Full resolution (JPEG)
- On this page / på denna sida
- Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
18
gutenberg.
N:o 55 (19)
Isäntien tarkoitus on ollut leikitellä liitollamme.
He ovat ehkä pitäneet meitä pelkureina sen
tähden, että olemme sovinnollisuuden
häikäise-minä menneet näinkin pitkälle myönnytyksissä.
Mutta siinä he ovat erehtyneet. Nyt on jousi
jännitetty liiaksi kireälle. Koska meitä
silminnähtävästi pakotetaan lakkoon, niin tulee
liittomme nyt osottaa, mikä merkitys järjestyneellä
organisatsioonillamme on.
Paino synnyttää vastapainoa ja vastustus
herättää vastustusta. Ja koska meitä ja meidän
oikeutettuja vaatimuksiamme pyydetään painaa
mitättömiksi, niin olemme mekin puolestamme
valmiit tähän viimeiseen voimanponnistukseen,
jota olemme kaikin tavain koettanut välttää.
Koska meitä sotaan pakotetaan, niin on
tehtävä suunnitelma voiton mahdollisuuksista.
Olkoon meidän suunnitelmamme ensiksikin se,
että tuon neljäntoista päivän irtisanomisajalla
noudatamme tarkkaan velvollisuuksia isäntiä
kohtaan uutteralla työllä, toiseksi käyttäydymme
maltillisesti, kolmanneksi hylkäämme väkijuomat,
sekä viimeiseksi kohotamme korkealle sitä
lippua, jossa on nuo kultaiset kirjaimet:
Yhden kärsimykset kaikkien
kärsittävät!
Yhden voitto kaikkien voitto!
Organisation — ett maningsord
af Nils Wessel.
Det var en gäng ett land, beläget
någonstädes mellan polerna. Det landet hade
naturligtvis kung, militär, präster och all annan
öfver-klass samt saknade icke trälar, hvilka äfven
kallades arbetare. Och trälarne sleto och
arbetade för att kunna föda all denna öfverklass,
och när de någon gång tröttnade, skickades
prästerna fram för att underrätta dem om, att
de skulle vara röjda och belåtna med sin lott,
ty efter jordelifvets mödor och bekymmer skulle
de komma till ett land, skönt och härligt, där
de ej behöfde arbeta, utan lefva hvar dag
kräs-liga.
Trälarne arbetade och sleto och nästan allt
hvad de arbetade ihop, uppslöks af öfverklassen.
När någon gång de öfverblifna bitarne blefvo
för små, gjorde trälarne uppror och kräfde
mera. Men då kom militären fram, sköt ned
en del och så blef det lugnt — till en lid.
Världen gick sin gång och trälarne sleto som
förr och svulto som förr. Men det började
ljusna i världen. Mörkret var ej längre så
intensivt och något ljus trängde äfven ned till
trälarnes rike. I deras leder begynte spridas
en tanke, en tanke med väldig, inneboende
kraft, en kraft, som skulle slita träldomens
bojor.
Den tanken var organisationstanken.
Trälarne började organisera sig. Från land
till land flög det glada budskapet om frälsning
från de tunga fjättrarna. Nu försiggår
öfverallt det väldiga organisationsarbetet, hvilket, då
det en gång bär frukt, skall göra arbetarne
till världens hufvud, liksom de nu äro dess
armar.
#
Hvad är arbetarorganisation V
Det tir de närvarande samhällselementens
sammanslutning i afsigt att genom gemensamt
uppträdande aftvinga de tärande
samhällsklasserna den andel i lifvets goda, som dem med
rälta tillkommer.
Utom sin rent materiella uppgift alf succesivt
höja arbetarnes lifsvilkor, har organisationen
till ändamål all intellektuelt bringa arbetarne
upp i jämnvigt med öfriga samhällsklasser.
Organisationen gör det möjligt för arbetaren
att på arbetsmarknaden vara med vid
bestämmandet af priset på sin vara: arbetskraften.
Förut var arbelsköparen allena härskare där.
Organisationen är arbetarklassens skyddsvärn.
Då kapitalmakten rustar sig till strid för att
återinföra förtrycket, då lyfles solidaritetens
sköld och angreppet är afvärjdt. Den är äfven
det svärd, hvarmed arbetarklassen eröfrar sin
rätt: rätten till en plats vid samhällsbordet.
Hvad är det som gör, att arbetaren nu mera
än förr bemötes med aktning och respekt?
Det är organisationen. Den organiserade
arbetaren är en person, som arbetsköparen ej vågar
behandla hur som hälst, ty han vet att hans
organisation är en aldrig hvilande Nemesis.
