Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
82
GUTENBERG
N:o GO (24)
tänyt todeksi myös senkin, että paljo löytyy
niitäkin, jotka töin tuskin voivat suorittaa
nykyisiäkään maksujaan. Yhdistyksemme
tärkeimpänä päämääränä on ollut käytännöllisimmällä
tavalla sulkea yhteen piiriin kaikki
ammattito-verit. Ja tässäpä se onkin onnistunut
paremmin kuin mikään muu ammattikunta
maassamme.
Jos yhdistys sen lisäksi mitä verot liitollemme
vastaisuudessa saattavat kohota, vielä suostuu
ehdotetun paikallisen ammattijärjestön menoihin,
niin saattaa kysymys nousta siitä, josko tämä
on viisaasti tehty. Nyttenkin on paljo niitä
jäseniä, jotka valittavat maksujaan liian korkeiksi
ja jotka koettavat etsiä tilaisuutta vapautuakseen
näistäkin. Näitä on asiain nykyisellä kannalla
ollen organisatsioonikurin avulla vielä helppo
pitää aisoissa. Mutta jos menot kohoavat yli
sen rajan, kuin mitä puhtaalla omallatunnolla
saatamme jäseniltä vaatia, niin kadottaa tämä
jäsenten paras koossapysyttäjä,
organisatsiooni-kuri, silloin moraalisen luonteensa. Ja silloin,
kuin vien korkeiden verojen takia ei voida
pa-koittaa tovereitamme liittoon, niin tulee kaikella
varmuudella syntymään aukkoja riveihimme.
joista liitollemme on pelkkää tappiota sekä
ainakin mitättömän pieni hyöty paikalliselle
ammattijärjestölle. Ken tarkoin tuntee
yhdistyksemme yksityisten jäsenten sisäisen kannan tätä
nykyä, hän ei saata väittää ajatustamme tässä
liiotelluksi.
Tämä on ainoastaan taloudellisen kannan
selvitystä asiasta, puhumattakaan niistä sisällisistä
ristiriitaisuuksista, joihinka tällainen
yhteenliittyminen käytännöllisessä toiminnassa aiheutuisi.
Mutta koska vlläolevassa luulemme esiintyvän
tarpeeksi selvikettä yhdistyksellemme
kieltäytymään mainitusta yhteenliittvmisehdotuksesta, niin
emme tällä kertaa ole tahtoneet pitemmältä sei
vitellä tätä arkaa asiaa.
Ehdotamme siis yhdistyksen jäseniä äänestä
mään täydellisen kieltäytymisen puolesta.
Neljä luokkaa.
(Jatk. edell. n:oon.)
Seuraa sitte toinen luokka. Tämän luokan
muodostavat kaikki ne, jotka lakkaamatta
luopuvat liitosta jonkun ajan kuluttua taas
uudestaan siihen liittyäkseen. Ne ovat henkilöitä,
jotka sisällisestä vakaumuksesta ja harrastuksesta
eivät ole siihen yhtyneet, vaan on tämän
vaikuttaneet toverien pintapuolisesti vastaanotettu
kehotus tahi — luvallinen boikottaus. Suurena
syynä noitten toverien häilyväisvyteen on tuo
työväenrientojen pahin vihollinen — juoppous.
Näihin jäseniin ei ole suurestikaan luottoa
pantava. Juoppouden ihmisarvoa alentavan
ikeenalaisina ovat he kadottaneet kaiken tahdon
lujuuden sekä tottuneet orjamaiseen
nöyryytykseen ja kumarrukseen. Pelkästään esimiehen
läsnäolo saattaa heissä nostaa karvat pystyyn.
Nämä ovat niitä miekkosia, jotka yhdessä
illassa saattavat täydentää kapakkapatruunan
pulleata kukkaroa 5:llä jopa 50:lläkin markalla,
mutta kun tulee kysymykseen 5:n pennin maksu
liittoon, niin silloin saamme säännöllisesti aina
kuulla, että nämä maksut ovat siksi korkeat,
että ,,ei kannata’1! Heidän tavallisia metkujaan
on se, että, kun maksut ovat jääneet
suorittamatta siksi, kunnes erotetaan liitosta, niin he
taas ilmoittautuvat siihen uudestaan pelkällä
sisäänkiijoitusmaksulla sekä yhden tahi parin
kuukauden jäsenmaksulla siksi, kunnes uusi
velka taas johtaa uuteen poissulkemiseen. He
täyttävät liittomme jäsenlukua lakkaamatta
esiintyvillä ,,kuolleilla" numeroilla, jota
todistanee se, että liittomme korkein numero tätä
nykyä on päälle l,300:n, vaan itse asiassa ei siinä
kuitenkaan ole jäseniä kuin ainoastaan noin
800.
