Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o 41 (11]
GUTENBERG
19
Lakko kyllä pian alkaa kaikissa Suomen
kaupungeissa. Mutta jos teistä joku ennen pitkää
„lyö lapasensa lautaan", niin syyttäkää itseänne.
Me lopetamme vasta sitten, kun voitto on
saavutettu. —m—
Kirje Viipurista.
v.
Äskettäin perustettiin täkäläisten kirjaltajain
perheiden keskuudessa ompeluseura ja otti se
nimekseen: ,,Kirjaltajayhdistyksen ompeluseura".
Seuralla on ollut kokouksia kerran viikossa
noin 2 ja 3 tuntia kerrallaau. Valmistetut
esineet näyttävät sieville ja arvokkaille joka
todistaa, että meidänkin ammattilaisten perheissä on
naisia, jotka osaavat käsitöitä valmistaa. Ja
varmuudella voi; sanoa, kun ompeluseuran
arpajaiset tulee, jolla tavalla aiotaan valmistetut
esineet kaupaksi saada, että niissä arpajaisissa
on arvokkaita voittoja monen kodin hyväksi.
Olkoon onnea vhdistykselle, joka on hyvällä
alulla ja ottakoon siihen osaa jokainen
kirjal-tajaperlieen äiti ja tytär.
Viime kevänä käsitteli yhdistys
oppilas-suhteiden parantamista koskevaa asiaa ja jätti
täkäläisille kirjapainojen omistajille kirjeellisen
pyynnön, ettei oppilasten sallittaisi muuttaa
oppi-aikanaan paikasta toiseen, joka tuottaa suurta
vahinkoa ei ainostaan oppilaille itselleen, vaan
myöskin niille kirjapainojen omistajille jotka
sallivat semmoista menettelyä. Multa kuinkas
kävi. Samana vuonna heinäkuussa otti
Viipurin Sanomain alafaktori yhden oppilaan
Savonlinnasta ja sen jälkeen kutsui toisen Kuopiosta
kesken oppiajan kuluttua. Se oppilas, joka
saapui Savonlinnasta, on nyt sanottu
palkattomaksi, vaikka oppiaika ei ole vielä loppuun
kulunut.
Minkätähden se on tapahtunut?
Kun oppilas tahtoi saada tietää syyn
poispanemiseen, niin ei sitä perusteellisesti
ilmoitettu. Sanottiin: ,,ettei hän ole täyttänyt
tehtäviään". Suotakoon minun kysyä asiallisilta,
mitkä tehtävät on se oppilas laiminlyönyt,
joiden perusteella hänet tähän vuoden aikaan
ajetaan maailmalle? Todistettavasti on se oppilas
edistynyt ammatissaan siitä ajasta kun hän
sanottuun kirjapainoon otettiin. Eikö se työ, jolla
hän on ansainnut 90 à 100 mkaa oppilaan
palkalla kuukaudessa, ole riittänyt hänen
osakseen palvellakseen isäntäänsä sekä omaksi
hyödyksi? Työnpuutekaan ei ole saattanut
vaikuttaa tähän erotukseen, koska ennen
ylössano-mista on lisätty työväkeä, joiden joukossa
nytkin on oppilas, joka oteltiin eräästä täkäläisestä
kirjapainosta.
Tosin on sanottu hänen olleen juovuksissa
työhuoneessa, mutta se tapahtui jo viime
syksynä ja josta hänelle silloin annettiin varoitus,
eikä hän sen jälkeen ole sitä sääntöä rikkonut.
Nytkö vasta rangaistus käytäntöön pannaan?
Mutta jos niin on, rangaistakoon myöskin nyt
sitä henkilöä, joka on läheisesti osallinen
samaan rikokseen, vaikka yleinen sääntö ja
järjestys jyrkästi kielsi semmoisen teon henkilöltä,
jonka olisi pitänyt ohjata parempaan sanottua
oppilasta. Jos tämä oppilas, vaikkapa onkin
liittomme jäsen, ei enää saisi työpaikkaa
toisissa kirjapainoissa, kun hänen oppiaikansa ei
ole loppunut, niin voiko sama faktori hyvällä
omalla tunnolla nähclä hänet kurjassa asemassa
mierontietä kulkemassa?