Arbetareorganisationen är det nittonde
århundradets största kulturrörelse. Den trycker sin
stämpel på seklets slut och nästa århundrade
skall bära dess namn.
*
Du Gutenbergs son, hur ställer du dig till
organisationstanken?
Står du främst, som du borde göra, om du
skulle följa yrkets traditioner?
Vet du af, att din fackorganisation är din
enda hjälp i nödens stund?
Då du vill ha högre lön eller på annat sätt
förbättra dina lifsvilkor, hvem är det då som
hjälper dig?
Jo, organisationen.
Då du är arbetslös, då du är sjuk, då du
blir invalid etc,., hvem är det då du har att
trygga dig till?
Jo, organisationen.
Ären 1 då alla med?
Den lypografiske arbetare, som ej tillhör sin
organisation, är ej det nittonde seklets barn.
Han är en gengångare från svunna tid, en
stenåldersmänniska midt uppe i vår högt
uppdrifna kultur. Han är inte värd att lefva i en
tid sådan som vår, där intet vinnes utan strid,
där den materiella främgången är en frukt af
ihärdiga gemensamma bemödanden.
Och I, som fastän medlemmar, dock ställen
Eder likgiltiga mot organisationens arbete. Tagen
i med all energi, ty vi behöfva allas krafter.
Den som säger, att „det går lika bra utan mig",
han liknar mannen, som stod med händerna i
fickorna vid sin stenbundna åker och sade att
det var tiden som skullp plocka bort hans
stenar och göra marken fruktbärande.
Hvilken stolthet och tillfredsställelse skall ej
den känna som vid sin lefnads slut kan blicka
tillbaka med det medvetandet, att han efter
måttet af sina krafter bidragit till kårens
höjande i materieh och intellektuelt hänseende!
Låtom oss komma därhän, att vi blifva den
första arbetarekår i Finland, som kan skryta
med att vi inte äga en enda medlem bland oss,
som är så äreförgäten, att ban vill plocka
frukterna på organisationens träd, utan att ha varit
med om att sköta och vårda detsamma.
Teidän tahtonne tapahtukoon!
Kun täällä pääkaupungissa v. 1891 otettiin
käytäntöön aakkoslaskujiirjestelmä vanhan
ne-liöiaskun sijaan, joka oli huomattu varsin
epäkäytännölliseksi ja vääräksi, lausuivat Helsingin
kirjapainojen isännät toivomuksenaan, että
laadittaisiin saman järjestelmän mukaan yhteinen
palkkaustariffi kaikille Suomen kirjapainoille.
Tätä ajatusta toteuttaakseen valitsi Helsingin
Kirjallajainyhdistys keskuudestaan komitean,
jolle uskottiin tällaisen tariffin kokoonpano,
komitea ryhtyi työhön ja valmisti ehdotuksen,
joka täällä viime elokuulla pidetyssä Suomen
Kirjaltajaliiton yleisessä kokouksessa muutamilla
muutoksilla hyväksyttiin. Näin hyväksytyn
tariffin jätti Liittohallitus sitten kaikille Suomen
kirjapainojen isännille pohdiltavaksi ilmoituksella,
että jos ei ehdotusta lähetetä takaisin ennen
joulukuun 20 p:vää, katsotaan se hyväksytyksi.
Isännät viipyivät vastauksineen viimeiseen asti,
kunnes saatiin kuulla, että he kokoontuvat
täällä Helsingissä perustamaan omaa yhdistystä.
Kokouksessaan he sitten valitsivat jonkinlaisen
valiokunnan, ehdottaen että tämä saisi yhdessä
Liittohallituksen kanssa ryhtyä meidän
tariffiamme muka hyväksyttävään muotoon
muokkaamaan. Ehdotukseen suostuttiin toivossa että
siten saataisiin suotuisa sovinnollinen ratkaisu.
Herrat istuivat, illan, istuivat kaksi ja tariffin
muokkaaminen näkyi käyvän heille yhä
rakkaammaksi. Vihdoin, pitkän ja kärsivällisyyttä
koettelevan odotuksen jälkeen valmistui tämä
yhteistyön tuote ihmisten ilmoille ja liittohallitus
lähetti sen hätäpikaa osastojen ratkaistavaksi.
