Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1 gutenberg.
N:o 55 (19)
GODT
NYTT
ÅR
HYVÄÄ
UUTTA
VUOTTA
1900
TILLÖNSKAS
FÖRB. MEDLEMMAR
AF
REDAKTIONEN.
TOIVOTTAA
LIITON JÄSENILLE
TOIMITUS.
Vuoden alussa.
Vuosi on päättynyt ja sarastaapi meille nyt
20:en vuosisadan aamu. Näin vaihtuvat
aikakaudet lakkaamatta. Kun yksi vuosi on
tehtävänsä päättänyt, alottaa toinen meille
tuntemattoman näytelmänsä, jonka kiihkeätä
kulkua on jokaisen ihmislapsen pakko seurata.
Menneisyydestä sukesi nykyisyys ja tästä syntyy
tulevaisuus. Mutta koska jokainen aikakausi
kantaa sitä leimaa, minkä ihmishenki on siihen
painanut, niin tulee meidän aikakausien
vaihtuessa hetkiseksi pysähtyä ja taaksemme
katsahtaa, niinkuin vaeltaja, joka korkean ahteen
päälle päästyään käännähtää ympäri vielä
kerran silmäilläkseen tuota jyrkkää seutua, jonka
kautta hän on kulkenut ja joka niin kovin
hänen voimiansa koetteli ja raajojansa rasitti. Ja
koska meidän omat tekomme ja tekemättä
jättämisemme sekä niin rehelliset yrityksemme
oikeuksiemme tavottelussa, kuin myöskin
hairahduksemme saattavat meitä paraiten opettaa,
kuinka meidän tulee vastaisuudessa askeleemme
ohjata ja pyrintömme suunnata, niin on senkin
vuoksi meille hyödyllistä joskus luoda lyhyt
silmäys taaksepäin.
Kulunut vuosi liiton toimintaan nähden on,
kuten edellisetkin, ollut sisäisen järjestyksen
vuosi. Se on ollut todellisen työnteon vuosi.
Ne monen monituiset kysymykset, jotka liiton
alkutoiminnasta lähtien pantiin vireille, ovat
viime vuonna saaneet yhteisen ratkaisunsa. Tämä
tapahtui liiton viimekesäisessä kokouksessa,
jol-loinka liitto ensi kerran edustajainsa kautta oli
tilaisuudessa lujistuttamaan niitä toverillisen
yhteishengen siteitä, jotka yhteiskunnan nykyisellä
kannalla ollen ovat välttämättömiä työmiehen
niin aineellisen toimeentulon kuin henkisen
kehityksen ylläpitämiseksi.
Tärkein näistä kysymyksistä on elinkysymys.
Se on kysymys, josta meidän koko olemisemme
riippuu. Ne monivuotiset harkinnat ja
suunnitelmat, kun on ollut kysymyksenä saada aikaan
koko maata käsittävä palkkatariffi, saivat tässä
kokouksessa liiton puolelta lopullisen ratkaisunsa.
Niin toivottavaa kuin olisikin, että tämä
työnantajille nykyään jätetty ehdotus saavuttaisi
molemmanpuolisen sovinnollisen ja rauhallisen
ratkaisun, niin näyttää kuitenkin siltä, kuin
koviakin otteluja tulisi oteltaviksi.
Liiton jäseniä on koeteltu kauniilla lupauksilla
ja korkeilla palkkatarjoumuksilla houkutella
kontrahdin sitoumuksiin mahdollisesti sattuvan
työlakon varalta. Opin käyneitä latojia on
erotettu työstä muka tvönpuutteen takia ja näitten
kijalle on otettu oppilaita, niin että usea
suuri-ein kirjapaino maassamme nykyään on miltei
lapsien vallassa. Muutamat sanomalehdet ovat
mitä röyhkeimmällä valheellisuudellaan
koettaneet sokaista olojamme tuntematonta yleisöä
meitä vastaan. Keinoista ei ole välitetty, kun
on ollut kysymyksenä tehdä meidän
kohtuulliset ja kalliin ajan pakottamat vaatimuksemme
tehottomiksi.
