Full resolution (JPEG)
- On this page / på denna sida
- Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
54
g u t e n b e e g.
N:o 52-53 (16-17)
väni Turussa vesikopissa — ja oletimme että
tuo se varmaan on perehtynyt alustaviin
liitto-hommiin. No mitäs muuta, panimme pojan
rahasalkkua hoitamaan, ja alussa menikin kaikki
hyvin, vaan vähitellen siitä kai tehtiin ,,lainoja"
— suurvallat Kiitiassa ,,vuokraavat" — koska
hänen paikkakunnalta poistuessa, kirjojen
mukaan olisi pitänyt löytyä koko joukon
enemmän rahoja, kuin se, minkä hän jälkeensä jätti.
Toimikunnan muut jäsenet ovat harmistuneet
ja koettaneet hyvällä saada osastolle kuuluvat
varat takaisin, vaan ne eivät näy hevillä
lähtevän, sillä moneen kuukauteen ei ole mitään
kuulunut. Täytynee kai lopulta ilmoittaa
liittohallitukselle, sillä saatava nousee vielä noin
puoleensataan markkaan — — —".
Mitä on tällaisissa tapauksissa tehtävä ja
kenen on syy? Eiköhän tästä jääne vähäsen
va-litsijamiestenkin osalle? Entä sitten se raukka,
joka tuntien ja tietäen oman heikkoutensa,
kuitenkin suostuu ottamaan vastaan toimia, joita
ei kykene hoitamaan, miksi on hänet
leimat-lava? Ei siinä kylläksi että häpäisevät itsensä,
vaan vieläpä saattavat koko osaston ja
kirjal-tajakunnan häpeän alaiseksi.
Jotta tällaisia tapahtumia tulevaisuudessa
voitaisiin välttää, eli ainakin supistaa, niin eikö
osastojen toimikunnnilla olisi syytä
kuukausittain tarkastaa osaston tila. Tämän luulisi
ainakin osaksi ehkäsevän luoton väärinkäytöstä.
Asialle eduksi olisi myöskin, jos osastojen
kokouksissa pidettäisiin esitelmiä luottamustoimien
merkityksestä, jotta läsnäolijoiden mieliin
painuisi, että ne todellakin ovat kunnia/virkoja, joita
ei pieninkään tahra saa rumentaa.
Hiskias.
Onko latojista puute?
Vaikka viime aikoina on ulkonaisten
mahtikäskyjen kautta tuntuvasti vähennetty töitä
kirjapainoista, on latojien puutetta kuitenkin
valitettu. Lukuisat lehtien lakkautukset eivät ole
paljoakaan vaikuttaneet liikatyöväestön
karttumiseen kirjapainoammatin alalla. Ja vaikka
nykyiset tukalat valtiolliset olot ovat omiansa
ehkäisevästi vaikuttamaan kirjallisuuden
levenemiseen, on maamme kirjapainoissa kuitenkin ollut
runsaasti töitä ja työntekijöistä on ollut puute.
Mikä on siis todellinen syy latojien vähyyteen?
Kuolevaisuus-prosentti vie osansa, moniaita
on siirtynyt muihin toimiin ja ulkomaille on
joitakuita matkustanut. Mutta löytyy vielä
muitakin syitä.
*
Tässä takavuosina oli vielä tavallista, että
täällä Helsingissä työskenteli paljon saksalaisia
ja ruotsalaisia latojia. Taitavuutta tarvittiin,
erittäinkin kielissä. Suomenkielisiä sanomalehtiä
ei montaa ilmestynyt. Harvinaista oli myöskitj
että suomalaisten latojien joukossa löytyi
miehiä, jotka täydellisesti taisivat suomen kieltä.
Ruotsinkielen taitoisuus pidettiin kaikkialla
välttämättömänä; siispä yksistään suomenkielen
taitoisia ei ollut lainkaan.
Vähitellen perusteltiin sitten sanomalehtiä ja
niiden mukana uusia kirjapainoja maaseuduille,
ja pääkaupungista siirtyi yksi ja toinen latoja
pikkukaupunkeihin. Otaksuttiin, että latojista
tulisi tämän johdosta suuri puute, mutta niin
ei käynyt, sillä maaseutulaiset kasvattivat pian
itse tarvitsemansa työvoiman. Nuoria,
koulun-kävneitä nuorukaisia löytyikin kosolta
maaseutukaupungeissa, ja joidenkuiden vuosien kuluttua
oli siellä jo työvoimaa enemmän kuin tarvittiin.
Sieltä tulvi liikatyöväestö pääkaupunkiin.
Samaan aikaan, kun näin tapahtui
maaseudulla, lopetti moni Helsingin suurista
kirjapainoista oppilaitten kasvattamisen. Pidettiin vaan
jokunen oppilas ja loput tarvittavasta
työvoimasta otettiin maaseutulaisista, joita aina oli
runsaasti saatavissa. Erittäinkin yötyöhön, joka
tavattomassa määrässä kuihduttaa työväkeä, on
säännöllisesti tuotettu työntekijöitä
maaseutukaupungeista ja yhä edelleen täytyy niin tehdä.