Jos tämmöistä menettelyä jatkuu kauan, eikä
liittommekaan voi niitä estää, niin varmaa on
•ettei meidän ammattikuntamme keskuudesta
koskaan katoa kulkurimaisuus, joka jättää jälkeensä
kaikuja semmoisia, jotka polkevat suuresti
alaspäin ammattikunnan pyrkimistä siihen asemaan,
■että jokaisella jäsenellä olisi varma paikka siinä
tehtävässä mihin he antautuvat. Mutta kuka
on siihen syyllinen?
Tämän erotuksen yhteydessä mainittakoon
myöskin, että vähän ajan kuluessa on saman
liikkeen palveluksesta poistunut useita
henkilöitä, joiden joukossa on lähes vuosikymmenen
palvelleita ja taatusti säännöllisiä ja kunnollisia
työmiehiä. Onkohan semmoinen vaihtokauppa
eduksi eli tappioksi liikkeelle? Ja tuottaakohan
tämmöinen menettely liikkeen johtajalle sen
sovinnollisuuden, joka on välttämätön
yhteistoiminnassa liikkeen ja koko työväestön eduksi?
Urhotöistään kuuluksi tulleesta ,,oppi-isästä",
Viipurin Sanomain, kirjapainon vli-alifaktorista
titulus Valkosesta on nyt tullut oikea
järjestyksen mies senjälkeen kun viimeksi oikasin
hänen elämänsä rataa. Mutta „voi valkonen
vares" mitä olen kuullut ja josta minun
täytyy taas häntä muistuttaa. Tämä on siitä
liiallisesta mahtivallan käyttämisestä, ettei hän
sallinut kirjaltajayhdistyksen puheenjohtajan tavata
erästä V. S:n kirjapainossa työskentelevää
liiton jäsentä työpaikalla, eikä sanonut hänen
joutavan tulemaan uloskaan siksi aikaa, kun asia
olisi tullut toimitetuksi. Tavallisuuden mukaan
on asiattomilla pääsy kielletty työhuoneesen (ef
V. S:n kirjapainon työhuoneiden ovissa ole
kieltävää huomautusta) ja sitä järjestystä en
minäkään paheksu, vaan kun tässä sanottu
tapahtui asian tähden, eikä yksinomaan yksityisten
vaan yhdistyksen asiain selville saamiseksi
vuosikokouksen edellisenä päivänä, niin osoittaa tämä
selvästi ettei titulus Valkonen ole tuntenut
oikeaa asemaansa, koska hän kielsi semmoisten
asiain toimittamisen, jotka koskivat sen saman
yhdistyksen olemassa oloa, jonka jäsen hän itse
on ja josta kenties hänenkin on kerran
armopalaa anottava.
Näin pitkälle titulus Valkonen!
Rinne.
Tietoja Mikkelistä.
Aika se rientää täällä Mikkelissäkin, meillä
lapsukaisilla, jotka työskentelemme täkäläisissä
,,kirjapaino-oppilaitoksissa". Tuo tariffiasia se
täälläkin on pitänyt mieliä jännityksessä, kun
meillä lapsukaisilla, sen käytäntöön tulemisen
kautta olisi jotain tulevaisuuden turvaa. —
Mutta nyt on asia saanut aivan toisen
käänteen. Kirjapainoisäntäin kokouksessa ei
meidän lasten tariffia ole otettu lainkaan huomioon,
kun ei meillä muka ole mitään tekemisiä
kir-jaltajaliiton kanssa ja kyllä he osaavat ottaa
oppilaita, aina sen mukaan miten tarvitsevat,
ilman mitään rajoitusta. — Niin he tahtovat
tehdä lain ja omantunnon mukaisesti. — Mutta
katsottuna näin lapsenkin ymmärryksellä, ei
luulisi olevan lain ja oikeuden mukaista, että
kirjapainoissa ruvetaan vaan pitämään paljaita
oppilaita, niinkuin useassa kirjapainossa jo
alkaa olla. Ja koska usein sattuu niinkin, että
näillä lapsukaisilla ei ole johtajaakaan
(faktoria), niin arvaa jokainen, millaisia
kirjapaino-työntekijöitä niistä tulee. Jos katselemme mitä
muuta ammattia tahansa, niin ei ole menty
niin rajattomuuksiin oppilaiden suhteen, kuin
kirjapaino-alalla. Onpa sellaisiakin
kasvatuslaitoksia Iällä alalla, että niiden lukumäärä on
(20) kaksikymmentäkin kappaletta, joita sitten
on johtamassa yksi ulosoppinut „faktori", ja
kun näitä sitten rupeaa pääsemään ulos opista,
— niin mistä ne sitten saavat lyötä? — kun
isäntä tietysti ottaa uusia oppilaita siinä
tapauksessa jos taiturit eivät hyväksy „vaivaisapua".