Niin synkältä, kuin meidän toivomuksemme
tästä päättäen näyttävätkin, niin — jos emme
erehdy — näyttää kuitenkin siltäkin, että suuri
osa työnantajia osoittaisivat myötätuntoisuuttakin
asiallemme. Tätä todistanee isäntien pitämä
yhteinen kokous viime kuun 9-—10 p:nä. Tässä
kokouksessa, jossa 58 maamme kirjapainoa oli
edustettuina, tunnustettiin nimittäin se, että ei
ainoastaan työnantaja, vaan myöskin työntekijä
on oikeutettu määräämään työmiesten palkkoja.
Samoin annettiin myös yksimielinen kannatus
sille, että on saatava aikaan yhteinen koko
maata käsittävä tariffi työntekijäin palkkojen
määrääjäksi. Tätäpä emme saata olla ilolla
tervehtimättä. Mutta missä määrin Suomen
kirjaltajaliiton tariffiehdotus tulee
hyväksyttäväksi, sen on lähin tulevaisuus osoittava.
Tässä isäntien kokouksessa tosin asetettiin
valtuuskunta, jonka tulisi „pikewimiten" käsitellä
1 asiaa, jonka ohella valtuuskunnalle annettiin
toimeksi kehoittaa liittohallitusta valitsemaan
edustajansa yhteisiä keskusteluja varten; vaan
olisikohan tahallista viivyttelyä tahi
välinpitämättömyyttä, niin ei kuitenkaan tällaista
ehdotusta saapunut liittohallitukselle, ennenkuin
vasta päivä sen jälkeen, jolloinka
liittohallituksen määräämä aika tariffin hyväksymiseksi tahi
hylkäämiseksi jo oli nmpeen kulunut, ja
tämäkin tapahtui ainoastaan suusanallisesti, ilman
minkäänlaista valtakirjaa siitä, että
kysymyksessä olevat henkilöt olivat siihen todellakin
oikeutettuja. Sovinnollista suhdetta
aikaansaa-dakseen, katsoi liittohallitus kuitenkin
tarpeelliseksi valita keskuudestaan kolme jäsentä niin
kutsutun valtuuskunnan asettamien kolmen
jäsenen kanssa yhdessä pohtimaan kirjaltajaliiton
tariffiehdotusta. (Jatk.)
De olika försöken att på icke
mekanisk väg förenkla
sättningen.
Efter Karl Höger
af
./. J:n.
(Forts. fr. föreg. u:r.j
Stanhopes stafvelsetyper kommo till praktisk
användning på ett tidningstryckeri, men blefvo
snart slopade, emedan man fann, att trots de
teoretiska kalkylerna, mer arbete presterades
med de gamla typerna. Alla Stanhopes
bemödanden voro förgäfves, ej ens det höga
anseende han i följd af sina andra epokgörande
uppfinningar inom facket åtnjöt bland
boktryk-keriegarna kunde rädda hans logotyper.
Hvarken sättarna eller boktryckarna stodo att.
intressera för dessa eller hans omändrade sättkaster.
En bland orsakerna till, att hans uppfinningar
inom denna gren af facket ej hade tur med
sig var nog, att Stanhope ej var någon
egentlig yrkesman. Åtminstone tyckes detta framgå
af yttranden i J. Johnsons handbok i
boktryk-kerikonsten (London 1824; 2 bd.).
Om också Stanhopes gloria nu är något
bleknad; fastän icke alla hans förbättringar trotsat
tiden, så måste dock hans personlighet och
hvad han värkat ihågkommas med vördnad
och tacksamhet. Vi få icke förglömma att det
häpnadsväckande uppsving maskintekniken inom
vårt yrke under senare hälften af århundradet
tagit, nästan helt bör tillskrifvas honom. Den
första gjutgodsprässen bildade liksom en bro,
hvilken förmedlade öfvergången från de
uråldriga träprässarna till nutidens snällprässar.
I Tyskland var det boktryckaren Menck i
Hamburg som, efter de engelska idéerna
utarbetade ett för tyska språket användbart
logo-typsystem, hvilket han år 1825 för första
gången använde i sitt boktryckeri. Vid den stora
minnesfest som hölls i Leipzig 1840 öfver
Gutenberg höll Menck ett föredrag öfver sitt
system.
Till någon vidare användning synes det dock
ej hafva kommit.
En originell användning för logotyper gjordes
försök med å Deckers hofboktryckeri i Berlin
(omkring 1840). För sättningen af de från
denna officin utgående dragningslistorna i kungl,
preussiska lotteriet, hvilka, till följd af
allmänhetens naturliga nyfikenhet, alltid måste vara
ett hastverk, användes på en fot gjutna
siffer-dubbletter ung. efter denna uppställning: 12,
21; 13, 31; 14, 41; 23, 32; 26, 62; 29, 92;
37, 73; 84, 48; 54, 45; 76, 67 etc.
