Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
70
GUTENBERG.
N:o 36 (12)
Tariffiasia.
Sen jälkeen kun kirjaltajien koko maata
käsittävä tariffi kesäisessä liittokokouksessa hyväksyttiin,
on kirjaltajia isäntien ja sanomalehtien kautta siellä
ja täällä kaikin keinoin koetettu tehdä tehottomiksi
tämän tariffin aikaansaannin varalta. Heitä on
peloteltu jos jollakin tavoin. M. m. on uhattu ottaa
latomakoneita käytäntöön, jotka muka tulisivat
riistämään heiltä senkin niukan toimeentulon, mikä heillä
nykyään on; samoin on annettu viittauksia työstä
erottamiseen, jos he vaativat tariffin käytäntöön
ottamista. Muutamien sanomalehtien „valon sankarit"
ovat ujostelemattomalla valheellisuudellaan koettaneet
eksyttää olojamme tuntematonta yleisöä siihen
käsitykseen, että vaatimuksemme nousevat „yli
hävyttömyyden huipun". Niinpä »Tampereen Sanomat" n:o
270 tietää kertoa, että sanomalehtilatoja uuden
tariffin mukaan pääkaupungissa saattaa ansaita 300—
450 markkaan kuukaudessa. Aivan mahdotonta on
ryhtyä väittelyyn tällaisten sisällisen vakaumuksensa
myyneitten sekä moraalin puutetta kärsivien
henkilöitten kanssa, jotka muka »totuuden nimessä" ovat
ottaneet sanomalehtimiehen edesvastuullisen toimen
hartioilleen.
Mikä koskettaa Tampereen Sanomain painon
nykyisiä oloja, niin emme tarvitse muuta kuin kysyä
tunnolliselta ammattimieheltä, josko hän todellakin
luulee opinkäyneen latojan voivan elättää itsensä sekä
omaisensa, kun palkkaa maksetaan 1 markka 30
penniä sadalta riviltä. Ja tämäkin palkka tulee
ainoastaan pariu latojan osalle, lukuunottamatta suurta
laumaa työn rasituksista kuihtuvia lapsia, joitten
palkka on suhteellisesti kurjempi. Tämän 1 markan
30 p:in palkalla väittää ’Tampereen Sanomat latojain
nykyään ansaitsevan 70—00 markkaan kahdessa
viikosta. Jos kiinnitämme huomion siihen
kumoamattomaan tosiasiaan, että latoja 10-tuntisella työajalla
keskimäärin ei ennätä latoa ja purkaa päälle 300
rivin, niin tekee tämä kahden viikon palkka
todelli-xuudessa ainoastaan 46 markkaa 80 p:iä. Tämä on
palkka tuosta ennenaikaiseen hautaan vievästä
yötyöstä, lukuunottamatta edes sanomalehtilatojalle
välttämättömiä vapaapäiviä. Näin kurjalla kannalla ovat
olot nykyään miltei kaikkialla maaseudulla. Kun me
tässä vaadimme parannusta, niin saamme kuulla
mainitulta lehdeltä että „se on ilmeistä yhteistoimintaa
niiden kanssa, jotka mielellään lakkauttaisivat
jokaisen lehden tässä maassa".
Olkoon syvä huokaus työmiehen rehellisestä
rinnasta tähän ainoana vastalauseena.
Että useat kirjapainojen isännät eivät ole
säästäneet keinoja, vastustaakseen kohtuullisia
vaatimuk-siamme, osottaa sekin, että kauniilla lupauksilla sekä
korkeimmilla palkkaehdoilla kuin uudessa tariffissa
säädetään, on koetettu kiinnittää muutamia
organi-satsioonimme heikompia jäseniä kontrahdin
sitoumuksilla, saadakseen heistä tällä keinoin tehokasta
vastapainoa mahdollisesti sattuvan työlakon varalta.
Missä määrin he tässä ovat onnistuneet, ei vielä
ole paljoakaan mainittavaa. Vaan niin
uskomattomalta kuin tuntuukin, löytyy kirjapaino ja vielä
tämän lisäksi pääkaupungissa, jossa seitsemän
kirjaltajaliiton ulosoppinutta jäsentä ovat kontrahdin
sitoumuksella kiinnittäneet itsensä tariffimme onnellisen
ratkaisun ehkäisijöiksi. Ja tämä on tapahtunut
aikana, jolloinka tariffiehdotuksemme on isäntien
hyväksyttävänä. Eikö tämä ole todellakin surkeata?
