Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
GUTENBERG
N: o 4
2 9
telu yötyötä vastaan on joutunut väärälle uralle
kun semmoiset mielipiteet ovat saaneet vallan,
joissa ei ole ollut periaatteellisuutta tuskin
nimeksikään, vaan ovat syntyneet ennakkoluuloista
ja luulottelemisesta. Tarkastakaamme esim.
yleisen liittokokouksen yleisen valiokunnan
mietintöä yötyökysymystä koskevassa asiassa, niin
selvään huomaamme, että on olemassa mielipiteitä,
jotka luulevat ettei suuri yleisö voi seurata
yleisiä asioita, ellei sille jo univuoteelle kanneta
sanomalehtiä ja sillä tavalla tyydytetä sitä suurta
uteliaisuutta, joka kuitenkin maksaa
arvaamattoman paljon. Mutta onkohan se yleisö suuri, jonka
uteliaisuutta näin kalliisti tyydytetään ? Ei. Se
on ainoastaan pienempi yleisö joka viruu
univuoteellaan vielä klo 9 ja 10 aikaan aamulla ja
joiden virkavelvollisuus vaatii heitä alkamaan
työnsä vasta silloin kuin kansan suurempi
enemmistö on toiminut jo useita tuntia päiväntyössä,
josta he sitte paalaavat vasta myöhään illalla.
Kansan enemmistön lukuhalua ja tiedon
tarvetta voitaisiin tyydyttää yhtä helposti
iltalehdilläkin, sillä työmies ei jouda aamulla
vuoteellansa virumaan ja odottamaan sanomalehden
tuomia tietoja. Päivällistunti ja iltahetket ovat
ainoat, jotka tarjoovat kansalle tilaisuuden
hankkia henkistä ravintoa, ja silloinhan työmies
onkin vapaa tyydyttämään tiedonhaluaan ja
seuraamaan aikaansa niin paljon, kuin hänellä on
siihen halua. Pienempi yleisökään ei kärsisi
sanottavasti, jos sanomalehdet ilmestyisivät
iltapäivällä; he saisivat lehden lukeakseen
päivällistä sulattaessaan ja se aika olisi heille yhtä
sopiva, sillä päivällistunti on heillä tarpeeksi pitkä,
kunhan siihen vaan ensin totuttaisiin.
Edellä sanotun luulon yhteydessä on
myöskin se luulo, että yleisö vaatii uteliaisuutensa
tyydyttämiseksi aamulehtiä. Minä rohkenen
kuitenkin väittää, ettei oikein ajatteleva yleisö
vaadi semmoista. Mutta jos niin on, täytyykö
tällaista vaatimusta, joka tehdään ainoastaan
uteliaisuuden tyydyttämiseksi, täyttää uhraamalla
ihmishenkiä ja taloudellisesti suuria summia?
Vaatiiko yleisö, että sen uteliaisuuden
tyydyttämiseksi pitää uhrialttarille asettaa sen omia
lähimmäisiä, kanssaveljiä ja sisaria silloinkin, kun
sitä voidaan helposti välttää? Kansan
enemmistön, s. o. oikein ajattelevan yleisön mielipide,
on jo tullut ilmi, kun yötyö kysymystä on
milloin käsitelty. Kun leipurintyöntekijät vaativat
yötyötä poistettavaksi, niin heidän vaatimustaan
vastusti ainoastaan yksi ruotsinkielinen
pääkaupungin lehti joka sanoi niin tottuneensa
kuoreisiin pulliin“, että se unissaankin tunsi niiden
hyvän maun ja tuoreen tuoksun, ja uskalsi
vastustaa leipurien inhimmillisiä vaatimuksia ainoas-
taan tottumuksensa perusteella. Vaan mitä
ajatteli yleisö semmoisesta tottumuksesta?
Oikein ajatteleva yleisö oli vastakkaista mieltä
ja nauroi semmoiselle „liberaaliselle“ väitteelle,
joka ei osannut antaa arvoa inhimillisille
oikeuksille. Niin käy vastaisuudessakin, jos me
kirjaltajat myöskin ryhdymme vaatimaan
inhimmillisiä oikeuksiamme ja vaatimuksissamme
asetumme periaatteelliselle kannalle. Silloin ei ole
vastustajilla jalan sijaa niin häpeälliseen
puolustukseen kuin näihin asti, ja järkähtämätöntä
periaatetta ei voida kukistaa numeroilla, olkootpa
ne kuinka suuria tahansa. Yleisö on aina
antanut periaatteelle oikean arvonsa, ja
inhimillisille oikeuksille on se osoittanut auttavan
kätensä silloin, kun niitä tahdotaan sortaa.
Toinen vallalla oleva mielipide, joka on
vaikuttanut vahingollisesti yötyö-kysymystä
ratkaistessa ja johtanut kysymyksen ratkaisijat pois
periaatteelliselta tieltä, on katsonut ainoaksi
mahdolliseksi keinoksi sen, että yötyö saadaan
poistetuksi korottamalla työnhinta mahdollisen
korkeaksi ja siten hankkia työntekijälle riittävän
toimeentulon „ettei hänen tarvitse panna
terveyttään vaaraan“ , niinkuin yleisen
valiokunnan ponnessa luetaan. Kuinka petollinen tämä
puolustusasema on, ja kuinka helpolla voidaan
palkkoja korottaa, sen olemme jo useita kertoja
kokeneet. Yötyötä ei poisteta työnhinnan
korottamisella, sillä niinkauan kun me myymme
inhimmillisiä oikeuksia rahaan, niinkauan löytyy
niille ostajia vaikka kurssi kohoaisikin saman
verran korkeammaksi kuin mitä se nykyään on.
Liikkeenharjoittaja ei voi liikettänsä lakkauttaa
sentähden, että työnhinta nousee, kun hänen ei
tarvitse yksin maksaa työn arvoa, hän ottaa
yleisöltä kaiken sen mitä hänen täytyy maksaa,
vahinkoa ei hän voi kärsiä. *
Jos työnhinnan korottaminen otetaan
taisteluaseeksi ja päämääräksi taistelussa yötyötä
vastaan, 011 taistelun tulos aina sama, ja nyt jo
voimme sanoa saavutetun tuloksen : työnhinta
nousee, vaan yötyön tekijän elämänjärjestys
ei muutu, se pysyy entisellään, s. 0., vastoin
luonnonlain järkkymätöntä määräystä, jonka
rikkomisesta seuraa rangaistus, joka useammassa
tapauksessa on päättynyt ennenaikaiseen
kuolemaan. Ja kun totisesti niin on, lienee myöskin
vaikea arvostella paljonko olisi tulevaisuudessa
korotettava yötyön tekijäin palkkaustariffia, että
saataisiin vastaava määrä sanotun rangaistuksen
sovittamiseksi. Työnhintaa voidaan . korottaa
ainoastaan niin paljon kun sen arvo
todellisuudessa on, mutta kun korotus käy yli tasa-arvon,
silloin alkaa itää siemen, joka kasvattaa
ohdakkeita ehkäisemään ammatin arvon kehittymistä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