— Niin onhan sekin omantunnon mukaisesti
tehty isäntien puolelta, kun 5 vuotta käymme
opissa, emmekä sillä alalla sitten saa
toimeentuloamme! Rajoitus on saatava. Jos nyt
op-pilastariffi jää pois, niin mitä hyödyttää meitä
se tariffi, jos sen saamme käytäntöön? — ei
kerrassaan mitään muuta, kuin että meidän
kirjaltajain tulevaisuudella ei ole mitään turvaa!
Herra 0. B. Blomfeltin kirjapainossa kuuluu
olevan oikeen ajanmukaiset työhuoneet, joita
tuskin monessa kirjapainossa lieneekään.
Läm-minkin niissä on niin vaihteleva aina
pakkasella. Eräässäkin nurkassa kuuluu olevan
välistä pakkasta yli 20 astetta, joka uunin luona
ei kumminkaan ole niin korkealla. Jossain
ylempänä huonetta se sitten kuuluu
vaihtelevan välistä pakkasen aikana noin 3 ja neljään
pykälään. Ompa se pakkanen saanut ihmeitäkin
aikaan mainitussa painossa, sillä pakkasen ja
osaksi latojain vähyyden tähden ei lehti
mainitussa painossa voinut ilmestyä
määräpäivä-nään, vaan tuli vasta seuraavana päivänä.
Mutta on niitä hyviäkin puolia samasessa
painossa. Ei siellä tarvitse pelätä, että mitkään
taudit voi tarttua myrkyllisten basillien kautta,
sillä vesi jäätyy sylkyastioissa, ja lattialla ne
eivät voi asustaa. Nyt ei mainitussa painossa
kuulu olevan faktoriakaan, vaan on eräs
vanhempi oppilas ,,ylennetty" siihen toimeen.
Herra Kasurisenkin kasvatuslaitokseen, jossa
pitkään aikaan ei ole ollut faktoria, on nyt
vihdoinkin saapunut semmoinen Tampereelta, joka
siellä kuului liittoon, vaan ei ole nähnyt
hyväksi yhtyä täkäläiseen osastoon. —
Varmaankin on isäntä siirappipensselillä sukinut hänen
suutaan.
Oppilas.
Kirje Kristiinasta.
Olot täällä eivät paljon ole muuttunut sitten
kuin viimeiseksi kirjoitin. Tariffia täällä
pohdittiin oikein miehissä. Lausuttiin toivomuksena
että tämä kylä saataisiin kolmanteen luokkaan.
Mutta suurin ja tärkein on myös se, että
Viipuri ja Tampere tulisi nostetuksi l:seen
luokkaan. Näistä asioista on jo paljon kirjoitettu
sinne, tänne, vaan luulen että ne tulevat
olemaan siinä missä ovat. Toisessa kohtaa
tahdon tarkemmin selvittää asian.
Olot ovat täällä huononemaan päin,
erittäinkin mikäli se koskee Kansalliskiriapainoa, josta
jo olen ennen maininut muutaman sar.an.
Painoa käytetään ,,apulaisvoimalla", joten työt
teetetään miltei ilmaiseksi. Nyt on mainitun
painon johtaja tahtonut päästä vieläkin halvemmalla.
Kulen tietty, tarvitaan painamiseen
painomustetta eikä pärekattotervaa, ja sitä hän myös sai
tietysti, vaan kun myyjä tahtoi maksun
jonkun ajan perästä, niin sitä johtaja ei voinut
tehdä, luultavasti siitä syystä, että painon tulot
ovat menneet kurkusta alas pohjattomaan
pussiin. Tähän musteen myyjä ei kuitenkaan ollut
tyytyväinen, vaan vetosi asian oikeuteen, jossa
painon „vahtori" J. H. Wartiainen tuomittiin
maksamaan musteen 53 riksmarkalla J ja 5 °/0
sekä oikeuskuluja 25 markkaa. Kaunista kyllä!
Saman painon oloja kuvaa sekin, että painon
korkeampipalkkanen mies on takseerattu
sisääntuloista 750 markalla, jota vastaan Kr. Tidn.
työläiset ovat takseeratul 1,200 markalla.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
