Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
14
g xj t e n 13 e k q.
N:o 40 (4)
tariffiehdotukseeii, niin emme ole ottaneet sitä
lukuun. Tosin emme tahdo kieltää, että tämä
vertauksemme perustuu suotuisimpaan
tapaukseen, vaan puhuu se kuitenkin osaltaan selvää
kieltä.
Yksipuolisuutta karttaaksemme sekä
saadaksemme asiallemme mahdollista vastakaikua, on
velvollisuutemme katsoa asiaa siltäkin kannalta,
jonka isäntien valiokunta on pitänyt tariffimme
vaikeuttavimpana kohtana. Tämä perustuu
frak-tuurikirjasimilla ladottuun sanomalehdistöön
maaseudulla.
Kuten tunnettu, on alin, maaseudulla
ilmestyvien aamulehtien palkka nykyään 1 m. 30
p:iä sadalla riviltä korpus kirjasinta. Katsoen
siihen, että tämä palkka on siksi alhainen, että
se tuskin riittää puoleen määrään korvaamaan
nykyisen ajan kallistuneita elämisenehtoja, niin
on myös tariffimmekin määräykset tässä
verrannollisesti korkeimmat, ja tulee se näin ollen
alimman luokan palkkaperusteiden mukaan
kohoamaan korkeintaan 25:llä pennillä. Koska
näitten lehtien työaika tavallisesti päättyy ennen
k:lo 11 yöllä, niin tulee tähän lisäksi 20°/,,
yötyökorotus, joka tekee 1:30 -(- 50 p. = 1:86.
Keskimääräinen latousmäärä numeroa kohden
tekee 2,500 riviä. Missä määrin tariffi
korottaa lehden latousta, käy selville siitä, kun
kerromme 56 p:iä 25:llä, joka korotus näin
ollen tekee 14 markkaa numeroa kohden.
Katsoen siihen, että mainittu työpalkka on
maassamme nykyään vallitsevalla alimmalla
asteella, tuntunee korotus pintapuolisesti asiaa
käsitellen hieman korkealta. Mutta jos isännillä
rahtuistakaan löytyy tahtoa parantaa
työmies-tensä tilaa tässä kurjaa kurjimmassa asemassa,
niin ei tässäkään tapauksessa pitäisi esiintymän
suuriakaan vastuksia voitettavina, jota seuraava
perustelma todistanee.
Terveen affäärijärjen kannalta katsoen,
täytynee myöntää, että lehti jonka tilaajamäärä ei
kohoa 2,000:teen, on perustajansa
umpimähkäisen ajattelemattomuuden tuote. Lehden
nykyinen tilaushinta on kuukausittain keskimäärin
80 penniä. Kun nyt tämän alimman
tilaaja-määrän luvun 2,000:n mukaan ja’amme sen
korotuksen, joka tariffin mukaan tulee
työhin-taan, niin tekee tämä lisätaksoitus kutakin
tilaajaa kohden 17 p:iä kuukaudelta tahi 80 p:iä
-j- 17 p. = 97 penniä. Mitä korkeammaksi
tilausmäärä kohoaa, sitä pienemmäksi alenee
myös tämä lisätaksoitus. Katsoen siihen, että
rahan arvo maassamme viimeisen
vuosikymmenen kuluessa on laskeutunut vähintäin 50 %:lla
ja yhä edelleenkin osottaa laskeutumista, ja
koska kirjaltajain palkat koko tämän ajan ovat
pysyneet samassa asteessa, niin pitäisi tästäkin
käydä täysin selville, kuinka oikeutettuja
meidän vallitsevien olojen pakottamat kohtuulliset
vaatimuksemme ovat. Koska latojan
keskimääräinen päivätvöntulos on 300 riviä ja,
lu-kuunottaen tariffin määräämät vapaapäivät,
ansio-aika tekee 22 työpäivää kuukaudessa, niin tulee
ansio tästä ennenaikaiseen hautaan vievästä
työstä tekemään ainoastaan 122 mk. 76 p:iä
kuukaudessa.
Ylläolevat numerot ovat perustetut liiton
so-vintoehdötuksenmukaiseen perushintaan, jotka
valiokunnan ehdotuksen mukaan ovat l,000:lta
kirjasimelta fraktuuria alennetut 3:11a pennillä.
Mitä siihen valiokunnan esittämään väitteeseen
tulee, että maaseudulla ilmestyvät, fraktuurilla
ladotut sanomalehdet tulisivat liiton ehdotuksen
mukaan latouspalkkioon nähden muka
kohoamaan niin paljon, että tariffin käytäntöön
ottaminen kävisi mahdottomaksi, niin pitäisi
yllämainittukin esimerkki täysin selvittämän, kuinka
liiotelLuja valiokunnan perustelmat tässä kohden
ovat.