Kolmannen luokan jäsenten asema on jo
sentään jokseenkin vankka. Tähän luokkaan voim-
me asettaa kaikki ne, jotka säännöllisesti
suorittavat maksunsa liittoon, mutta tämä onkin
sitte kaikki kaikessa. Moni ehkä ihmettelyllä
ajattelee, että pitääkö meidänkin joutua
moitteen alaisiksi, vaikka säännöllisesti suoritamme
veromme, eikö tässä ole tarpeeksi, mitä muuta
meiltä vielä kaivataan?
Koettakaamme tutkia tätä asiaa seuraavan
esimerkin kautta. Kun rakennus on pystytettävä,
niin tulee siinä kaksi pääperustetta kysymykseen;
ne ovat: rakennukseen tarvittavat aineet sekä
työvoima. Ilman näitä kumpaakin toisiinsa
yhdistettyinä emme voi päästä mihenkään
tulokseen. Mitä hyötyä on siitä, jos meillä olisikin
aineksia yltäkyllin, jos kuitenkaan kukaan ei
ota osaa työhön rakennuksen pystyttämiseksi?
Aivan sama on liiltommekin laita. Tämäkin
on rakennushomma, joka kaipaa ei ainoastaan
aineksia, vaan myöskin työvoimaa. Tämä on
se rakennus, joka on ainoa turvamme nykyisen
rahavallan yhä kiihtyvää sortoa vastaan; se on
linnamme, jonka muurien suojaan me
kokoomme puolustamaan yhteiskunnallisia
oikeuksiam-me. Jos otaksumme, että kaikki liiton jäsenet
säännöllisesti suorittavat veronsa liitolle tahi
toisin sanoen hankkivat tarpeelliset ainekset
rakennukseen, mutta kuitenkin yksimielisesti
päättävät olla ryhtymätlä työhön rakennuksen
pystyttämiseen, niin mikä silloin on tuloksena?
Tulos on luonnollisesti se, että rakennus jää
pystyttämättä, koska rahat sekä kaikki muut
ainekset ovat pelkkää kuollutta tavaraa, jotka
itsestään eivät voi toimia.
Jos jotakin tahdomme saada aikaan, niin on
otettava huomioon, että tähän tarvitaan
myöskin elävää työvoimaa: ilman tätä saattaa
viimein hyvätkin ainekset pilaantua ja lahota.
Tästä käsitämme, että se ei ole ainoastaan
säännöllisyys maksuissa, joka meidät vapauttaa
muista velvollisuuksista, vaan vaaditaan siihen
myös toimintaakin. Tämä on pääperuste
liittomme menestymiselle.
Tämän kolmannen luokan muodostavat
suurin osa liittomme jäseniä. On säälittävää nähdä
kun esim. täkäläisen yhdistyksen 400:sta
jäsenestä tapaamme tuskin 20:täkään kokouksissa.
Näissä kokouksissa on usein siksi tärkeitä
asioita ratkaistavina, että ne välttämättömästi
kaipaisivat kaikkien läsnäoloa. On todellakin
valitettavaa, että velttous ja välinpitämättömyys
keskuudessamme on siksi suuri, ettei rasita
uhrata edes kahtakaan tuntia kuukaudessa
yhteisille asioillemme.
Jos kaikki olisivat yhtä välinpitämättömiä ja
haluttomia ryhtymään tosityöhön yhteiseksi
hyväksi, niin näyttäisi tulevaisuus kovinkin
synkältä; mutta onneksi on keskuudessamme
kuitenkin pieni joukkue, jotka hyväntahtoisesti ovat
uhrautuneet myöskin käytännölliseen työhön
tuuma tuumalta viedäkseen liittoamme
eteenpäin.
Ne, jotka ovat tämän työn ottaneet hartioilleen,
muodostavat neljännen luokan.
Koska kullakin jäsenellä liitossamme on
samat oikeudet sekä yhtä suuret etuudet siitä, niin
on luonnollista, että kullakin on myös samat
velvollisuudet noudatettavina. Siksipä on kaik- j
kien liittomme muodostavien yksilöiden
velvollisuus myöskin ottaa osaa yhteiseen työhön;
mutta tätäpä suurin osa ei pidä tarpeellisena.
Työt kasaannutetaan täten ainoastaan muutamien
harvalukuisten hartioille.
Kieltämätön totuus on se, että kaksi miestä
tekevät enemmän työtä kuin yksi sekä kolme
miestä enemmän kuin kaksi j. n. e. Kun
tämän johdosta usein kuulemme valituksia siitä,
että liittomme toiminta ei ole kylliksi vilkasta,
niin on yksinomainen syy siinä, että niin harva
ottaa osaa sen edistymiseen, ja suurimmat
moittijat löydämme juuri niissä, jotka eivät koskaan
ota osaa todelliseen työhön.
