Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
50
gutenberg.
N:o 50-51 (14-15)
kirjapainoisännän hellää sydäntä kuvaa vieläkin
enemmin se seikka, kun saamme tietää, että
mainitun lehden kaikki latojat ovat
vanhempiensa eläkeapua nauttivia lapsia —
lukuunottamatta saman kirjapainon faktorin
heikompaa puoliskoa, joka katkaisee lehteä.
Eiköhän kannattaisi äsken perustetun Suomen
Kirjapainajayhdistyksen hallituksen lähemmin
tutustua näihin mallikelpoisiin kirjapaino-oloihin
Tampereella, että muutkin Suomen kaupunkien
kirjapainojen työväestöt joutuisivat näin hellästä
huolenpidosta osallisiksi? Isänmaallisuuden
nimessä: mo kysymme vain!
Silloin olisi siitä sekin varma turvallisuus,
ettei maaseudulta Helsinkiin muuttavia
kirjaltajia, muuten kunnon miehinä, tarvitsisi erottaa
paikastaan työkyvyn puutteellisuuden takia,
kuten äsken täällä eräälle neljän lapsen isälle
tapahtui.
Ett testamente, blefven en
legend blott.
För några år sedan testamenterade kort före
sin död, redaktionssekreteraren i Nya Pressen,
friherre Hugo af Schultén, en summa, stor 3,000
mark, till en sjuk- och begrafningslijälpkassa,
att användas af såväl redaktörer som sättare,
anstälda vid tidningen Nya Pressen.
Testamentet lärer blifvit i behörig ordning bevakad af
tryckeriets ekonom, utan att likväl
tidningssät-tarne fått någon som hälst del, vare sig af
själfva testamentet eller de närmare
bestämmelserna angående medlens användande och
förvaltande. Endast så mycket bar man sig
bekant, att medlen utbetalats af sterbhuset och
dessa nog äro i säkert förvar. Man har afta
hört de äldre sättare diskutera denna fråga,
men har det också blifvit härvid, och dock har
det händt, att personer, hvilka icke tillhört
någon sjukkassa, skulle hafva behöft understöd,
och hade det varit rätt och tillbörligt att dessa
skulle erhållit understöd härifrån. Då nu Nya
Pressen för alltid indragits, är det svårt att säga
hvart, åtminstone den del, som tillhör
tidnings-sättarne, skall taga vägen. Då dessutom endast
ett fåtal af personalen finnes kvar, synes det
oss, såsom om dessa medlen skulle bäst komma
till andvändning, om dessa öfverlemnades till
en fond, för den sjuk- och begrafningshjälpskassa,
som är under bildning och i spetsen för
hvilken Finska Typografförbundet står, och är det
sålunda dess styrelse, som har att taga hand
om saken, och då ej häller någon redovisning
aldrig blifvit om medlens förvaltning gjord,
hoppas vi, att det också i sammanhang därmed
göres och att af sagda testamente, hvilket
blifvit gjord af en man, hvilken mer än mången
annan, beflitade sig om, samt gjorde alt, hvad
på honom kom, för att tidningssättarne skulle
få det bättre, om hvars namn ännu minnes med
tacksamhet, icke skulle blifva endast en legend.
X
Kirje Helsingistä.
Näin kesäiseen aikaan, jolloinka jokainen
kynnelle kykenevä kilvan rientää kaupungin
rasittavaa kuumuutta pakoon luonnon helmaan
virkistymään, ovat yleensä kaikki hommat ja riennot
enemmän tai vähemmän lamassa. Niinpä
yh-distyselämäkin. Jos joskus ohimennen pistäydyt
yhdistyksen huoneustossa, saat siellä sattumalta
tavata jonkun jäsenen, jolla on joku vakituinen
toimi ja jonka siis pakostakin täytyy siellä
silloin tällöin työskennellä. Mutta muutoin sinne
tuskin kukaan erehdyksessäkään eksyy. Ja
ketäpä sitten oikeastaan huvittaisikaan tähän
vuodenaikaan oleksia seinien sisällä?
Välinpitämättömyys yhdistyksen asioihin nähden oli jo
huomattavissa keväällä heti tariffirettelöiden jäl-
keen, johon osaksi lienee vaikuttanut se, ettei
tämä kysymys lopullisessa ratkaisussa läpäissyt
niin loistavasti kuin yleensä näyttiin odottaneen.
Kokouksiin saapui tuskin kymmenkunta jäsentä,
jonka johdosta yhdistyksen kokousten pito
kesän ajaksi lopetettiin ja usea tärkeä kysymys
jäi odottamaan syksyä.