Emme tosin saata kumota tätä valiokunnan
väitettä kokonaisuudessaan, sillä maassamme
löytyy todellakin joitakuita lehtiä, joitten on
selvä mahdottomuus suorittaa liiton esittämiä
palkkoja. Vaan sitä, josko valiokunnankaan
ehdottama palkkaperuste tässä soveltuisi
käytäntöön, rohkenemme suuresti epäillä. Nämä ovat
lehtiä, joitten tilausmäärä vaihtelee 700 —
l,000:teen. Missä määrin tällaiset lehdet
edistävät tuota valiokunnan huolenpidon alaisena
olevaa kansansivistystä — jonka alttarilla
meidänkin pitäisi jo entistäänkin tiukemmalle
puristaa nälkävyötämme — käynee selville jo
siitäkin, että niiden luonnollisesti ei myöskään
kannata maksaa sitä toimittajan palkkaa, joka
on välttämätön kunnolliselle sanomalebtimiehelle.
Tällainen lehti perustetaan useimmiten
yksityisiä puolueellisia näkökohtia silmälläpitäen
paikkakunnalla ennestään olevan sanomalehden
kukistamiseksi. Seuraus tästä luonnollisesti on
se, että tämän yhden kannatusta nauttivan
lehden sijaan tulee kaksi kituvaa ja työmies saa
kokea — nälkää. Ilmeisesti selvä asia on,
että kirjaltajat palkkojaan perustellessaan, eivät
saata uhrata välttämätöntä toimeentuloaan
näitten kannatuksen puutetta kituvien
sanomalehtien pönkittämiseksi.
Vaikkei isäntien valiokunnan esipuhe
tunnukaan lupaavalta, niin emme kuitenkaan saata
moittia tämän valiokunnan ehdotuksia tariffimme
yksityiskohtiin nähden, ja että sovintoa ainakin
osaksi on koetettu aikaansaada, osottaa se,
että tariffimme 35:stä pykälästä on 23:n
suhteen sekä isäntien valiokunta että liittohallitus
päässyt yksimielisyyteen, vaan lienee tämä
kuitenkin suurimmaksi osaksi luettava
liittohallituksen miltei liiallisuuksiin meneväin
myönnytysten tulokseksi. Mutta ett’ei tariffimme
suhteen kuitenkaan ole saavutettu toivottua tulosta,
osottaa se, että juuri ne pykälät, jotka ovat
meidän toimeentulomme perustana sekä joista
meidän menestymisemme ehto kokonaan
riippuu, ovat osaksi kokonaan hyljätyt tahi
mitättömän pieniksi tingityt. Mitä ensinnäkin jo
edellämainitsemaamme perushintaan tulee, niin
on tässä ainakin kirjaltajain puolella koetettu
aikaansaada sovintoa sillä, että jo ennestäänkin
kohtuullisesta ehdotuksesta on peräydytty 5:llä
°/0:lla, vaan on valiokunta puolestaan sittenkin
katsonut vaatimuksiamme liian korkeiksi.
Toinen, tariffimme miltei kipein kohta,
op-pilastariffi, on kokonaan hyljätty. Tästä ei
valiokunnalla ole ollut rohkeutta ryhtyä edes
keskusteluihinkaan. Kuitenkin on tämä yhtä
tärkeä niin isännille kuin työmiehille. Ainoa
puolustus, jonka valiokunta perustelluissaan
vetää esiin, on elinkeinolaki, joka muka tekee
tämän oppilastariffin aivan tarpeettomaksi, sekä
pidättää valiokunta isännillä näin ollen täyden
vallan menetellä oppilaittensa kanssa kuten he,
lakia noudattaen, parhaaksi katsovat.
Koettakaamme kuitenkin hiukan
laveammallakin kannalta perustella asiaa.
Me tiedämme, että maassamme on nykyään
paljon kirjapainoja, jotka ovat miltei lasten
vallassa. Lukuun ottamatta sitä missä määrin tästä
kärsii ammatillinen taito, luomme tällä kertaa
huomion ainoastaan siihen, mitä hyötyä meillä
olisi tariffistamme yleensä, jos ei tämän ohella
asetettaisi myöskin rajaa oppilasmäärälle. Meillä
on esimerkiksi kirjapaino, jossa kahta
latojataituria kohden työskentelee kymmenen oppilasta.
Otaksukaamme että tämän kirjapainan omistaja
hyväksyy tariffin. Valiokunnan ehdotuksen
mukaan on siis tuo „suuria uhrauksia" nielevä
tariffi saavuttanut onnellisen ratkaisun.
Pintapuolisesti asiaa käsitellessä täinä tosin saattaa
näyttää siltä, vaan rohkenemme me kirjaltajat
kuitenkin olla tässä kohden eriävää mielipidettä.
; Sillä aivan luonnollista on, että ne isännät, jotka
kaikesta ammatillisesta kehityksestä sekä
oppilaittensa vastaisesta toimeentulosta
välinpitämättöminä huomaavat, että painoissaan olevien
taiturien palkat kohoavat uuden tariffin voimaan
astuttua, tulevat passittamaan nämä taiturinsa
taipaleelle nauttimaan niitä etuja, joita nämä
jalomieliset isännät ovat heille ,,uhranneet". Vaan
mitäpä tästä? Onhan tariffi hyväksytty!
