Full resolution (JPEG)
- On this page / på denna sida
- Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
66
GUTENBERG
N: o 31 (7)
miehet oppivat tuntemaan velvollisuutensa (osaavat
erottaa Valkoset Mustista), ja voivat antaa
»todellisen kunnioituksen" sinulle".
Vaan ei vielä säikytä. Pidetään leikkinä vaikka
tuntuu hirveältä.
*
Meidän sävyisä »Vihorgsbladet" on saanut
kunnian astua etuvartijaksi täkäläisten kirjapainojen
isäntien eteen vastustamaan uutta palkkanstariffia.
joka on jo saapunut isännistölle hyväksymistä eli
hylkäämistä varten. Kauan mietti se
puolustusasemansa turvallisuutta ja haki perusteellisia syitä
kumotakseen uuden tariffin »liiallisia" vaatimuksia:
vaan kun niitä oli vaikea löytää, niin paljasti se
vihdoin reklementtiusä, jonka laatiminen oli käynyt
aivoista aivoihin. Toista palstaa pitkässä
johtavassaan tahtoo se in. m. uskotella suurelle yleisölle ja
itselleen että elantosuhteet Viipurissa ovat
halvemmat kun pääkaupungissa. Tämän väitteensä
perusteeksi ei »Vihorgsbladet" ole esille tuonut mitään
tilastollista perustelua, ja minä luulen ettei sitä
vastaisuudessakaan tule, täytyyhän »Viborgsbladetin"
toimitusherrain itsensäkin uskoa väitteensä vääräksi,
kun saavat korkean laskun elintarpeistaan joka
kuukauden kuluttua. Että »Vihorgsbladet" saisi
täydellisen käsityksen elantosuhteitten verrannollisesta
kalleudesta. otan vertailun vuoksi tähän muutamia
tilastollisia numeroita, jotka osottavat pääasiallisten
elintarpeiden hintaa v. k. 22 pnä Helsingissä ja
Viipurissa.
Helsingissä maksoi:
Leipä puolikuiva........kg. 25 p.
Maito lämniiu.........litr. 25 „
„ kuorittu.........„ 10 ,.
Voi tuore..........kg. 2: 80 „
Raavasliha. tuore........,, —: 80 „
Lampaanliha.........» —: 70 »
Sianliha tuore..........» 1: — „
Hauki ...............1: — »
Ahvenet tuoreet........„" 1: — „
Hailit..............—: 20 ,,
Viipurissa maksoi:
Leipä puolikuiva. . . . ... kg. 25 P-
Maito lämmin. . . . . . . litr. 2b ??
Maito kuorittu .... 12 1 2 »
Voi tuore...... ... kg. 2; 80 J?
Raavasliha tuore.... —: 80 n
Lampaanliha ,,.... —: 90 n
Sianliha ,,.... 1: 40 r
Hauki....... 1: —
1: 20
Hailit........ ... » —: 35
Job tähän lisäksi otamme polttopuut, niin
verrannollisessa suhteessa ovat ne Viipurissa samassa
hinnassa, jos ei vähän kalliimmatkin kuin Helsingissä.
Näiden ylläolevain numeroiden yhtäpitäväisvyttä
vertaillessa ei tarvitse olla kovin hyvä laskutaitoinen
käsittääkseen kuinka paljon ,.halvemmat" on
elanto-suhteet Viipurissa kuin Helsingissä.
Jos »Vihorgsbladet" on hieman erehtynyt
väitteessään. niin sitä ei sovi ihmetellä, kun tietää että
epätietoisuuden myrkky, jota sille läheiseltä taholta
on juotettu, vaikuttaa pian ja varmasti.
Epätietoisuuden huumaustilassa on se
näkevinään, kuinka työt koskena virtaavat Viipurista
»muualle", luultavasti sinne niissä ei ole ensiluokan
tariffia olemassa, vaan tästä epätietoisesta tilasta en
tahdo häntä vielä herättää, kun se voi herätä itsekin,
kunhan myrkyn vaikutus on ohi mennyt ja
tointuminen totuttuun tapaan saavutettu.
Rinne.
De olika försöken att på icke
mekanisk väg förenkla
sättningen.
Efter Karl Höger
af
.7. ./.•».
