — vill jag lika
lungt, som E. W. påstå, att mitt förslag är basseradt
pä öfvertygelse och kärlek till det yrke jag egnat
mig — typografkonsten. Kanske att förslaget är

Glöm ej Jnvalid/onden!

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 05:39:04 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/gutenberg/1899/0053.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free