Mikä tästä olisi seurauksena, jos muissakin
kirjapainoissa ryhdyttäisiin samallaisiin sitoumuksiin, saattaa
ken tahansa arvata.
Tosin vapaina kansalaisina ei meillä ole oikeutta
kieltää tällaisia yhteisrientojemme vastustajia
moko-komiin tekoihin ryhtymästä, vaan mihin meillä on
täysi oikeus, on se, että meidän ei ole pakko ylläpitää
heidän kanssaan toverillista suhdetta, eikä myöskään
hyväksyä heitä liittomme jäseniksi. Sillä luonnollista
on, että sellaiset elementit liitossamme, jotka
asettuvat sen toimintaan nähden vaatustavalle kannalle,
ovat loiskasveina hyljättävät.
Ne seuraukset, jotka tällaisia henkilöitä liittomme
puolesta tulee kohtaamaan, ovat näille
käsittämättömille työtovereille aavistamattomat. He tekevät
sitoumuksia ainoastaan omaa yksityistä etuaan
silmälläpitäen, kauniilla tulevaisuuden toiveilla, rahtuistakaan
käsittäen, että ne korkeat palkat, jotka näille
miekkosille hetkellisesti turvataan,
vastaisuudessa’kuiten-kiu monin kerroin otetaan heiltä takaisin, ja silloin
ovat nämä onnettomat koko Suomen kirjaltajaliiton
tukevan turvan ulkopuolella. Liitto on velvollinen
pysymään heitä kohden kylmänä, sillä hekin ovat
aikoinaan liittoa vahingoittavalla tavalla toisten
uskollisten toveriensa kustannuksella tavotelleet
suurinta lihapalaa. Silloin vasta tulevat he huomaamaan,
että se paha työ, jonka he aikoinaan ovat liitollemme
tehneet, tulee vielä painavammassa muodossa
Iankee-maan heidänkin osalleen. Tällainen on
työväenorga-nisatsioonien taktiikka kaikkialla. Ja ilman tällaista
luvallista menettelyä ei myöskään aatteemme menesty.
Liiton periaatteita silmälläpitäen, emme kuitenkaan
saa röyhkeydellä kohdella näitä heikompia
työtove-reitanune. Vaikka asiat tuntuisivat kuinkakin
kipeiltä, emme silti saa osottaa heille suoranaista
persoonallista vihamielisyyttä, sillä tällä tavalla mekin
jossain määrin vahingoitamme kunnioituksen tunnetta
liittoamme kohtaan. Päinvastoin on meidän
velvollisuutemme vaikuttasi siihen suuntaan, että liittomme
herättää kunnioitusta vastustajissammekin.
Pitäkäämme kukin velvollisuutenamme ystävällisellä
tavalla perusteellisesti selvitellä niiille tietämättömille
yhteisrientojemme hyödyttävää tarkoitusta.
Silloin vasta, jos nämä, kaikista ystävällisistä
huomautuksista välinpitämättöminä ivallisesti ja
halveksivasti — kuten usein on tapana — loukkaavat
meidän sisällisimpiä tunteitamme, on myös meidänkin
velvollisuutemme katkaista kaikki persoonallinen
kanssakäynti heidän kanssaan. Meidän tulee silloin pitää
heitä pelkkinä kuolleina olentoina, joittenka kanssa
emme ole missään tekemisissä. Tätä menettelytapaa
silmällä pitäen, teemme suurimman palveluksen omalle
liitollemme.
Kirje Helsingistä.
Sisältö: ,.Näillä aikoina". —
Joensuun kirjapaino-osakeyhtiö ja tariffi.
— Uusi kasvatuslaitos. — Naiset
jarru-miehinä.
»Näinä aikoina" näkyy nykyään soveltuvan
kaikkeen. Niinpä kuu kirjaltajat muutamia vuosia
sitten panivat alulle uuden ajanmukaisen
palkkausta-riffihommansa, niin nyt ollaan valmiita käyttämään
asiain nykyistä tilaa hyväkseen ja ympäri maan
kaikuu isännistön suusta: »näinä aikoina". Tahdotaan
näet uskotella yleisöä, että vasta tänä vuonna olemme
ryhtyneet palkkojamme parantelemaan. Kun on
jokin suurempi reformi toimeenpantava, niin se ei ole
hetken työtä, ja niin on tariffiinmekin laita.
