- Project Runeberg -  Gutenberg / 1901 /
48

(1892-1900)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

G U.T E N B E R G

N:0 6

48

nät voineet hyväksyä sitä sellaisenaan, syyttäen
— kuten tavallista — „nykyisiä ahtaita
finanssioloja“. Tosin esittivät isännät puolestaan
uuden ehdotuksen, mutta tämä ei sisältänyt muuta
kuin joitakuita muodollisia korjauksia vanhassa
tariffissa. Tämä pani tukholmalaisten
kirjaltajain veren kuohumaan ja yleistä lakkoa pidettiin
miltei varmana. Huomatessaan että leikki oli
kaukana, katsoivat isännät terveelliseksi ryhtyä
sovinnonhieromisiin ja esittivät
sovintolautakuntaa riidan välittäjäksi. Tämän johdoksa
kokoontui Tukholman kirjaltajayhdistys viime
joulukuun lopulla päättämään asiasta. Mielten
ollen kuohuksissa oli ehdotus vähällä mennä
myttyyn sillä perusteella, ettei mokoma
„sovinto“-lautakunta merkitse muuta kuin
„tinkimis“-lautakuntaa, mutta lopulta sai kuitenkin
maltillisuus voiton ja niin päätettiin yhtyä
isäntien ehdotukseen.

Mitä tulee kysymykseen laskutyön
poistamisesta, näyttää siltä kuin tukholmalaiset kirjaltajat
olisivat tällä valmistaneet itselleen aikamoisen
pannukakun, sillä ei niin johtajilla kuin
johdettavilla todellakaan näkänyt olevan
pienintäkään pätevää perustetta ehdotuksensa tukeeksi;
yksi haparoitteli sitä, toinen tätä, yksi oli
myöden, toinen vastaan. Ainoana perusteena Sv.
Typ. T:gillä oli — sen omia sanoja käyttäen
— „pelkäämättä ja oikealla ajalla lausua
ajatuksensa“, joka perustui siihen, että „kaikki
suuret kysymykset vaativat aikaa saavuttaakseen
ratkaisunsa, niin myös kysymys laskutyön
poistamisesta“. Että tämä kysymys oli vielä
kypsymättömänä nostettu, siitä saatamme olla
samaa mieltä, mutta josko sanat olivat „oikealla
ajalla“ lausutut, sitä epäilemme. Nämä sanat
esitettiin nimittäin ennenkuin sovintolautakunta
oli lausunut ehdotuksensa asiasta. Ei siis ihme,
jos tämä lautakunta kirjaltajain äänenkannattajan
lausumilla perusteilla hylkäsi ehdotuksen. Mutta
mitähän lehti silloin olisi sanonut, jos
lautakunta olisikin ollut vastakkaista mielipidettä?
Näin ollen olisi tapahtunut tuollainen pieni
„malheur“ (onnettomuus;, joita Sv. Typ. Tidn.
entisistä kokemuksistaan vakuuttaa osaavansa
karttaa. Eiköhän olisi ollut „oikeampi aika“
lausua näitä sanoja vasta silloin, kun lautakunta
ensin oli lausunut mielipiteensä asiasta, sillä
olisihan muuten saattanut käydä niinkin, että
lehti isäntien palveluksessa olisi joutunut
Tukholman kirjaltajayhdistyksen vastustajaksi. Tästä
emme kuitenkaan tahdo tuomita arvoisaa
virkaveljeämme, sillä saattaahan sitä joskus viisaskin
hieman erehtyä.

Mitä tariffiehdotuksen muihin kohtiin tulee,
niin voisimme jo päättää tämän alkujaan uh-

kaavan aseman saavuttavan molempia puolueita
tyydyttävän tuloksen sen sovitteluehdotuksen
nojalla, jonka niin isännistä kuin työmiehistä
kokoonpantu sovintolautakunta näinä päivinä on
esittänyt. Tämän ehdotuksen mukaan tulevat
palkkaedut tuntuvassa määrässä kohoamaan.

Esimerkin vuoksi mainittakoon, et<ä noista
useimmin esiintyvistä korpus- ja
petiittikirjasimista hinta kohoaa 30:stä 35: teen äyriin
tuhannelta kirjasimelta. Alin vakituinen viikkopalkka
kohoo 20:stä 22: teen kruunuun, jonka lisäksi
tulee tavanmukainen 15 %:n paikalliskorotus
kaikkeen ansioon niin laskulla kuin vakituisella
palkalla työskenteleville. Kun luomme
huomion siihen, etteivät elantosuhteet Tuhkolmassa
kohoa ainakaan korkeammalle kuin Helsingissä,
niin nauttivat tukholmalaiset laskulatojat
vähintäin lO°/o korkeampia tuloja kuin meillä, jonka
lisäksi tulee vielä monia muita etuisuuksia, joita
meidän tariffimme ei myönnä. Alin vakituinen
palkka kohoo vieläkin korkeammalle, nimittäin
30 %:lla.

Tämän yhteydessä mainittakoon vielä
sananen muutamia aikoja tätä ennen käytäntöön
otetusta oppilastariffista Tukkolmassa, joka
tariffi nykyään on hyväksytty myöskin
suurimmassa osassa Ruotsin kirjapainoja.

Tärkeimpinä kohtina tässä laajaperäisessä ja
hyvin laaditussa tariffissa on m. m. oppilaiden
korkeimman määrän suhteellinen rajoitus siinä
tapauksessa, jos opinsuorittaneita on saatavissa,
järjestetty seuraavan skaalan mukaan :

Latojaopp. Pikapaininopp.
I —4 lat. 2 opp. I —2 pain. l opp.
5-8 „ 3 „ 3-5 „ 2 ~
9—12 ~ 4 ~ 6- 9 ~ 3 ..
13-18 „ s ~ 10—14 •• 4 ••
19—25 „ 8 „ 15—20 .. 5 ~

Tässä mainitun korkeimman luvun päälle
kohotessa lisätään kutakin 6:tta latojaa ja
painajaa kohti 1 oppilas.

Oppiaika on korkeintaan 4 vuotta ja tulee
oppilaan silloin olla täyttänyt 20 ikävuotta.

Palkka latojaoppilaille on viikottain: ensi
vuonna 6 kr., toisena 8, kolmantena 12 ja
neljäntenä vuonna IO kr.

Pikapaininoppilailla: ensi vuonna 8, toisena
10, kolmantena 12 ja neljäntenä 15 kr.

Näitten lisäksi tulee paikalliskorotus latojille
ja painajille ensi vuonna 5 %> toisena ja
kolmantena 10 sekä neljäntenä 15%.

Kuten huomaamme, ovat työnantajat
Ruotsissa, paremmin kuin meillä, oivaltaneet sen
suuren merkityksen, mikä hyvinjärjestetyllä
oppilastariffilla on. Tämä sama kysymys, joka

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 05:39:13 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/gutenberg/1901/0048.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free