(Först. fr. föreg. n:r.)
De äldsta försöken till förenkling af sättningen.
1 tider som föregingo boktryckeri konstens
uppfinning funnos i de gamla munkklostren,
högskolorna och riddarborgarne en otalig mängd
skrifvare, som för kunskapstörstande furstars och
borgherrars räkning, genom sitt lika monotona soin
nyttiga arbete, öfverförde en stor del af svunna
tiders visdom och tankedjup till ett senare
tidehvarf. För att göra detta arbete mindre enformigt
och mera produktivt, troligtvis äfven för att taga
väl vara pä det dyrbara pergamentet hittade de
på, att förkorta en mängd af de oftare
förekommande orden och uttrycken. Dessa nästan
olösliga och svårtydbara förkortningar eller
abbreviation- behöllos sedan under århundradenas lopp
af de efterföljande s. k. brefmälarne eller
illumi-nisterna, säkerligen till stor del för att till
utseendet komma det handskifna så nära som möjligt.
Gutenberg, hvars första uppsättning typer så
troget som möjligt efterliknade den gamla
munkstilen, bibehöll många af dessa »ligaturer" (eller
som de först kallades »liganienter") och
abbrevia-turer, troligtvis emedan de första alstren af den
nya konsten vanligtvis såldes såsom handskrifter
och därför måste likna dessa så mycket som
möjligt. De behöllos ännu länge och boktryckarne
skiljde sig ogärna från dem. En inedvärkande
orsak till deras kvarhållande var ock, att i dessa
konstens, barnaår utslutning var så godt som
okänd. Annu in i det XVllkde århundradet kände
man blott till två slag: tunna och tjocka spatier.
De latinska ordens afstafning var bunden vid
noggranna grammatikaliska regler, för denna orsaks
skull och för att få raderna att gå något så när
jämt ut, sammangöt man vissa ord och
stafvelsen (Vid sättning af hebräiska, där som bekant
orden ej få afdelas, finnas, för att lättare få
sättningen att gå jämt ut, flere s. k. förlängda
bokstäfver. s, r, H a, n lAleph, He,: Lamed, Mem och
Tau|).
Den 1708 af Johann Enschede i Haarlem
utgifna profboken *) med stilar från XV:de
århundradet, hvartill originalmatriserna ännu funnos i
behåll, ger ett begrepp om den mängd
abbrevia-turer, som vid denna tid tyngde stilkasten. Så
småningom slopades största delen af dessa
förkortningar, hvaremot vid sättningen af latin de
många ligaturerna ännu användes. I grekiskan
var det ännu värre bestäldt, här var stilen helt
enkelt en samling logotyper.
I ett af Johann Heinrich Gottfried Ernestis
utgifvet arbete: »Die wol-eingerichtete
Buchdrue-kerey" (Nurnberg 1733) finnes en innehållsrik
förteckning öfver grekiska och latinska
förkortningar och ligaturer.
Genom användningen af dessa ligaturer måste
den tanken hafva uppstått, att man genom att
sammangjuta de i ett språk mest förekommande
artiklarne, bindeorden och förstafvelserna,
ändelser och dubbelkonsonanter skulle betydligt kunna
förenkla sättningen.
Don Francisco Barletti de Saint-Paul f. d.
fransk legationssekreterare vid påfliga hofvet lär
enligt gjorda forskningar varit den förste, som
praktiskt sökte förvärkliga denna idé. 1 en år
1776 i Paris utgifven skrift förordar han
nämligen, att vid sättning använda af honom uppfunna
stafvelseteeken, hvarmed han afsåg, att
underlätta och förenkla sättningen. Barletti påstod
häri, att ett arbete utfördt enligt hans system
skulle kunna försiggå på halfva den tid som
annars åtginge. Häftets titel eger intresse
därigenom, att han i denna velat nedlägga en god
portion mysticism. Den lyder;
F. Barletti de Saint-Paul:
»Nouveau système typographique, an
moy-en dediminuer de moitié le travail et
lee frais de composition, de correction
et de distribution, découvert en 1774,
par Madame de ***". (Svenska: „. .
. . . Nytt typografiskt system
medels hvilket arbetet och kostnaden
för sättning, korr. och afläggning kan
nedbringas till hälften. Upptäckt af
Madame ***").
