Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o 60 (24)
&utex13erg
83
Ett oeh annat om Benjamin
Franklin.
(Efter en utländsk fackskrift.’)
En hel del af Amerikas städer har sin
Franklin-staty, men Filadelfia har varit i
saknad af en sådan. Nu har äfven Filadelfia fålt
sin i brons, modellerad af Mr J. J. Boyle och
bekostad af en Filadellia-bo, Mr J. G.
Straw-bridge, samt rest framför det storartade
posthuset — Franklin var nämligen under 1753
generalpostmästare. — Ehuru Franklin var född
i Boston (den 6 jan. 1706), tillbringade han
dock större delen af sitt långa lif i Filadelfia
och afled där den 17 april 1790.
Statyn bär å sin piedestal följande inskrift:
,. Venerated for benevolence, admired for
ta-lents, estecmed for patriotism, beloved for
plii-lantropy" (Vördad för sin välvilja, beundrad
för sin begåfning, ärad för sin fosterlandskärlek,
älskad för sin människokärlek), hvilken inskrift
har den sällsynta egenskapen att vara fullt
öfverensstämmande med sanningen, ty Franklin
innehade i fullt mått alla de i inskriften
nämnda dygderna. En af talarna vid
aftäck-ningsceremonien den 14 juni 1899 yttrade:
»Franklin var inkarnationen af demokrati, den
förste bland ’self-made’ män i Amerika och
den störste, dä mångsidigheten af hans
begåfning tages i betraktande. Han var dessutom
en typisk amerikan, förenande mera
karakteristik af vårt folk än någon annan stor man
i vår historia, ined undantag af Abraham
Lincoln." En annan talare sade, att han var
»nationens grundläggare och på samma gång
ön världsmedborgare". Och han var allt detta.
Han var också boktryckare och hade arbetat
som verklig typograf i London.
Franklin kom i lära hos sin broder, hvilken
ganska ofta brukade tukta honom, hvilket hade
till följd, att den unge Benjamin blef ut.ledsen
och flydde, vid 17 års ålder, till Filadelfia,
via New-York. I Filadelfia arbetade han hos
en vid namn Keimer och blef där
uppmärksammad af guvernören. Denne gaf falska
löften om uppsättande af ett tryckeri, däri
Franklin skulle blifva delaktig, och föranledde
honom att resa till London för inköp af materiel.
Franklin fann dock vid framkomsten i
december 1724, att ban blifvit bedragen, och tog
genast anställning å Palmers tryckeri, där han
satte på Vollaston’s »Religion of Nature".
Sedermera antog han plats å Watts tryckeri, där
han först arbetade vid pressen och där han
på grund af sin afhållsamhet från öl — af
hvilken hans kamrat vid pressen hvarje dag
drack en flaska före frukost, en flaska till
frukost, en flaska mellan frukost och middag, en
flaska till middag, en flaska på eftermiddagen
och en flaska sedan lian slutat sitt dagsarbete
— kallades »Vatten-amerikaren". Men han
kunde gå trapporna upp och ned med två
stora formar, en under hvardera armen, under
»det alt öldrickaren endast med möda kunde
transportera en. Efter få veckor blef Franklin
anställd i sätteriet, här han, såsom nykomling,
af kamraterna affordrades 8 shillings till
dryckjom, hvilken fordran han dock kraftigt
tillbakavisade, icke därför att lian försmådde öl
(han drack sådant någon gång måttligt), utan
därför att han vid sin anställning i tryckeriet
betalt tributen. Följden blef, att han sländigt
förföljdes af »sätteri-gastarna" (spöken), hvilka
så »sviblade" lians kaster och så dref sitt
ho-kus-pokus med hans saltning, att han efter
tre veckor fann det vara bäst att underkasta
sig den fordrade tributen. Från den tiden
ansågs han vara en glad, god kamrat, på en
gång skämtsam och skrapsinnig, och vann
inflytande inom kamratkretsen, under det att
principalen värderade honom för hans
måttlighet, punktlighet och ovanliga färdighet i
sättning. Äfven i en annan bemärkelse var
Franklin svag för vatten: han var förtjust i att simma
och hacle nog sina funderingar på öppnandet
af en simskola i London.
