Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
78
g xj T E N 13 E k q.
N:o 40 (4)
Neljä luokkaa.
Eräässä työväestön suhdetta
ammattiorgani-satsiooneihinsa koskevassa julkaisussa puhutaan
siitä suuresta, välinpitämättömyydestä, jota vielä
suuri osa työväestöä osottaa yhteisille
riennoilleen. Kirjoitus perustuu siihen, että
yhteiskuntamme on jaettu kahteen pääluokkaan:
omaisuutta omaava luokka, kapitalistit, sekä
omaisuutta omaamaton luokka, työväestö, köyhälistö.
Rajan näiden kahden pääluokan välillä
muodostaa keskisääty. Yhteiskuntamme on siis jaettu
useimpiin luokkiin, joilla kullakin on omat
harrastuksensa.
Yhteiskunnallisesti katsottuna, on sentähden
valaisevaa, että työmiehilläkin on omat
harrastuksensa sekä että kunkin velvollisuus on
toteuttaa tuota usein lausuttua kehoitusta:
»yhteisvoimin yhteistyöhön", josta meidän
hyvinvointimme yksinomaan riippuu. Vaan
nouda-tamnieko me tätä? Siihen, ikävä kyllä,
täydymme vielä antaa kieltävän vastauksen.
Suurin osa maamme kirjaltajista ovat vielä
välinpitämättömyyden kannalla. Muutamat
umpiso-keita, toiset puolittain sekä muutamat, jotka
osaksi täyttävät velvollisuutensa. Ainoastaan
pieni osa löytyy niitä, jotka ahkeralla työllään
uhraavat kaiken voimansa tämän yhteisen
aatteen palvelukseen.
Samoin kuin yhteiskunta on jaettu kahteen
pääluokkaan niin on myöskin työväestö
orga-nisatsiooneihinsa nähden sisällisesti jaettu eri
luokkiin. Tässäkin löydämme kaksi pääluokkaa:
järjestyneet sekä järjestymättömät. Nämätkin
saattaa järjestää useimpiin luokkiin suhteistaan
organisatsiooneibinsa. Koettakaamme selvyyden
vuoksi jakaa nämä neljään eri luokkaan
seuraavalla nimityksellä:
1. Henkisessä pimeydessä nukkuva luokka.
2. Hidas sekä horjuva luokka.
3. Puolittain velvollisuutensa täyttävä luokka.
4. Täydellisesti velvollisuutensa täyttävä tahi
ydinjoukko.
Ensimmäiseen luokkaan saatamme asettaa
kaikki organisatsioonimme ulkopuolella olevat
kirjaltajat. Nämä nukkuvat täydellisessä
henkisessä pimeydessä, sillä heillä ei ole lainkaan
käsitystä velvollisuuksistaan ihmisinä ja
kansalaisina yhteiskunnassamme. Heidän silmänsä
eivät ole auvenneet huomaamaan, että
yhteiskunnallinen järjestys ei ole sellainen kuin sen
tulisi olla, että yhteiskuntamme suuri, työtä
tekevä enemmistö voisi elää onnellisempaa ja
turvatumpaa sekä omintakeisempaa elämää. He
ovat täydellisesti tylsiä kaikille yhteiskunnallisille
riennoille, eivätkä pane rikkaa ristiin parempien
elämisenehtojen saavuttamiseksi.
Tämä on se vitsa, jolla työnantajat
peloitte-levat järjestynyttä työväestöä, kun se tavottelee
kohottaa kadehtimatonta asemaansa.
Nämä miekkoset eivät lainkaan huomaa, että
samaan aikaan kun he esiintyvät sinä vitsana,
jolla meitä toisia kuritetaan, samaan aikaan
asettuvat he myöskin oman onnensa ja
vapautumi-misensa sortajiksi. Näitä työnantajat tavallisesti
ylistelevät kauniilla korupuheilla, jotka heitä
suuresti miellyttävät. Heillä ei ole aavistusta
siitä, että samat työnantajat, jotka heitä
lällä-tavoin lellittelevät, saadakseen heistä
vakaumuksensa menettäneitä, tahdottomia välikappaleita
tarkoitustensa saavuttamiseksi, juuri nuo samat
työnantajat kuitenkin sisällisesti pitävät heitä
tuollaisina säälittävinä raukkoina, joilla ei ole
minkäänlaista tahdon lujuutta.
Valaiskaamme tätä seuraavallakin esimerkillä.
