Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o 4
GUTENBERG
33
— — — „Koto, kartano, raha ja tavara,
uskollinen akka, kuuliaiset lapset, hyvät
kylänmiehet, y. m. senkaltaista“, kuuluvat Pitkän
Katkismuksen mukaan jokapäiväiseen leipään
— jos oikein muistan. Vaatteet ovat tästä
luettelosta kumminkin unohtuneet, ja etupäässä
housut. Minun mielestäni kuuluvat
jokapäiväiseen leipään niinhyvin arki- kuin juhlahousutkin.
Kellä niitä ei ole, hän ei pääse „visiitille“, ei
„viftille“ eikä kihloihin, ja tuskinpa hän pääsisi
naimisiinkaan. Sillä kukapa, virkansa
omantunnon mukaan täyttävä, sielunpaimen vihkisi
pyhään aviosäätyyn miestä, jolla ei ole edes
housuja. Hännystakki, tai niinkutsuttu „frakki“,
tuskin yksinään riittäisi suojelemaan ihmisruumiin
jaloimpia osia. Tästä on siis johdonmukainen
seuraus, että miehen housut ovat vähintäin yhtä
tarpeelliset kuin uskollinen akka ja kuuliaiset
lapset. Nykyisen yhteiskuntamuodon vallitessa
eivät kaikki ihmiset — jätän „heikommat
astiat“ tällä kertaa huomioon ottamatta — jaksa
teettää itselleen housuja. Valtiolta taas ei
kannata pyytää rakennuslainaa, koska se ei
mielellään kannata ydtsityisiä yrityksiä. Sen sijaan
on meillä yksityisten kannattama „narinkka“,
josta yicsityiset voivat joko vaihtaa tahi ostaa
itselleen yksityiset housut, jos nimittäin sattuu
olemaan sitä lajia jokapäiväistä leipää, jota
kutsutaan rahaksi. Nämä narinkan housut ovat
sentään useimmiten jo siksi kauvan taistelleet
olemassa olonsa puolesta täällä maanpäällä, ettei
niistä juuri häähousuiksi ole. Nykyajan
kultuuriihminen, joka on voinut tehdä sähkönkin
palvelijakseen, on keksinyt keinon tälle
housunpuutteellekin. Hän lainaa — kuuletteko ! —
hän lainaa nuo usein mainitut ihmisen
kulkuneuvojenpeitteet. Ja näin teki sekin
kultuuriihminen, josta seuraavat tekstinsanat kertovat.
Viime talvisten tariffirettelöiden aikana, meren
ollessa kauttaaltaan paksussa jäässä, näki eräs
silloinen yhdistyksen jäsen ulapalle katsellessaan
silkkaa, siintävää vettä. Sitten hän aikoi mennä
naimisiin, ja erosi senvuoksi yhdistyksestä, koska
ei voinut palvella kahta herraa. Sen jälkeen
kirkko kuuluutti kolmannen kerran.
Häävieraiksi oli m. m. kutsuttu mainitsemani
kultuuriihminen. Mutta pahaksi onneksi hänellä ei
sattunut olemaan häähousuja, vaikka oli „frakki“.
Mitäs muuta kuin lainaamaan. Hän lähestyi
erästä yhteiskunnan ja yhdistyksen jäsentä, jolla
luuli vielä olevan tallessa omiksi häikseen
ostamansa housut. Tämä, joka on
helläsydämminen mies, eikä voi silmät vettymättä kuunnella
posetiivin soittajaa, lupaili jo melkein puolittain
lainata entiset häähousunsa. Mutta hänellä,
niinkuin kaikilla muillakin ihmisillä, on omat
vikansa. Hän on nimittäin ankara
organisatsioonin mies, joka ei suvaitse luopiota edessä
eikä takana. Johdonmukaisuushan siis vaati,
että hän piti velvollisuutenaan ottaa selvän siitä,
josko tämä hänen hyvä toverinsa
kultuuriihminen, joka anoi häneltä häähousuja lainaksi,
kuului liittoon. Hämmästyksekseen sai hän
asianomaiselta tietää, että hänen hyvä ystävänsä
ei ole suorittanut jäsenmaksujaan, eikä siis enään
kuulu liittoon. Mutta miten päästä tuosta
puolinaisesta lupauksestaan? Illalla maata
pannessaan hän mietti tarkemmin, miten tuosta seikasta
selviäisi, ja aamulla painoon tullessaan oli
hänellä vastaus valmiina.
— No, mitenkäs niiden housujen laita on ;
kai sinä ne lainaat? En minä niitä sen
enemmän likaa, enkä ryvetä.
— Joo, kyllähän minä ne mielelläni sinulle
lainaisin, niinkuin jo eilen puolittainen puhe oli,
mutta minä pahoin pelkään, että sinä et voi
niitä käyttää.
— Minkä takia? Ovatko ne sitten liassa, vai
muuten epäkunnossa.
— Ei ne likaiset ole; mutta minä luulen,
että niissä käy liian kova veto, niin — — —
— Veto . . . !?
— Niin, katsoppas, eukkoni kävi ne eilen
illalla noutamassa vintistä, jossa ne ovat olleet
koko kesän. Kun niitä lähemmin tarkastelin,
huomasin niissä läven läven vieressä sekä edessä
että takana. Koi-pahus oli syönyt pilalle
paraat housuni, niin että jos sinä niissä häätanssia
pyörit, saat ihan varmaan viheliäisen
reumatismin sääriisi. Kyllähän minä muutoin —
En ole sen koomin kuullut, mistä housut
lainaksi lähtivät, eikä se niin tärkeä olekkaan.
Pääasia vaan on, että organisatsioonin mies osasi
pelastaa housunsa, ettei niiden tarvinnut, olla
luopion kintuissa läsnä luopion häissä.
Tämä tapahtui syksyllä v. .1900, eikä silloin
vielä tuisku-säistä ollut tietoa. — Näiden häiden
takia myöskin eräs yhdistyksemme päämies
löi laimin tärkeän kokouksen.
P. L. Luin tässä eräänä päivänä lehdessä
seuraavan ilmoituksen :
„Kirjanpitoa taitava, 17-vuotias tyttö haluaa
lapsenhoitajan paikkaa. Vastaus j. n. e.“
Jos jollakin teistä, hyvät ystävät, sattuu
olemaan paljon lapsia, saattaa kirjanpito niistä
toisinaan olla tarpeellinenkin.
Keppi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