Kun maaseutu täten tuli todelliseksi latojien
lähteeksi, riippui tietysti paljon siitä, kuinka
niitä siellä opetettiin ja kasvatettiin. Helsinki
on siis suuresti ollut riippuvainen
maaseutu-kirjapainojen oppilassuhteista.
Pääkaupunkiin on enimmäkseen tullut
suomenkielisiä ja heillä on suhteellisesti ollut
vaikeampaa, sillä ruotsia ja yleensä vieraita kieliä
ladotaan Helsingissä hyvin paljon. Usean
maaseudulta tulleen latojan taitavuus on myöskin
ollut keskinkertainen, sillä he ovat koko
oppi-aikansa saaneet latoa vaan sanomalehteä —
siis suoria rivejä — ja ovat kuin luodut
yöla-tojiksi, sillä sivilitöissä eivät he paljoa ansaitsisi.
Näin ollen on maaseutukirjapainoilla ollut
hyvä tilaisuus pitää paljon oppilaita ja
kasvattaa ne huonosti, siitä ei heille ole ollut
suurtakaan haittaa, sillä — kun oppilaat on
päästetty ,,ulos opista" — on ne helposti voitu
,,siirtää" muuanne. Annetaan erotodistus
käteen ja kehoitetaan menemään pääkaupunkiin.
— Menkää Helsinkiin, kyllä sinne mahtuu ...
siellä tarvitaan paljon latojia... ja siellä saatte
myöskin paljon suuremman paikan kuin täällä ...!
Näin hyvästellään ulosoppineeksi ,,julistettu"
oppilas ja lähetetään taipaleelle ... Ja
Helsinkiin kyllä mahtuu, sillä latojia tarvitaan ja
valmista, täysi-ikäistä työvoimaa on helppo ottaa
vastaan.
Näin on menetelty tähän asti. Mutta nyt
on asioissa tapahtunut käänne ja olosuhteet
ovat hieman muuttuneet.
Maaseutukirjapainot ottavat ja kasvattavat yhä
edelleen uusia oppilaita, sillä heidän on muka
mahdotonta pitää kallispalkkaisia ja paljon
vaativaisia ulosoppineita, eli ,,niinkutsuttuja
taitureita". Pieni muutos on vaan tapahtunut
oppilaitten valinnassa. Ei oteta enää poikia, vaan
nyt otetaan tyttöjä. On siis vaihdettu
sukupuolta.
Tyttöjen opettaminen latojiksi on muka
helpompaa . . ja heidän käytöksensä on
nöyrempää . . . heidät saa tekemään työtä
halvemmalla ... ja opista ei tarvitse laskea — ei
ainakaan viiden vuoden kuluttua — jos tuskin
milloinkaan ... Yksi osa joutuu naimisiin,
toisia siirtyy muihin toimiin’ ja uusia oppilaita voi
siis yhä edelleen ottaa tarvitsematta pelätä
liika-työväestön karttumista. — Tämän huomion
ovat maaseutukirjapainojen isännät tehneet.
Tätä järjestelmää on jo jonkun aikaa
seurattu ja viime talvena —- työlakon uhatessa —
pääsi se oikeen vauhtiin, kun sen ,,hyvät
puolet" huomattiin. Maaseutukirjapainoille on tästä
järjestelmästä ollut sekin etu, että työntekijät
pysyvät enemmän paikoillaan — sillä naisten
on vaikeampi muuttaa kuin miesten — ja
nykyään tarvitseekin maaseutu kipeästi oman
työvoimansa. Helsingin suuret kirjapainot eivät
naislatojista saisikaan tarvitsemaansa työvoimaa,
ja kun ne eivät ole pitäneet suuria
oppilasjouk-kueita, eikä maaseuduilta ole paljoa tullut, on
tästä ollut, luonnollisena seurauksena latojien
puute.
Jotkut Helsingin kirjapainoista ovat tämän
kohdan jo huomanneet ja miespuolisia
oppilaita on otettu tavallista runsaammin ja vanha
„spoone"-järjestelmä, jota jonkun aikaa on
ylenkatsottu, on sekin taasen otettu käytäntöön.
Näin koetetaan itse kasvattaa paikkakunnalla
tarvittava työvoima.
Missä määrin nämä vastakkaiset, vaikka
samansuuntaiset toimenpiteet tulevat vaikuttamaan
työvoimien runsauteen, sen saamme pian nähdä.
K. R.
Gutenbergin 500~vuotis.juhla.
II.
Kaikkien mielipide on, jatkaa kirjeenvaihtaja
kertomustaan, että historiallinen kulkue oli
erinomainen. Harvoin on tässä suhteessa päästy
niin lähelle täydellisyyttä. Kulkueeseen kuului
kolme tuhatta henkeä, tuhannen hevosta ja 50
vaunua ja oli se kolme kilometriä pitkä. Mutta
ennen kaikkea ansaitsee ylistystä johto ja
järjestys, joka on muodostanut eri ryhmät ja
liittänyt ne toisiinsa. Katsoja näki sadan
,,historiallisen momentin" kulkevan ohitsensa. Mutta
kaikilla eri tapahtumilla on aina yhdysside
pääaatteen kanssa: Se on kirjapainotaidon
keksimisen jälkeen kaikilla toiminnan ja
ihmisaja-tuksen aloilla tapahtuneen kehityksen
kuvaaminen. Muutamat ryhmät on järjestetty
pelkästään silmää viehättämään.
