- Project Runeberg -  Gutenberg / 1901 /
40

(1892-1900)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

N:o 5

GUTENBERG

40

työskentelivät joskus, kun asiat ei oikein
„jullilleen“ käyneet, kuulla: „eikö se jo riittänyt,
tahdotteko sama satsi lisään ?“ Tuommoinen
uhittelu on jo vähän liikaa, vaan antakaamme heille
anteeksi, sillä eivät he tiedä mitä puhuvat.
Luulen sentään tuon asian vielä päättyvän
„nurinpäin“, ja ehkäpä silloin ilakoitsijain naamat
vähän tuota noin niinkuin pitkäksi venyvät.

Kuulin eräässä ammattikunnan kokouksessa
kerran tohtorin lausuvan: „meidän täytyy saada
asia läpitse ja jos ei muu auta, niin
pahimmassa tilassa lakolla.“ Kiitoksia vaan, ajattelin,
tehkää vaan pojat lakko; kyllä sama mies, kuin
pääsee isäntien kanssa lakia laatimaan, voi
kenties pyynnöstä ja heitä hädästä auttaakseen
sanoa: „vetäkää lakontekijät oikeuteen. Niin
minä tein ja — voitin“. Hyvä on suuta soittaa
silloin, kun asioitaan parantaa tahtoo, vaan jos
mikä omaan kohtaan kolahtaa, niin . En
tahdo tohtoria soimata, kenties hän voisi olla
hyvä mies, vaan luulen että hänelläkin,
niinkuin usealla muullakin henkilöllä, on tuollaisia
n. k. häntyreitä, jotka maklakoiden häntäänsä
heiluttavat. Ehkä sellaisia löytyy ja ehkäpä ne
ovatkin hänet mnutamissa asioissa saaneet
sokaistuksi. Mutta aika tulee, jolloin hänen
silmänsä avaantuvat ja silloin Herra armahda
noita — raukkoja, jotka omanvoiton himossa
ovat häntä harhaan johtaneet. Kai se olisi
silloin parasta, että he eivät olisi syntyneetkään.

No, nythän taas alkaa samasta painosta
kuulua hiukan parempaakin. Se haihduttaa
minuakin hyvin suuresti. Lieköhän tähän
käännökseen syynä tuskastuminen noihin „reserviläisiin“,
vai tuottikohan tuo yleinen pesu siunatun
tuloksen. Olihan siellä „pastoria“, ~p rofessoria“
„kauppaneuvoksia“ y. m., jotka kymmeniä
vuosia parhaista työvoimistaan sen talon hyväksi
uhrasivat. Eihän niitä enään viitsinyt katsella.
Etsittiin syytä jos mitä, vaan kun ei löydetty,
niin pantiin kaikki viisaat päät yhteen ja
seulottiin, seulottiin niin kauan kun tolkku
talkkunasta tuli. Siis uskollisille, rehellisille
palvelijoille annettiin palkkioksi, joka täten
kiitollisuudella mainitaan :

Kaunis lähtö talosta ja 15 —30 mk. sakko

— matkarahoiksi. Tästä hyvästä työstä
pystytettiin muistopatsas, ajatuksissa tietysti, johon
oli kirjoitettuna: Muisto elää!

Käväsin tässä äskettäin Viipurin
Kirjapainossa ja mitä näinkään. — En oikein tiedä —
kerronko ? — tuntuu niin outoa käryä
nokassani. — No kerron kun kerronkin, sillä
eihän minun tarvitse peljätä ulospotkua mis-

tään, sillä minne minä salaa nenäni tuppaan,
niin samalla tapaa se myrskyn uhatessa
piiloonkin pujahtaa. No niin, minä näin eräällä
seinällä „Torihinnat Viipurissa“ sururaamin
ympäröimänä ja sen yläpuolella kassalaatikon,
johon oli painettuna; „Auta meitä hädässä“.
Arvasin kohta mikä isku oli kohdannut
satt omalehtilatojia ja surkuttelin heitä. Eikä
se sääli suotta ollutkaan, sillä olihan heidän
ainoa „forttelinsa“ pujahtanut pois
ilmoituslatojille ja ei suinkaan vapaaehtoisesti. — Mieleni
teki rohkaista ja lohduttaa heitä, vaan en
voinut mitään sanoa, sillä olin niin liikutettuna
asian johdosta. Katsahdin heihin ja näin
heidän surunvoittoiset, kalvakkaat kasvonsa
murheellisina, vaan ei sentään epätoivoisina. Työ
ei sujunut, mutta heidän silmänsä välähtelivät,
säteilivät, salamoitsivat ja sitten — sitten
muuttuivat ne lempeiksi, hymyileviksi. Ajatukset
yhtehen sulautui ja huokaus: ~0, Herra! Älä
vihassa “ pääsi ulos jokaisen sydämmestä.

Työaikaa on heille sovitettu jos kuinka
monta kertaa, miehiä lisätty ja vähennetty ja
ei ole apua. Lehti tulee kalliiksi ja siihen
kaikkeen on syynä tuo kirottu tariffi. Ei siitä
selvää saa, ei saa, ei kukaan. Jos on 5 miestä,
jotka tekevät työtä I —6 ja 8 — II i. p., niin
tulee odotustuntia; ei kannata. Mies on liikaa.
Jos taas neljä miestä työskentelee saman ajan,
niin tulee prosenttisatsia; ei kannata. Miehiä
on vähän. Niin, mutta jos pannaan työaika
2 —5 J a 7 — ll > nun tulee odotusta ja
prosenttia! Ei kannata. Mitäs tehdä? — Pannaan
sentään I mies siviililatojaksi ; otetaan novelli
ja annetaan ilmoituslatojille. Taas tulee
odotustuntia, — ei kannata! Taas muutetaan mies
paikalleen ja silloin tulee odotusta ja prosenttia,
— ei kannata. Torihinnat ilmoituslatojille
annetaan ja se vahinko, joka siitä tulee
tekstilatojille, luvataan korvata sillä, että jos milloin on
vähän latomista niin pannaan siksi päiväksi
yksi mies siviilitöihin. — Kannattaako ? ja vielä
mitä. Tätä peliä 011 tehty ja ties kuinka
kauvan sitä jatkuu, ja tämä kaikki aiheutuu siitä,
kun herrat eivät ymmärrä hölynpölyä, ei
sittenkään vaikka pannaan arkkitehti laskemaan ja
miehet joka päivä töistään tiliä tekemään ja
sen herran viisauttahan tämä sekasotku kaikki
onkin. — Ikävintä kaikista on latojille se, kun
saavat vähän väliä muuttaa päivällisaikaa, se kun
tänään on 5 —7, niin huomenna voi se jo olla
6-8 ja huomenna 5 —7. ja huomenna 6—B
j. n. e.

Ihmettelen noitten latojien kärsivällisyyttä, ja
vielä sitäkin enemmän kun he kaikki ovat
„reiluja“ poikia ja usea vielä vanhoja sotilaita-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 05:39:13 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/gutenberg/1901/0040.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free