Franklin lämnade dock London den 3 juli
1726 och anträdde återresan till Filadelfia, där
han åter trädde i tjänst hos Keimer (hvilken
nu utvidgat sin affär) som föreståndare. Här
göt han stilar i ett af honom konstrueradt
gjutinstrument, slående matriser i bly med
stilar som puncliar. Han tillverkade äfven färg,
skötte försäljningsmagasinet, skar ornament och
infattningar samt uppfann och byggde den
första kopparlryckspress som användes i Amerika.
Med hjälp af en Mr Hugh Meredith importerade
han typer och materiel från London, och de
två uppsatte för egen räkning en affär, hvilken
snart uppblomstrade. Med bistånd af åtskilliga
vänner utlöste han Meredith 1730 och köpte
en tidning, som med tiden erhöll en ansenlig
spridning och lämnade god behållning. Så
snart hans affär började florera i sådan grad,
alt dess ledning ej längre kräfde hela hans
energi, började ban intressera sig för de
allmänna ärendena — ett intresse som slutligen
skapade honom ett historiskt namn. Då han
andra gången kom till London, var det i
egenskap af ackrediterad representant för Amerika.
Han var en bland ledarna af opinionen, som
betryggade oafhängighetsförklaringen af den 14
juli 1776. För sina vetenskapliga rön och
iakttagelser erhöll han af Kongl, üritiska
sällskapet guldmedalj och kallades till
hedersdoktor af universiteten i Oxford, Edinburgh och
S:t Andrews. Väl ma amerikanerna känna sig
stolta öfver Benjamin Franklin, och vi kunna
glädja oss åt att det var boktryckaryrket, som
under det bildbara oeh danande skedet af
Franklins lif bidrog till skapandet af hans
framgångar. Med detta vårt lilla inlägg till hans
minne hafva vi icke allenast velat lämna vår
tribut af vördnad åt en boktryckare, som hjälpte
till alt skapa en stor nation, utan också en
uppriktig önskan att samförståndet mellan
»Jonathan" och »John Bull", måtte i all framtid
blifva beståndande. — Vi skulle dock önskat,
att det faktum, att Franklin varit boktryckare,
hade inristats å hans statv i Filadelfia.
Kansainvälisen
Sihteerinviras-ton tiedonantoja.
Fiumen (Itaaliassa) Kirjaltajayhdistyksen
johtokunta (yhdistykseen kuuluu melkein kaikki
sikäläiset kirjaltajat noin 50 jäsentä) kirjoittaa:
»Me ilmoitamme Teille, että, korjataksemme
täällä vallitsevia kurjan kurjia
ammattiasioitamme, olemme valmistaneet tariffiehdotuksen,
jonka aijomme antaa isäntien hyväksyttäväksi
joulukuun 20 p:nä, jonka ajan pidämme
edullisimpana asiallemme. Multa voidaksemme viedä
tariffimme lävitse, tarvitsemme ehdottomasti
Teidän sekä moraalista, että aineellista apuanne,
jota Teiltä pyydämme".
Ja Sihteerinvirasto, joka ehdottaa liittoja
suostumaan mainittua palkkaliikettä kannattamaan,
ilmoittaa, että siellä ammattiolot ovat todellakin
huonot. Viikkopalkka on noin 8—9 floriinia,
työaika 11—12 tuntinen ja enemmänkin, eikä
ylitunneista makseta mitään korotusta.
Tänä syksynä koettivat kirjaltajat eräässä
painossa 4-päiväisen lakon avulla saada pahimpia
epäkohtia korjatuksi.
Ruotsin Kirjaltajaliiton kirjelmä 20 p:nä
marraskuuta Sihteerin virastolle kuuluu näin:
»Me ilmoitamme Teille että Tukholman
kirjaltajat valmistelevat tariffiliikettä, jonka
tarkoituksena on saada ensi Tammikuun 1 p:nä
lakkaavan palkkatariffin sijaan uusi, joka
paremmin vastaisi nykyisiä oloja. Pääasiallisimmat
vaatimuksemme ovat seuraavat: Alin
viikko-palkka 25 kruunua (nykyään 20 kr.), 15 %
paikalliskorotus kuten nykyisenkin tariffin
mukaan sekä 9-tuntinen työaika. Nykyään on se J
kesä-, heinä- ja elokuun ajalla 9-tuutinen, mutia
muina aikoina 10-tuntinen.