Kun kirjaltajat vuonna 1891 lakon avulla
olivat pakotetut kohottamaan asemaansa, niin
esiintyi eräässä pääkaupungin kirjapainossa mies,
joka isäntänsä kehoituksesta painoi
lakonrikko-jan nimen ainaisesti otsaansa. Kun lakko oli
päättynyt, niin kääntyi tämä sama isäntä
uudestaan avustajansa puoleen ylimääräisellä
palkkiolla sekä seuraavalla korulauseella: „Oletle
tehnyt minulle hyvän palveluksen, vaan raukka
olette kuitenkin mieheksi tovereihinne verrattuna,"
Kun lakko viime talvena oli puhkeamaisillaan,
niin huhuttiin jo siellä täällä ilmenevän samal-
laisia »raukkoja". Kaikeksi onneksi näille
onnenonkijoille ei lakkoa kuitenkaan syntynyt,
joten hekin pääsivät vapaiksi lakonrikkojan
likaisesta naamarista. Nämä olivat pääasiallisesti
niitä miehiä, joiilenka onni jo oli suonut
tavallista työmiestä paremmat olot. Siksipä eivät
he myöskään raukkamaisessa yksityisedun
ta-vottelussa välittäneet kovempiosaisten toveriensa
kohtaloista.
Tällaiset »raukat" ne todellakin ovat
organisatsioonimme pahimpia vihollisia. Tosin
näissäkin löytyy sellaisia jotka kylläkin ovat
oppineet käsittämään, että yhteiskunnallisten olojen
nykyisellä kannalla ollen, on työmiehen ainoana
keinona yhteisliittymisen avulla koettaa turvata
ja säilyttää aineellista toimeentuloaan sekä
ih-misellisiä oikeuksiaan. He tietävät myös
senkin että ne edut ja oikeudet joita hekin
kunnollisempien toveriensa ohella nauttivat, ovat
saavutetut yksinomaan yhteenliittymisen sekä
kaikille yhteisten rahallisten uhrausten avulla.
Vaan mitäpä nämä »raukat" siitä välittävät, jos
he tällä tavoin varastavatkin toveriensa yhteistä
omaisuutta, kunhan vaan oma kukkaro tästä
hiukankin paisuisi.
Jos näiltä raukoilta kysyy, miksikä he eivät
täytä velvollisuuksiaan liittoamme kohden, niin
silloin saa kuulla jos jonkinlaisia verukkeita.
Tavallisin syy on se, että liittomme toiminta
muka ei ole oikealla kannalla — sivumennen
sanoen tämä tapahtuu useimmiten silloin kuin
yksityisonnen puntari sattuu kohoamaan. —
Ja kuitenkin heillä kuten muillakin liittoon
kuuluvilla jäsenillä olisi tilaisuus ja velvollisuus
asettaa »painavat" ja »oikealle tolalle"
johtavat sanansa siihen vaakaan, jossa liiton
»kantaa" punnitaan. (Jatk.)
10-vuotista muistojuhlaansa
vietti Turun Kirjaltajayhdistys 18 p:nä marrask.
Palokunnantalon juhlasalissa. Huoneusto oli
kokoontunut äyriään myöden täyteen
juhlapukuista yleisöä, kaikista kansankerroksista,
yhteensä noin 800 henkeä. Piletit loppuivat
kesken, sillä jo ennen 7 olivat kaikki loppuun
myydyt ja suuri joukko kansaa sai ovelta
palata takaisin.
Ohjelman alotti Turun pataljoonan soittokunta
hra Lindenin johdolla esittäen alkusoiton operaan
»Tancred", jonka jälkeen faktori J. A.
Salminen piti avauspuheen, missä loi silmäyksen
kirjaltajayhdistyksen 10-vuotiseen työhön ja
siihen edistykseen minkä yhdistys on aikaan
saanut paikkakunnallamme ammatin alalla.
Myöskin puhuja toivoi saman sovun kestävän
työntekijäin ja työnantajain välillä, kuin
tähänkin asti ja että leipäkysymys vastaisuudessakin
saisi saman sovinnollisen ja tasapuolisen
ratkaisun kuin viime kevänäkin. Nousi sitte
»Arbetets Vännerin" 40 henkinen sekakööri lavalle
esittäen ohjelmassa olevat numeronsa ja
yli-määräisesti erään laulun. Juhlapuheen piti
ruotsiksi toimittaja Julius Sundblom.
Suomalaista juhlapuhetta ei ollut ensinkään. Herra
Uuno Viberg lauloi tunnetulla taidollaan erään
ruotsalaisen laulun sekä Merikannon »Tuulan
tei", joka oli toistettava.
Lyhyen väliajan jälkeen alotti ohjelman toisen
osån Turun pataljoonan soittokunta soittamalla
pari kappaletta, jonka jälkeen toisessa paikassa
lehteämme olevan juhlarunon lausui kirjaltaja
Verner Heinonen. Tähän osaan ohjelmaa
sijoitetut laulunumerot suoritti Kansallisseuran
naiskööri johtajattarensa opettajatar Elli
Ahlströmin johdolla laulaen G. Wennerbergin
»Marssin", E. Genetzin »Tuomen alla" ja
Merikannon »Lemminkäisen äiti". Ylimääräisesti
oli tämänkin köörin laulettava.