Vuosikausia on sitä punnittu ja pohdittu, jotta saataisiin
se niin tasapuoliseksi ja tarkoitustansa vastaavaksi
kuin mahdollista, ennenkun se on voitu julkisuuteen
laskea. Mitä taas siihen tulee, että se on tapahtunut
..tähän aikaan", niin sille emme inahda mitään, sillä
puute on sellainen pakotin, joka ei katso paikkaa eikä
aikaa. Ei sillä hyvä, että niukunnaukuin saadaan
hen-kirähjä päivästä toiseen eteenpäin vietyä, turvattava
on vanhuuskin, vaan milläpä sen teet, kun palkka
riittää tuskin välttämättömimpiin tarpeisiin. Toista
on esim. valtion tai kunnan palveluksessa olevien
laita: heidän vanhuutensa on turvattu eläkkeellä;
varattomien säätyläisten taas hienoilla vanhuus- ja
ukkokodeilla, niissä useastikin suuren omaisuutensa
tuhlaaja, joka ei koskaan ole yhteiskuntaa kortta
ristiin panemalla hyödyttänyt, saapi viettää surutonta,
vilusta ja nälästä vapaata elämää, mutta kunnon
työmies. jonka työvoima on polkuhinnasta käytetty, liän
saa turvautua yleiseen armelaisuuteeii eli, mikä vielä
surkeinta, köyhäinhuoneeseen. Todellinen irvikuva
elämästä!
Sattuupa niinkin, että työmies puutettaan
valit-taessaan usein saa osakseen hyvin kevytmielisen:
»miksette ole säästäneet", ilman että ajatellaan onko
hän ollut tilaisuudessa siihen. Palkankoroitusta jos
pyydät, voidaksesi tehdä säästöjä, niin siihen ei
missään tapauksessa voida myöntyä »näinä aikoina ...".
Tätä säästäväisyysperi aatetta silmällä pitäen ja koska
isännistöllämme n vt on ollut »seitsemän lihavaa vuotta",
katson sen ihan sopivaksi ja oikeutetuksi, että työmies
juuri »näinä aikoina" saa siksi kunnollisen palkan,
että oma ja perheensä aineellinen toimeentulo on
osapuilleen turvattu. Väitetään, ettei kannata maksaa,
vaan tämä väite on hyvin höllällä perusteella. Ei ne
isännät omasta pussistaan näitä koroitettuja maksuja
suorita, vaan suuri yleisö, jota tämä pieni
uhraa-vaisuus tulee koskemaan; mutta ollen niin vähäpätöistä
laatua — noin 5 penniä 300 sivun suuruisesta
teoksesta — luulen ettei yleisö tälle pane niinkään suurta
arvoa kuin kauppiaan korottaessa sokurin ja kahvin
hintaa 5 eli 10 pmillä kilo. Jos kannattavaisuutta
sittenkin epäillään, niin ei mikään myöskään estä
vähentämästä hoitokustannuksia, esim. »teknillisen joh-
tajan" toimi voidaan kernaasti ihan hyödyttömänä
arvonimenä lakkauttaa.
Enin minua tässä ihmetyttää se, että isäntien,
jotka ovat perehtyneet sekä finanssi- että muuhun
politiikkaan, kannattaa »näinä aikoina" maahan
tuottaa kymmeniä tuhansia markkoja maksavia
rotatsiooni-,ja latomakoneita. Tämä on omiaan näyttämään, että
löytyy säästöjä hyviltä ajoilta, sillä tokkohan tässä
muuten maaseutulehdetkään voisivat hankkia itselleen
sellaisia ylellisyyskaluja kuin rotatsioonikone. Että
nämä koneet meikäläisten sanomalehtien painoksiin
katsoen ovat vain toimituksen mukavuudeksi
hankittuja, on oletettavissa. Ei tarvitse muuta kuin
lopettaa toimitus paria tuntia aikaisemmin, niin ihmeen
hyvästi ehtii keskinkertaisella Marinoni-pikapainimella
saada aikaan sen, mihinkä nyt tarvitaan rotatsioonit
ja senkin seitsemät »kommervenkit". Entäs se pääoma
sitten, joka on kiinni tällaisissa koneissa? Lisäksi
I vielä pidennetään rotatsioonin avulla
sanonialehti-latojan työpäivää. Palkkojen korottamisen
vastusta-j jat puolustavat itseään sillä, että on epävakavat ajat.
eikä tiedä minä päivänä lehti lakkautetaan. Aivan
niin. Latojasta pääsee 14 päivän irtisanomisella, vaan
18 à 20 tuhatta maksavasta latomakoneesta ci. Kaikki
tämä näkyy kuitenkin soveltuvan »näinä aikoina",
vaan että tehdä työmiehilleen pieninkään myönnytys
eli antaa hänen itse olla määrääjänä työvoimansa
inyönnissii, se ei sovi »näinä . . . j. n. e."