Suomen Kirjanpainajainyhdistyksen
ensimmäinen kokous oli täkäläisellä seurahuoneella
tämän heinäkuun 16 p:nä. Sen verran kuin
niukasta kokousreferaatista saattoi huomata,
asettivat isännät erityisen valiokunnan pohtimaan
oppilaskysymystä ja sen ohessa mahdollisesti
perustettavaa ammattikoulua. Näkyy siis
oppi-laskysymyksen pikainen järjestäminen
oikeudenmukaisemmalle kannalle antavan isännillekin
tarpeeksi päänvaivaa. Ja luulisihan tämän
olevankin perin luonnollista. Sillä kirjapainonisäntä,
joka töiden valmistamiseen käyttää yksinomaan
oppilaita, voi suorittaa työt melkoista
halvemmalla kuin se isäntä, joka käyttää opinkäyneitä.
Toinen kysymys on taas, millä tavoin työt
tulevat tehdyiksi ja kuinka paljon
kirjapainotar-peita ja -koneita oppilasvoimia käyttämällä
haaskataan. Vaan, kumma kyllä, useakaan isäntä
ei tätä seikkaa näy ottavan ollenkaan
huomioonsa.
Miten isännät oppilaskysymyksen aikovat
järjestää siitä saamme kai lähimmässä
tulevaisuudessa tarkemmin kuulla. Varmaa vaan on, että
asia koskee meitä yhtähyvin kuin isäntiä, sillä
tästä riippuu ammatin kehitys tulevaisuudessa,
ja senvuoksi täytyy meilläkin olla jokunen
,,riepu pyykissä".
Kerrotaan että täällä muutamia aikoja sitten
perustetussa kirja- ja kivipaino-,,tehtaassa"
latojat eivät oikein viihdy sekä että Pohjanlahden
tuolta puolen ilmoittamalla on koetettu hankkia
työvoimia mainittuun tehtaaseen. Kun ottaa
huomioon kaikki ne suloiset sanomat, mitä tästä
tehdaslaitoksesta, niin luoksepääsemätön kuin se
muutoin onkin, vuoden kuluessa ihmisten
ilmoille on saapunut, ei ollenkaan ihmettele, ettei
siellä juuri mielikseen kukaan työskentele.
Kevättalvella esimerkiksi eräs latoja sattui olemaan
työstä poissa yhden päivän, josta syystä hänen
palkastaan siirrettiin tehtaan kassaan
muistaakseni 20 markkaa, eli noin 4 kertaa enemmän
kuin hän päivässä ansaitsikaan. Tämä on jo
siksi raakaa ryöstöä, että hurjimmankaan
kapitalistin ei luulisi kehtaavan näin julkeasti
menetellä. Työstä poissaolo on kyllä moitittavaa,
enkä minä tahdo sitä puolustaakaan, vaan
otettakoon laiminlyödystä työajasta maksoa niin
paljon kuin latoja todella ansaitsee. —
Sivumennen mainittakoon, että muutamissa
Helsingin painoissa on hukkaanmenneestä työajasta
sakotettu 50 prosentilla, joka teko myöskin on
kaikkea muuta kuin ihmiselimen, ja voi siis
syntyä vain jonkun kapitalistin nylkemisraivon
rasittamassa pääkopassa.
Vaan palatkaamme jälleen ylempänä
mainitsemaani tehdaslaitokseen. Ei kauan sitten
erotettiin tästä tehtaasta eräs painaja, jonka
todistuksessa sanottiin että hän oli ollut syypää
painokoneen rikkoutumiseen eikä ollut muka
totellut esimiehen käskyjä. Insinööri, joka
konetta senjälkeen tarkasti, sanoi että painaja ei
ollut syypää koneen rikkoutumiseen.
Erotodistuksen oli kirjoittanut henkilö, joka ymmärtää
painokoneen rakenteen melkein ylitä hyvin kuin
sika hopealusikan. Hän kirjoittaa kuitenkin
todistukseen meidän mielestämme (,,enligt vår
åsigt") on painaja ollut syynä koneen
rikkoutumiseen ja täten aiheuttanut 300 markan
vahingon. Kysymyksessä oleva painaja olisi
sentään saanut kunnollisen todistuksen, josta tuo
300 markan vahinko olisi ollut poistettu, jos
hän olisi suostunut maksamaan 150 markkaa
tehtaan kassaan! Siis saadaan tästä tehtaasta
ostaa todistuksia 150 markalla. Ei ole paljo
eikä vähä ensinkään!