Samma idé fastän fullständigare genomförd
tyckes en sättare, Leopold Weiss i Wien hafva
följt vid sina förenklingsförsök af siffersättning,
till hvilka vi senare återkomma. Vid ett
fyr-siffrigt tal behöfdes i stället för fyra endast
två stilar, vid sexsiffriga endast tre o. s. v.
Talet 1896 t. ex. bestod af de båda
parsiffrorna 18 och 96, men dessa kunde äfven bilda
talet 9618.
Åter var det en boktryckeriägare i Hamburg
J. F. Eabricius, som gjorde nya försök att
införa logotyper i den tyska kasten. Det var
just vid tiden för galvanoplastikens uppfinning
af Moritz Hermann Jacobi från Dorpat, och
Fabricii skarpblick upptäckte snart att från nu
skulle en ny æra börja, den nya upptäckten
skulle öppna vidder af obruten mark och hvad
som för tillfället låg närmast — hans
logotyper skulle kunna tillvärkas på ett vida
exaktare, billigare och ändamålsenligare sätt än
förut.
Den stora vådeld som från d. 5—8 Maj
1842 rasade i Hamburg och äfven totalt
förintade Fabricii officin, var nog den största
orsaken till, att han till stor del omarbetade och
förbättrade det system han redan infört.
Fabricius såg endast fördelar vid
andvändningen af logotyper: Stor tidsbesparing,
mindre korrigering och äfven något mindre
kostnader för material. Han indelade sina
logotyper i två hufvudafdelningar: 1.
grammatika-liska, såsom artiklar ofta förekommande
prepositioner och konjunktioner m. m. 2. tekniska,
såsom namn på dagar och månader, ofta
återkommande ord och uttryck, varubenämningar
i affärsrapporter, geografiska beteckningar o. d.
Inalles utgjordes hans system af 93
beteckningar, hvilka han placerade jämte det öfriga
alfabetet i den af honom sjelf indelade kasten *).
Äfven i Schweitz bråkade man sin hjärna
med att utfinna medel till sättningens
förenklande. Boktryckaren Fr. Däniker i Zurich
utgaf år 1846 en afhandling: ,,Om den
praktiska användningen af logotyper inom
boktryckerierna". Han föreslog att följande tolf
stafvelser skulle bilda logotyper och gjutas till
hvarje tysk brödstil: an, be, de, ej, en, er, es,
ge, ie, in, te och un — förstafvelser och
ändelser, som ju förekomma i hvartannat tyskt ord.
Enligt Dänikers kalkyler skulle t. ex. på en
oktavkolumn i 1836 års tyska bibeluppl. kunna
sparas omkr. 230 stilgrepp. Det gör 3680
grepp pr ark. Om man antager, att en
sättare skulle kunna sättä 1 1/2 ark i veckan gör
det 5520 sparade grepp; 52 ggr 5520 gör
287,040 grepp pr år, eller för att göra siffran
mer konkret: arbetskraft och tid för nio ark
af samma arbete inbesparade på ett år.
Ehuruväl dessa kalkyler taga sig utmärkt bra
ut på papperet och Dänikers sättkast var rätt
praktiskt uppställd, vann hans system dock
ingen vidare utbredning.
Fransmännen hade redan i midten af förra
århundradet i flere af sina officiner ligaturer
i bruk, men sättarna, som vid deras
användning ej kunde finna någon fördel, brukade dem
ogärna. Vanligen gjötos i synnerhet på kursiv
följande ligaturer: as, ct, et, ff, ffi, fft, fr, ffr,
is, sb, si, si, ss, ssi, ssl, sp, st, ur, us och
teckeet & som såväl i franskan som i latiner
konsekvent användes i stället för ,,et".
Dessutom funnos diftongerna Æ, (E med kapitaler
samt æ o. æ. Ibland förekom, istället för et
och sp,, ett par andra tecken där bokstäfverna
voro förenade genom en likadan krumilur som
på ct (et). (Fotrs.)
*) I den polygrafiska tidningen ..Gutenberg"
(Wien 1856) finnes Fabricii logotypkast beskrifven
och skizzerad.
diartuttaRaa J2iiion ^JararaRastoa! *
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