Eläinlääkäri L. Fabritius soitti sitte viulullaan
pari kappaletta.
Toisen osån päätti ohjelmassa 2 osainen
kuvaelma J. L. Runebergin runosta »Döbeln
Juuttaalla". Ensi osassa »oli tiheessä miestä
asehissa, joukko musta ryysyvaattehissa".
Esi-ripuu noustessa kuului voimakas »hurraa",
kun Döbeln ajutanttineen astui näyttämölle.
Kohtaus loppui huutoon »nyt pojat voittoon
tai kuolemaan". Toisessa osassa oli Döbeln
yksinään kentällä kaatuneiden keskellä, kiittäen
Jumalaa.
Kolmannessa osassa oli taasen soittoa,
lausuntoa ruotsiksi (kansak. op. B. Nordling) ja
T. T. Y:n miesköörin esiteltyjä laulunumeroja.
Ylimääräisesti esitti kööri laulun »Olin minä
ennen paimen poika".
Ennen kuvaelmaa lausuivat terveisiä
10-vuo-tiaalle: puuseppä K. F. Hellsten Turun
työväestön, T. T. Y:n ja ammattiyhdistyksien
puolesta toivoen kirjaltajain liittyvän lujemmin
muun työväestön yhteyteen; kirjaltaja Skogster,
tuoden terveisiä Suomen kirjaltajain Liiton
hallitukselta, toivottaen onnea uudelle ja taas
uudelle 10-vuotiselle ajanjaksolle.
Helsingin kirjaltajayhdistyksen puheenjohtaja
hra Kalenius lausui tervehdykset ja onnittelut
yhdistykseltään. Tämän jälkeen luettiin
seuraavat illan kuluessa saapuneet sähkösanomat:
Helsingistä:
Iloa juhlalle. Onnenmalja kymmenvuotiaalle.
Tamminen, Johansson, Grönroos, Sven Eriksson,
Stenvall, Nyholm, Friman.
Käkisalmesta:
Olkoon kymmenvuotinen vaikutus kehoituksena
jatkuvaan toimintaan yhdistyksen tarkoituksien
toteuttamiseksi. Osaa ottaen juhlaanne
O. Marjanen.
Viipurista:
Myrsky tulkoon; epätoivo älköön meille
milloinkaan !
Vi ipuri n kirjaltajayhdistys.
Jyväskylästä:
Kiittäen kutsustanne kymmenvuotiseen juhlaanne
toivotamme teille:
lujuutta ajassa taistoen
tavalla poikien entisten,
Uusi aika kaikki muuttaa voi
ja usvasta paistaa valon koi.
Jyväskylän Kirjaltajayhdistyksen puolesta
Johansson.
Tampereelta:
Onnea ja siunausta 10-vuotiselle vuosijuhlallenne,
yhteistyölle sekä Suomen kirjaltajaliitolle.
Halme, Tampere.
Oulusta:
Veljellisen tervehdyksen lähettää Oulun
kirjaltajayhdistys 10-vuotiseen juhlaanne toivottaen onnea
pyrinnöillenne.
K. Astrén. Marjamaa.
Porista:
Onnea juhlallenne. Menestykööt pyrintönne.
Porin kirjaltaja-klubi.
Sortavalasta:
Onnea! Eläköön yhteistyö!
Sortavalan kirjaltajat.
Savonlinnasta:
Tarmoa, kestävyyttä 10-vuotiselle
veljesyhdistykselle.
Savonlinnan kirjaltajayhdistys.
Mikkelistä:
Rengas lujako ketjussa? Hyvä on! Varmuus
siitä! Kunnia-asiana olkoon!
Eläköön kymmenvuotias! Eläköön!
Hagman, Salmi.
Porvoosta:
Onnea vuoskymmen juhlintaan,
Voimia vastaiseen toimintaan.
Innostusta työhön jaloon
Johtakoon ne onnen valoon.
Eläköön Turun kirjaltajat!
Eläköön musta kaarti!
Porvoon kirjaltajaklubi.
Sekä Kiwjriosta seuraava kirje:
„Kiittäen kutsumuksestanne 10-vuotiseen
juhlaanne, johon emme ole tilaisuudessa edustajaa
lähettämään, onnittelemme 10 vuotta täyttänyttä
yh-distystänne.
Toivomme yhteistyönne virkeänä elävänä vielä 10
ja aina yhä edelleen 10 vuotta, hyödyksi
ammatillemme ja isänmaallemme.
J. H. Kuronen. Rob. Valkonen.
Kuopion kirjaltayhdistys.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