Tämän liikkeen kautta tulisi noin 900
kirja-ja aksidenssipainoissa työskentelevää kirjaltajaa
vedetyksi liiton jäsenyyteen. 400
sanomalehti-latojaa on jo viime vuoden ajan työskennelleet
yllämainituilla palkkaehdoilla.
Sanomalehtilatojain vaatimukset tullevat
ilman kovempaa taistelua hyväksytyiksi.
Mainilun liiton hallitus pyytää viipymättä
ohjesäännön 10, 11 ja 12 §:n nojalla liittojen
kannatusta ja ovat liittojen vastaukset
lähetettävät sihteerinvirastoon ennen tämän kuun 20
p:vää.
Budapestin (Unkarissa) kirjaltajain
tariffikes-kustelut isäntien kanssa ovat parhaillaan
käynnissä. He saavuttivat a/8 liittojen suostumuksen
liikkeen kannattamiseen, mutta he luulevat omin
avuinkin asiasta selviävänsä. Mutta
varovaisuuden vuoksi pyysivät he liittojen kannatusta.
Likakilpailun ehkäisemiseksi koettavat hekin
saada oppilasskaalan vahvistetuksi.
Serbia. Belgradin kirjaltajat ovat taas innolla
ryhtyneet hommaamaan uutta liittoa.
Väliaikainen toimikunta valmistelee paraikaa
sääntöehdotusta. Ja he ilmoittavat jälleen
maksavansa matkustavaisille matka-apua korkeintaan
5 markkaa.
Alamaalaisten kirjaltajain Liittohallitus kieltää
naapurimaiden työtoveria ohjaamasta
matkasuun-taansa sinne, sillä heillä on paljo työttömiä.
Saksan kirjaltajaliiton hallitus lähetti
äskettäin 1000 Saksan markkaa Alamaalaisten
tvös-täsuljettujen kirjaltajien avustamiseksi.
Einsiedelnin (Schweilsi) kirjaltajain työlakko,
joka kesti Helmikuun 1 p:slä Toukokuun 1 p:ään
1900, tuli maksamaan 42,795 markkaa, joista
8,100 markkaa kokoontui muilta liitoilta
kansainvälisen Sihteerinviraston välityksellä.
Sihteerinvirasto.
III:ssa kansainvälisessä kirjaltaja-kongressissa,
joka pidettiin Genfissä elokuun 5—7 p:nä v.
1896, teki kirjaltaja Weraldi (Itaaliasta)
seuraavan esityskysymyksen:
»Minä kysyn kongressilta, katsooko se
suotavaksi, että sihteerinviraston osallisuuteen
oteltaisiin myöskin naisliittoja kirjapainoalalta,
nimittäin siinä tarkoituksessa, että iiekin
lakkotiloissa voisivat olla meidän tukenamme".
Tämän johdosta pyytää nyt Sihteerinvirasto,
että niistä liitoista, joidenka alueella löytyy
naisia kirjapainotöissä, lähetettäisiin kaikenlaisia
tietoja naisten työntekoehdoista: työajasta,
palkoista v. m. Sillä ilman näitä tietoja ei
Sihteerinvirasto voi tehdä esitysehdotusta asiasta
mahdollisesti kokoonkutsuttavalle IV:lle
kansainväliselle kirjaltaja-kongressille. Nämä tiedot
olisivat lähetettävät ennen tämän vuoden loppua.
Myöskin pyytää Sihteerinvirasto, että
liittohallitukset lähettäisivät mahdollisesti kysymykseen
tulevia muutosehdotuksia Kansainväl.
Kirjaltaja-Sihteerinviraston ohjesääntöön, ja että
Sihteerinvirasto saattaisi ne järjestää esityslistaan,
olisivat ne lähetettävät ennen maaliskuun l p:vää
v. 1901.
Kansainvälinen
Kirjaltajasi hteerinvii •asto.
Muistakaa Yanhuusrahastoa!
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