Melkein samaan aikaan saatiin käsille luon
isäntien valitseman valiokunnan laatimat
,,motiivit", joiden laatimiseen eräs lakimies oli
kuulemma päivien jatkoksi uhrannut monta
yötä. Näihin ,,motiiveihin" nojautuen — joiden
pääsisältönä, sivumennen sanoen, olivat pykäläin
numeroi ja sanat ,,saa valiokunta ehdottaa
poistettavaksi" — oli valiokunta katsonut
korkeamman ymmärryksensä velvoittavan
poispyyhkiäop-pilastariffi, oppilaiden alimmat palkat,
konela-tojain tariffi, y. m. y. m. sekä samalla alentanut
perushintaa antiquasta muutamalla pennillä ja
fraktuurista vielä sitäkin enemmän. — Näihin
kaikkiin alennuksiin ei liittohallitus sentään ollut
suostunut, vaan oli painattanut omat
ehdotuksensa valiokunnan ehdotusten viereen. Nämät
liittohallituksen ehdottamat muutokset sentään
sovinnollisen ratkaisun toivossa suurimmaksi
osaksi hyväksyttiin kaikissa osastoissa.
Kun isännät sittemmin saivat kuulla, ettei
heidän ehdottamiinsa muutoksiin oltukaan
kaikissa kohti suostuttu, kokoontuivat he uudelleen
täällä Heisingissä. Tällöin liittohallitus lähetti
heille kirjeellisen pyynnön, että vielä kerran
koetettaisiin yhteistyöllä saada sovinnollista
ratkaisua molemmille, niin isännille kuin
työmiehille kipeässä kysymyksessä.
Mutta annappas ollakkaan! Isännät eivät
suvainnee! edes vastata tähän kolitelijaaseen
pyyntöön. Ja kokouksen keskusteluista ja
päätöksistä ei puhuttu sanomalehdissä mitään
muuta, kuin että oli valittu erityinen toimikunta
panemaan käytäntöön heidän laatimaansa
maksu-tariffia.
Tällä välin puuhasi täällä liittohallituksen
ehdottama ja kaikkien osastojen yhteisesti
hyväksymä vahvisleltu liittohallitus, johon kuului
kontrollikomitea ja liiton tilintarkastajat,
miettien keinoja miten parhaiten ja sovinnolla
saataisiin tariffi hyväksytyksi. Odotettiin ja
odotettiin vieläkin isäntien puolelta vastausta
tehtyyn pyyntöön yhteisistä keskusteluista
puheenaolevassa asiassa. Kun ei mitään vastausta
kuulunut, lähetettiin kaikille liiton osastoille
kiertokirje ilmoituksella, eltei sovinnollista
ratkaisua ole parhaimmalläkaan tahdolla voitu
saavuttaa sekä pikainen tieto toimeenpiteistä,
joihin aikovat ryhtyä.
Helsingin osaston toimenpiteen tässä asiassa
tunnemme. Mutta mikä toimenpide isäntien
puolelta, voimme sanoa ratkaisevasti vaikutti
Helsingin osaston tekemään päätökseen, siitä
kannattaa panna pari sanaa paperille.
Vähää ennen kokouksen alkua oli
vahvistetulla liittohallituksella kokous, jossa
liittohallituksen puheenjohtaja esitti isäntien
valtuutetuilta viime hetkessä saapuneen vastauksen
ja viimeisessä isäntien kokouksessa hyväksytyn
tariffin. Tässä vastauksessa (ultimatum)
ilmoittivat valtuutetut saaneensa toimekseen panna
isäntien hyväksymä tariffi käytäntöön 1 p:nä
huhtikuuta tänä vuonna sekä että, jos ei
Kir-jaltajaliitto tätä tariffia hyväksy ja ryhtyy
jossain kaupungissa työlakkoon, niin he
lakkauttavat työn kaikissa Suomen kirjapainoissa.
Mitä me enään todistuksia tarvitsimme! Me
tiesimme nyt, kenenkä kanssa ollaan tekemisissä,
ja kaikkien mielestä oli rauhallisen ratkaisun
toivo silmänräpäyksessä kadonnut. Kun tämän
„ultimatumin" sisällöstä sitten tehtiin selvää
heti alkaneelle Helsingin osaston ylimääräiselle
kokoukselle, ei löytynyt ketään, jolla olisi ollut
sanaakaan lausua rauhallisen ratkaisun eduksi,
vaan kaikki puhujat yksimielisesti puhuivat
lakon puolesta.
Herrat isännät! Teidän tahtonne tapahtukoon!
c7tartutiaÆaa J2iiion WararaRastoa! +
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Project Runeberg, Sun Dec 10 05:39:09 2023
(aronsson)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/gutenberg/1900/0018.html