Kuinka paljon ripeämmin työ edistyisikään
organisatsioonissamme, jos kaikki,
velvollisuuttaan noudattaen, ottaisivat osaa työhön, on siksi
selvä, ettei sitä tässä enää tarvitse erityisesti
mainita.
Silloin voisimme tyytyväisinä heittää katseem-
me tulevaisuuteen, ja eipä kauvan kestäisi, kun
meilläkin ihmisinä ja yhteiskunnan jäseninä
olisi ne etuudet, joita meillä on täysi oikeus
vaatia ja joita emme koskaan saavuta ilman
lujaa yhteenliittymistä ja yhteistyötä. ■
Onko soveliasta?
En kuulu työväen asian vastustajiin, mutta
yksi kysymys on pannut ajatukseni jännitykseen,
jollenka pyydän tilaa äänenkannattajassamme.
Tämä on: „Onko soveliasta Helsingin
kirjaltaja-yhdistykselle liittyä paikalliseen
ammattijärjestöön täällä?"
Se menettelytapa jolla täkäläistä yhdistystä
on johdettu, on perustunut yksinomaan
puhtaasti ammatilliselle pohjalle. Siksipä
yhdistyksemme onkin onnistunut sulkea syliinsä miltei
kaikki Helsingissä toimivat ammattilaiset. Mikä
merkitys ja voima tästä on taloudellisen
kysymyksen ratkaisulle, saattaa ken tahansa
käsittää. Tosin paikallisen ammattijärjestön
sääntö-ehdotetuksessa ei mainita mitään poliitillisesta
suunnasta; mutta siitä olkaamme varmat, että
niin pian kun tähän järjestöön saadaan niin
paljo kuin mahdollista yhdistyksiä, niin nousee
kysymys kaikkien Suomessa olevien
ammattijärjestöjen yhtymisestä yhdeksi ainoaksi
polii-tiliiseksi työväenpuolueeksi. Vaikka olenkin
Sosiaalidemokraatti mielipiteiltäni, niin en
kuitenkaan saata hyväkvä sitä, että erityisen
ammattiyhdistyksen jäsentä pakotetaan myöskin
mielipiteiltään kannattamaan erityistäpoliiHllista
suuntaa. Tämän tulee tapahtua vapaaehtoisuuden
pohjalla, tuottaakseen suurinta hyötyä.
Tulos tällaisesta yhteenliittymisestä olisi
epäilemättä se, että jäsenluku meidän nykyään
voimakkaasta yhdistyksestämme alkaisi tuntuvassa
määrässä vähentyä, sillä siitä saatamme olla
varmat, että itsenäisyystunteen juuret useimmilla
yhdistyksemme jäsenillä niin poliitisella kuin
moraalisella alalla ovat syvemmällä kuin että
niitä pakollisuuden raa’alla voimalla saattaisi
temmata ylös. Siksipä saattaa olla paikallaan,
että varoittavia ääniä kohotetaan tätä
yhteen-liittymisehdotusta vastaan.
Aatteen ja taipumusten puolesta olkoon
kullakin omat poliitilliset näkökantansa, mutta
älkäämme asettako näille määrättyjä rajoja, sillä
tämä sopii paremmin keskiajan
ahdasmielisyyteen, kuin nykyajan eteenpäin pyrkivän
vapauden aikakaudelle.
Pyydän vielä kiinnittää huomiota pariin
sanaan.
Verratessamme Suomen kirjaltajaliiton
menettelytapaa palkkojen kohottamisessa niihin
monen monituisiin ajattelemattomuudessa tehtyihin
ja sen johdosta epäonnistuneihin lakkoihin, joita
viime aikoina eri ammateissa on tehty, sekä
Työmieslehden menettelytapaan leimatessaan
liittomme tärkeimpiä johtomiehiä ..kavaltajiksi",
niin osottaa tämä vain, että paljo on vielä muilla
ammattiyhdistyksillä sekä sillä lehdellä, jota
kutsumme kaiken työväen yhteiseksi
äänenkannattajaksi, kirjaltajain maltillisesta
menettelytavasta opittavaaa. Ne hajaannusta tuottaneet
rettelöt, jotka viime vuosina sekä vielä
nyttenkin vallitsevat yleisten työväenasiain eturivin
miesten kesken, antavat nekin osaltaan aihetta
ajatteluun, josko on soveliasta pistää paitansa
samaan pyykkiin. Omasta puolestani ainakin
ehdotan täydellistä kieltäytymistä.
A.
jokaisen jäsenen kunnianasia on
säännöllisesti suorittaa maksunsa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