Joensuun kirjapaino-osakeyhtiö on, Karjalattaren
mukaan, lähettänyt liittohallitukselle vastauksen
uuteen tariffiehdotukseen. Että tämä tulisi olemaan
epäävä, oli odotettavissa, vaan siinä esiintuotuja
näkökohtia kannattaa kuitenkin lähemmin tarkastaa.
Ensimmäinen syy tietysti on ahtaat liikeolot —
vanha virsi, vaikka ilman numeroa — jonka
perusteella ci voida suostua noudattamaan ehdotettua
palk-kaustariffia, vaan pidättävät he itselleen oikeuden
vastedeskin sopia työmiestensä kanssa. Tämän
»sopimuksen" nojalla tullaan siellä siis edelleenkin
polkemaan työpalkkoja ja samalla myöskin ei
tunnusteta orgauisatsioonia toiseksi määrääväksi puoleksi.
Oppilasten rajoitusta koskevaa määräystä pidetään
elinkeinokin rajoituksena. S. t. s.: ammattia saa
vapaasti rääkätä ja huonontaa, ilman että
ammattikunnalla olisi oikeutta tällaista pahetta poistaa eli edes
panna vastalausetta. Tämä on turhaa pelkoa, sillä
Joensuu ynnä useat muut maaseutukaupungit ovat
kyllä pitäneet siitä huolen, että riittävä määrä
kirjaltajia löytyy, vaikka ei pariinkymmeneen vuoteen
yhtään uutta oppilasta otettaisi.
Lopuksi huomautetaan, että maaseudun pienillä
kirjapainoilla on merkityksensä kansamme
valistustyössä. Voi pyhä yksinkertaisuus! Kukapa tätä on
vastaan väittänyt, vaan eihän sentään voida vaatia,
että ne, jotka tässä sivistystyössä ovat välikappaleina,
tämän kautta olisivat pakoitetut panemaan koko
aineellisen toimeentulonsa uhrialttarille. Jos niin on.
niin heretkää. Ensin ruumiillista ravintoa riittävästi,
sitten henkistä.
Lastentarhaksi on Veilin & Göösin kirjapaino
muo-dostumaisillaan. Nykyään työskentelee sen latomossa
16 ulosoppinutta ja — 11 (sano yksitoista) oppilasta *).
Tulossa kuuluu vielä olevan pari lapsukaista, niin
että ehkä ensi vuonna jo on yksi oppilas kutakin
taituria kohden, ehkäpä enemmänkin. Tämä
reservi-joukko näkyy aijotun vastapainoksi tariffillemme, vaan
se ei yksistään suuria merkitse, sillä toivoa sopii, että
kukin järkevä ja liikkeensä menestystä silmällä
pitävä omistaja ei tällaista rajatonta oppilasten ottoa
hyväksy, josta seurauksena on materiaalin tärvelys.
sekoitetut’ kastit ja sekaliläjiä siellä täällä. Tämä
jo uienee yli joensuulaistenkin toiveiden.
Tunnettua on,’ että naisia löytyy jo melkein
kaikilla aloilla maassamme. Nyt tapaamme heitä
jarru-miehinäkin — ei sentään rauta- ch raitioteillä, vaan
omassa ammattikunnassamme — rimpuilemassa minkä
heikot voimat myöntävät. Olkaa varovaisia, sillä
nimenne julkaisee armotta Hiskias.
De olika försöken att på icke
mekanisk väg förenkla
sättningen.
Efter Karl Höger
af
J. J:n.
(Forts. fr. föreg. n:r.)
Den andra som verkade för sättningens
förenkling genom logotypers införande var en
sättare vid namn Henry Johnson i London. I
England lär man redan omkring 1740 hafva gjort
*) Eiköhän näitä palleroisia varten taas „importeerata"
joku teknillinen johtaja »der Grosse Vaterlandista" 6 ä 7.000
vuotuisella palkalla ’ Lat. muist.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