Det synes nästan som om Barletti därigenom,
att han insinuerar, det en kvinna, hvars namn
han ej vill utsätta, vore upptäckaren af det
otvifvelaktigt af honom själf uppfunna systemet, ville
göra sig och sin uppfinning intressantare. Detta
antagande vinner ytterligare stöd för sig, om man
betänker att särskildt på denna tid ridderligheten
alltid tillät kvinnan att få sin hvilja fram, och
att man säkrast vann målet, om resan dit gick
via boudoiren. Detta lyckades honom äfven, ban
fick nämligen genom höga gynnare af franska
regeringen ett, understöd af 20,000 fr. för att
vidare fullkomna sin uppfinning. Dessa Barletti
logotyper, som bestodo af en samling förstafvelser
och ändelser, jämte oftare förekommande ord,
kommo dock ej till någon större användning, då
de enligt Duponts »Histoire de rimprimerie", i
hvilken de finnas omnämda, sägas ej ha motsvarat
de förhoppningar, man frän början ställt till dem.
(Forts.)
Pääkaupungin-pakinoita.
Niin vastenmieliseltä kuin tuntuukin, katson
kuitenkin velvollisuudekseni mainita eräästä meitä
kirjaltajia kovin kipeästi koskevasta epäkohdasta.
Tämä on juoppous. Nykyään kun luulisi kunkin
ammattitoverm pitävän sydämenasianaan sen
tärkeän toimen ja tehtävän, joka kaipaa meidän
kaikkien yhteisiä ponnistuksia, niin löytyy kuitenkin
suuri osa kirjaltajia, jotka mitä törkeimmällä tavalla
vahingoittavat tätä yritystämme tuolla juoppouden
tuottamalla epäsäännöllisyydellä työhön nähden.
Minä en puhu niistä, jotka liiallisen pitkän
työpäivän tuottaman moraalin heikkoudesta vajoovat
») Dessa stilprof flnnas upptagna i Faulraanns »Geschichte
der Buchdruckerkunst", Wien, 1«»2, pag. 44.
tähän säälittävään tilaan, vaan on kysymys niistä,
joitten säännöllinen työpäivä on siksikin
kohtuullinen kuin 9 ’/j—10 tuntia.
Tuskin saattaa olla päästämättä kirousta suustaan
nähdessään sitä kuvaa, joka astuu eteen, käydessään
rahansaannin jälkeisinä päivinä täkäläisissä
kirjapainojen latomahuoneissa. Outo, joka ei tunne
olojamme, luulisi tästä näystä päättäen kirjaltajien
tehneen työlakon asemansa parantamiseksi, sekä ne
muutamat latojat, jotka siellä täällä työskentelevät
— lakkopettureiksi. Niin kirveltävältä, kuin tämä
tuntuukin, on se kuitenkin totta. Esimerkin vuoksi
mainittakoon vaan, että eräänkin kirjapainon noin
25 nousevasta latojaluvusta täsmälleen 20 samalla
kertaa hävittivät työpäivänsä juopotteluun aikana,
jolloin nuo kaksikymmentä viisi kin olisivat olleet
riittämättömät painossa esiintyviin kiireellisiin töihin
nähden.
Mitähän tästäkin sanottanee?
Moni tovereistani ehkä ajattelee, että tätä minun
ei pitäisi vetää julkisuuteen, sillä ne ovat vaan
aseita uuden palkkatariffin vastustajille. Tähän en
tarvitse lisätä muuta kuin että ne aseet ovat jo
heillä varmat, tahdon vain ilmoittaa asian todellisen
laidan.
Kysymys on keinosta, millä tavalla me voisimme
riistää nämä aseet heiltä pois. Sillä niin kauvan kun
me itse esitämme heille keinoja taistelussa vastaamme,
niin emme myöskään rohkeina miehinä, pää pystyssä
saata käydä taisteluun käsiksi.
Aika ei vielä ole myöhäistä. Asia on helposti
autettu, kunhan meissä vain hiukankin löytyisi
tahdon lujuutta. Voimmeko todenteolla heittää pois
nuo turmioon vievät kapakkarenttuilemiset aikana,
iolloinka velvollisuus kutsuu meitä työhön? Tämän
kun voimme tehdä, niin olemme samalla pystyttäneet
musertuinattoman tukipuun asemamme turvaamiseksi.