Painon oppilasmäärää lisätään ja niin on „koneisto"
taas täydessä kunnossa. Missä on silloin se lain
turva, jota isäntien valiokunta esittää. Jos
vetoamme elinkeinolakiin, niin pidetään meitä
luonnollisista syistä tylsämielisinä.
Nämä jo nykyään maassamme vallitsevat
tosiasiat puhuvat siksi selvää ja mieltämasentavaa
kieltä, kuinka yhä synkemmältä meidän
vastainen toimeentulomme näyttää, ettei luulisi
järke-vimmän osån isännistöstämme jättävän tätä
huomioonsa ottamatta.
Emme tahdo kieltää, ettei maassamme löydy
sellaisiakin kirjapainoja, joissa oppilasolot oval
kohtuullisellakin kannalla, vaan kuka takaa meille
sen, ettei nykyisen kilpailun yhä kiihkeämmäksi
muodostuessa, nekin isännät, jotka tähän asti
ovat koettaneet työmiestensä parasta
silmälläpitää, tulisi toisten, keinoista väliäpitämältömien
isäntien kanssa, pakotetuiksi samallaisen
kohtalon alaisiksi. Sillä niin kauvan kun isännät
maassamme eivät suostu yhteiseen suhteelliseen
oppilasmäärään painoissa, niin on tästä selvä
tulos se, että muutamien vuosien kuluttua
suurin osa maamme kirjapainotöitä teetetään
pelkillä lapsilla. Nykyään maassamme vallitsevia
oloja silmälläpitäen sekä tarkasti perustellen
asiaa, emme omasta puolestamme tahdo kieltää,
että Iiii on ehdotus oppilasmäärän rajoittamiseen
pienemmissä kirjapainoissa tuntunee jyrkältä,
vaan jos isännät antautuvat yhteiseen sovitteluun
tässä meitä kirjaltajia kipeimmin koskevassa
asiassa, niin emme pidä rauhallista ratkaisua
mahdottomana.
Mitä työajan pituuteen tulee, niin emme
missään muodossa saata hyväksyä valiokunnan
mielipiteitä. Valiokunta näet ehdottaa työaikaa
10:ksi tunniksi pääasiallisesti sillä perusteella,
että tämä työaika on yleinen miltei kaikissa
tehtaissa ja ammateissa, vaan tarjotakseen
työmiehille, ,,yksinomattain etuja", niin ei se
kuitenkaan tahdo pidentää tätä aikaa niissä painoissa,
joissa se jo on alle kymmenen tunnin. Kelle
tästä itse asiassa tulisi „elujtl", selviäisi meille
heti tämän pykälän hyväksyttyä. Verratessaan
meidän ammattiamme muihin ammatteihin, ei
valiokunta ole-lainkaan kiinnittänyt huomiotaan
siihen, että tilastotieteen kumoamattomat
numerot osottavat, että juuri meidän ammatissamme
kuolevaisuusprosenlli on suurin, ja että tämä
johtuu liiallisen pitkästä työpäivästä, on
myöskin tosi.
Valiokunnan jäsenten työ ja ehdotukset
osottavat, etteivät he tunne niitä kärsimyksiä, joita
työmies saa kokea, ja joita ainoastaan työmies
kokemuksestaan saattaa selvitellä. Emme tahdo
uskoa, ettei valiokunta olisi osaksi koettanut
asettua työmiehenkin kannalle, vaan on sen työt
näin ollen lasketut pelkän yksipuolisen ja
kylmän teoriian pohjalle.
Ne myönnytykset, joihinka kirjaltajat ovat
alkuperäisestä ehdotuksestaan suostuneet, ovat
selvänä todisteena siitä, että työlakko pidetään
vaarallisena aseena, jota ei pitäisi käyttää
muulloin kuin sietämättömät olot siihen pakottomalla
pakottavat.
Vaikka ehdotuksemme nykyinen kanta
näyt-täneekin, että olisi kovempiakin otteluja
oteltavina, niin koettakaamme sittekin toivoa
sovinnollista loppuratkaisua asiallemme.
Fria ord. Vapaita sanoja.
Gutenbergin toimitukselle.
Allekirjoittaneet ovat sopineet seuraavasta
ehdokaslistasta Helsingin Kirjaltajain yhdistyksen
eri toimiin:
Puheenjohtajaksi hra .4. Henriksson:
Toimikuntaan hrat H. Drockila, V.
Forsström ja O. A. Nyman sekä varajäseniksi hrat
K. Kalenias, ./. Lystinen ja K. Kajander:
Tilintarkastajiksi hrat O. Lindstedt, .7.
Holmberg ja V. Eklund sekä heille varamiehiksi
hrat A. L. Nyman, W. Johansson ja K. F.
Hellgren ;
Kalustontarkastajiksi neiti Emmi Eklund ja
hrat V. Jonasson ja A. Lindroos sekä heille
varamiehiksi hrat F. Pettersson ja J. A. Snell.
Joukko jäseniä.
plT di arkitta Ra a J2iiton ^Jararafiastca ! +
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