Kysymyksessä olevalla painajalla on hyvä
todistus edellisestä työpaikasta, jossa hän on
työskennellyt kymmenkunnan vuotta, ja jossa
todistuksessa sanotaan, että hän on täyttänyt
tehtävänsä kunnollisesti. Käsittämätöntä on, mitenkä
ihminen saattaa näin yhtäkkiä muuttua
huolimattomaksi ja itsepäiseksi.
Ettei mitään mahdollisuutta olisi uuden
paikan saamiseen, on useinmainitun tehtaan isäntä,
tai mikä hän lieneekin, leimannut mainitun
painajan edellisestä työpaikasta saaman todistuksen
laitaan: ,,Nytt betyg utfärdad den–-af
— — — —" (uusi todistus annettu–-
Millä oikeudella ja onko työnantajalla
ylimalkaan oikeutta tahrata ja tällä lavoin tehdä
mitättömäksi edellisestä työpaikasta saatua
todistusta, kysyy Mix.
Kirje Viipurista.
VI.
Peruutettu kokous.
Kuten Gutenbergissa oli ilmoitettu, aikoi
yhdistys pitää elokuun 4 p:nä yleisen
läänikokouk-sen, johon osanottajiksi kutsuttiin kaikki
Karjalan läänissä olevat Kirjaltajaliiton osastot.
Vaan sitä kokousta ei kuulu tulevan vielä tänä
kesänä — tuskin enää milloinkaan.
Läänikokouk-sen toimikunta päätti peruuttaa sanotun
kokouksen senlähden, eltei yksikään kutsumuksen saanut
osasto — lukuun ottamatta Viipurin osastoa —
ollut lähettänyt toimikunnalle ainoatakaan
keskustelukysymystä eikä minkäänlaista ilmoitusta
osanotostaan. Tekiköhän toimikunta oikean
päätöksen, sitä en tahdo ruveta arvostelemaan
tarkemmin, vaan näyttää se hyvin harkitulle.
Mitäpäs siellä kokouksessa olisi tehnyt kun ei
keskusteltavia asioita sattunut tällä kerralla
olemaan; uni olisi voinut pian vieraiksi pistäytyä,
kun äänetönnä olisi saanut istua kuumana
kesäpäivänä kokoushuoneessa jossa kenties olisi ollut
enemmän virvokkeita kuin mitä vesi yksistään
voi vaikuttaa. Parempihan on hiljaisuutta
viettää kotonaan, niin saa olla rauhassa
vieraidenkin vitsaukselta. Vaikka asia ei ole enää
autettavissa, en kuitenkaan voi olla paheksumatta
Karjalan kirjaltajain menettelyä yritystä kohtaan,
joka oli laatuaan ensimmäinen alote kirjaltajain
yhteistoiminnassa. Semmoinen kannattavaisuus
voi helposti lamauttaa hyvätkin yritykset ja
tehdä tyhjäksi hyvätkin toiveet. Siitä saattaa
johtua epäilyttäviä ajatuksia muidenkin läänien
osastoille, kun he joskus aikovat toteuttaa samoja
toiveita kun Viipurin osasto, jonka työ näin
hukkaan hupeni kannatuksen puutteessa. Toivon
kuitenkin toisin, toivon, että jonkin toisen
läänin innokas osasto koettaisi panna alulle
Lääni-kokouksen homman ja kun se yhdessä paikassa
onnistuisi, niin emme mekään sitte tarvitseisi
enää huudahtaa: ,,0 sancta cimpli citas!"
Uusin tariffi.
Ollessani kesälomalla Savonlinnassa ja oikein
Ollin saunassa oikomassa koukistunutta
vartaloani, oli minulla tilaisuus käydä katsomassa
sikäläistä kirjapainoa. Maaseutu-oloihin
verraten ei se ollutkaan mikään huonompi, jos kohta
ei nykyajan vaatimusten mukainenkaan.
Koneosastolla oli yksi pieni pikapainin,
Johannis-bergin tehtaan koneita, yksi käsipainin ja yksi
korttipainin sekä leikkauskone ja yksi
vanhanaikainen käsipainin — nykyään ei ole
käytännössä — jonka sanotaan olevan ensimmäisiä
laatuaan maassamme. Kirjasinvarastossa ei
löytynyt nykyajan uutuuksia.
Työväestönä oli siellä suurimmaksi osaksi
oppilaita, joista latomossa kolme ja koneosastolla
yksi. Kaksi ulosoppinutta, yksi latomossa ja
yksi koneosastolla. Palkat olivat verrattain
pienet, tariffin alhaisimman hinnan mukaan.
Latomossa olevalla ulosoppineella ei liene ollut
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