Jos joukossamme löytyisikin joitakuita, jotka jo ovat
asetetut »parantumattomien osastoon", niin ei näuiä
onnettomat suurestikaan vahingoita kokonaisuutta.
Ainahan sitä löytyy joku »mätämuna" tuoreitten
joukossa.
*
Kovin kurjat palkat ja olot vallitsevat siinä
kirjapainossa Kuopiossa, jossa sanomalehti »Uusi Savo"
painetaan. Lehden omien tietojen mukaan tulee
palkat unden tariffin mukaan siellä kohoamaan noin
40- 50 pros. paitsi ylityö- ja pyhätyökorotusta. Tästä
päättäen teetetään työtä mainitussa kirjapainossa
yöt, päivät, pyhät, arkiot, aina vaan saman
mitta-määrän mukaan. Senpätähden mainittu lehti ci
tahdo tietää mitään maamme kirjaltajien (myöskin
Uuden Savon) laatimasta, yhteisestä palkkatariffista,
vaan pitää se tämän yksinomaan pamon isännistön
ja työväestön keskinäisenä asiana.
Lehti kummeksii vielä sitä, ettei tariffissa muka
löydy yhtään »määräystä" epäsäännöllisille
työmiehille. vaikka isännillä niitä on »lukuisasti".
Niin! Tässäpä sitä nyt seistään. Säännöllisyyttä
vaaditaan, vaikka palkkaa maksetaan vain nimeksi,
eikä työajan pituudesta välitetä mitään. Jos
todellakin toivotaan parannuksia tässä suhteessa, niin
paras keino siihen on juuri kohtuullinen palkka ja
normaalityöpäivä. Silloin olen minäkin valmis
pistämään ryysyni nyyttiin ja lähtemään Uuden Savon
latojaksi silisi »määräyksellä", että jos puoltakaan
päivää laiminlyön velvollisuuttani työhön, niin
annettakoon heti lähtöpassit sekä sata markkaa sakkoa,
jotka rahat lankevat erityiseksi palkanlisäykseksi
säännöllisille latojille. Varmuuden vuoksi otettakoon
tämä raha jo ensimmäisistä tileistäni takaukseksi,
sillä kukkaroni tätä nykyä on kovin hoikka.
Eiköhän tässä lie tarpeeksi »määräystä"?
Sakens.
Bref från Viborg.
Stor liflighet råder det fortsättningsvis inom
härvarande typografförening. Som förut nämts, beslöts
a ett inänadsmöte på sensommaren att alla enligt
förbundsstadgarna berättigade personer härstädes
skulle uppmanas att som medlemmar inträda i Finska
typografförbundet. Ville de ej med godo tillhöra
förbundet skulle de trädskande, beslöts det vidare,
enhälligt af förbundsmedlemmarna å orten boykotteras.
Detta beslut delgafs alla stadens tryckeripersonalcr,
hvilket hade det goda med sig att alla utan
undantag, någon enda dock efter en tids parlamenterande,
beslöto sig för att inträda i förbundet. Följden häraf
viir att medlemssiffran inom härvarande förening inom
kort stegrades från ett trettiotal till öfver femtio.
Alla voro nöjda öfver detta resultat, icke minst
styrelsen, som sug sig befriad fran att skrida till
tvångsåtgärder. För närvarande hör också en hvar, som är
berättigad därtill, till förbundet. (Ett undantag
härifrån äro stentryck arena, hvilka ej förstå sig på
organisationens välsignelse, hvarför de lämnats at sitt öde.
*
Vid senaste manadsmöte inlämnades till det
följande mötets d. 12 nov. afgörande bl. a. ett förslag
om, att Viborgs förbundsafdelning till Karelens
samtliga städer skulle sända en förfrågan om resp.
städers förbundsafdelningar vore hågade för ett s. k.
cJiartuttaRaa JOiifon Wararaßastoa! *
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Project Runeberg, Sun Dec 10 05:39:04 2023
(aronsson)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/gutenberg/1899/0066.html