Puolitoista tuntia kesti kulkueen ohimarssi.
On siiä mahdoton luetella kaikkia yksityiskohtia.
Joukon etunenässä astuivat airueet, paashit,
lipunkantajat ja vanhat rnainzilaiset
sotasankarit sekä soittoniekat vanhoja säveliä kaiuttaen.
Heitä seuraa ,,aapinen", kirjapainopuseroon
puetut pikku poikaset kukin edustaen kirjainta.
Seuraa parikymmentä Gutenbergin oppilasta
kir-japainovankkureilla, joilla istuvat myöskin
mestarin ensimäiset kumppanit ja työtoverit Fust
ja Scheffer.
Senjälkeinen ryhmä kuvaa Isenburgin ja
Nas-saun ottelua Mainzin piispanistuimesta. Ryhmä,
ratsujoukko, on uhkeapukuinen. Tässä
ottelussa voitti Nassau, joka otti Gutenbergin
luokseen Eltvillen linnaan. Se aiheuttaa soman
viinijuhlan vanhoine tansseineen ja
musiikkeineen. Sen jälken tulee useampia hauskoja
ryhmiä, m. m. vaunut, jotka kuvaavat Mainzin
loistoa 16 vuosisadalla.
Kirjojen leviämisen seurauksena oli m. m.
taiteitten kukoistus, Se on esitettynä vaunuissa,
jossa ovat Nürnbergin mestarilaulajat Sachs,
Pogner, ja lukuisa joukko muita sen aikuisia
kuuluisuuksia.
Uskonsodat johtaa muistoon joukko
rautapai-taisia ratsumiehiä joitten edellä taidokkaasti
Heilutetaan lippuja. Torvilla soitetaan sotaisia
säveliä Händeliltä. Tämän ryhmän jälkeen
tulee tunnettu ,,hullujen vene" ja .16 vuosisadan
saksalaiset humoristit. Eri vaunuissa seuraavat
ajan suuret kirjapainajat: Plantin, Ettienne,
Cax-ton Vestphalen, maalarit: Durer, Lukas, Leyden,
nuorempi Holbein y. m., vanhat sanomalehdet
ja aikakauskirjat sekä sensuuri, jota
edustamassa on kaksi mestaajan apulaista jotka
koppaavat kiinni lentokirjain laatijat.
Leipzigin kuuluisat markkinat hauskoine
juu-talaisineen ja silmänkääntäjineen seuraavat
sitten. Tämän jälkeen tulevat kahdet tanakat
vankkurit, jotka kantavat tieteitä; niitä
edustamassa ovat Luther ja hänen aikansa suuret
ajattelijat ja kirjailijat.
Hansalaiva kulettaa kaikenmoisia
kuvaannollisia esineitä rikkaista hansakaupungeista.
Tou-kokuunjuhlaa esittävät kaupungin hienoimpien
perheitten tyttäret.
Baldakiinin alla astuvat ensimäiset
kielenpa-rantajat 17 vuosisadalta. Seuraa
Brandenburgin vaaliruhtinas sotilaineen, Nürnbergin
akatemia 17 vuosisadalta, kullatuissa vaunuissa
Mainzin entinen ruhtinaspiispa ynnä muuta
hienoa joukkoa sekä viimeisenä Fredrik Suuri,
jonka esittäjä, muuan jalkaväenluutnantti, on
hämmästyttävässä määrässä kuninkaan
näköinen yleenkatsellisine silmineen. Nämät
ryhmät astuvat siihen aikaan Preussin armeijassa
käytännössä olleen paraaditahdin mukaan.
Filo-soofijoukon jälkeen (Voltaire, Kant, Rousseau
y. m.) tulee Itävällan keisari Josef 11;
unkarilaiset husaarit tanssittavat hevosiaan.
Hauska metsästysseurue hevosineen,
koirineen on asetettu väliin ja sitten tulevat vaunut,
joilla istuvat saksalaiset klassikot: Goethe,
Schiller, Lessing, Klopstock ja Bach, Mozart ja
Beethoven. Näitä suurmiehiä edustavat
nuorukaiset on valittu suurella huolella ja heidän
yhdennäköisyytensä esiteltävien henkilöiden
kanssa on hämmästyttävä. Siten minä, puhuu
kirjeenvaihtaja, kulkiessani katua Gutenbergin
torille tietämättä, mitä tulisi esitettäväksi, näin
äkkiä muutamasta talosta astuvan ulos nuoren
miehen, joka oli puettu 18 vuosisadan
tavalliseen pukuun ja peruukkiin. No, sehän ei
nykyhetkellä mikään kumma ollut. Mutta yliop-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Project Runeberg, Sun Dec 10 05:39:09 2023
(aronsson)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/gutenberg/1900/0054.html
