Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
GUTENBERG
N: o 7
61
niiden erilaisten elementtien yhteensulautumisesta,
jotka nykyisen yhteiskuntamme muodostavat.
Siksipä, ennenkuin tämä korkein päämäärä on
saavutettu, on velvollisuutemme noudattaa niitä
keinoja, jotka olevaan aikaan nähden parhaiden
soveltuvat käytäntöön. Ja tämä tapahtuu siten,
että erityisen korporatsioonin tahi
ammattikunnan jäsenet lyöttäytyvät yhteen täten yhteisillä
voimilla turvatakseen yksilöjään. Tämä on
myöskin sen liiton päämäärä, jota kutsutaan
Suomen kirjaltajaliitoksi.
Kuten jo mainitsimme, on liittomme
tähänastinen toiminta antanut hyviä tuloksia; mutta
silloin kun sattuu aikoja, jolloin yksi osa
kirjaltajistoa heitetään kokonaan näitten tuloksien
ulkopuolelle, niin on tunnustettava, ettei oikea
tarkoitusperä ole vielä lähimainkaan saavutettu.
Tarkoitamme niitä heikompiosaisia tovereitamme,
jotka työnpuutteen sattuessa heitetään oman
onnensa nojaan. Jos ei liittomme täydellä
tarmolla ja kaikkien yhteisillä ponnistuksilla
nykyisten ahtaitten ja yhä uhkaavampien aikojen
vallitessa, koeta esiintyä niitten toveriemme
turvaajana, joilta työttömyys tätä nykyä uhkaa
riistää leivän, niin, ikävä kyllä, täydymme
silloin myöskin myöntää, ettei tariffillammekaan
ole suurtakaan käytännöllistä merkitystä. Kun
isännät huomaavat, että työvoimaa on joutilaana,
tulevat he käyttämään tätä hyväkseen
poikiessaan tariffimme määräyksiä pakottamalla
työväestöään työhön alle tariffin määräämien
ehtojen ; sillä jos ei alistu, niin silloin viitataan
työttömien suureen laumaan. Siellä ja täällä
on jo lausuttu pieniä — ehkä vielä toistaiseksi
ajattelemattomuuden aiheuttamia — uhkauksia
silloin, kun on sattunut erimielisyyksiä työn
hinnasta työnantajan ja työntekijän välillä.
Onneksi ei näitä uhkauksia vielä kuitenkaan ole
toteutettu. Moraaliselta kannalta ajatellen, tulee
asettaneeksi itselleen kysymyksen: voiko
liittomme pakottaa sellaista latojaa kaikissa
kohdissaan noudattamaan tariffia, jota
työnpuutteen uhalla pakotetaan alistumaan alle tariffin
määräämien ehtojen? Omantuntomme ääni
vastaa tähän tietysti ei! mutta toiselta puolen
vaatii taas organisatsioonikuri, että tariffimme
sen pienimpiinkin erikoiskohtiin nähden on
pidettävä pyhänä, sillä silloin kuin tariffimme
pienessäkin määrässä kadottaa merkitystään, niin
ei tarvita pitkiä aikoja siihen, kun se
suuremmissakaan kohdissaan enää ei vastaa
tarkoitustaan. Jo tästäkin pitäisi käydä selville, kuinka
välttämättömän tarpeellista on, että me
suuntaamme kaikki voimamme niitten toveriemme
tukeeksi, jotka työttömyyden takia jäävät
leivättömiksi. Sillä jos tässä kohden emme ryhdy
tarmokkaisiin toimenpiteisiin, niin tulee se myös
kipeästi koskemaan niitäkin kirjaltajia, joilla on
onni työnteolla elättää itsensä. Vaikea on
velvoittaa sitäkin perheenisää olemaan tarkoin
kuuliainen tariffimme määräyksille silloin, kun
liittomme ei voi turvata häntä, jos hän tämän
takia joutuu työttömäksi.
Niin tarpeellista kuin olisikin, että tämän
ehdotetun apurahaston kartuttaminen asetettaisiin
vakinaiseksi lisäverotukseksi samoin kuin
viimetalvinen keräys vararahastoon, niin emme
kuitenkaan rohkene tätä ehdottaa niihin katkeriin
kokemuksiin nähden, jotka nämä lisätaksoitukset
vararahastoon aiheuttivat. Paljon on liitossamme
vielä heikkoja, horjuvia jäseniä, jotka tämän
viimemainitun lisätaksoituksen takia saattoivat
itsensä n. k. ~rästimaksuihin“, joista ei vieläkään
moni ole päässyt suoriutumaan. Tämä on
todellakin häpeä muuten elonvoipaiselle
liitollemme. Koska asian laita on näin kurjalla
kannalla, mitä yhteen ryhmään liittomme
jäseniin tulee, niin täytynee käyttää niitä keinoja,
joitten luulisi johtavan parhaisiin tuloksiin.
Onneksi ei niittenkään luku ole sanottavan pieni,
jotka pitävät liittomme menestyksen
sydämenasianaan. Näitten luotettavien toveriemme
rohkaisemina olemme tämänkin vaikeasti
voitettavan kysymyksen ehdottaneet. Etupäässä
käännymme liiton kaikkien osastojen toimikuntien
puoleen ehdotuksella, että he teettäisivät kaikkiin
maamme kirjapainoihin erityisen säästölaatikon,
johonka säännöllisesti esim. joka tili tahi
tilinsaannin jälkeisenä päivänä kehoitettaisiin
työväestöä luovuttamaan roposensa. Että pohja tähän
rahastoon saataisiin vähänkin tarkoitustaan
vastaavaksi, vaatii olot, että keräykset muihin kassoihin
tätä nykyä jätettäisiin sivuasiaksi ja voimat
kohdistettaisiin yksinomaan työttömien avustukseksi.
Että eri osastojen huvitoimikunnat voivat myös
vaikuttaa suuresti rahaston kartuttamiseen, siitä
olkoon takeena ne arpajaiset, jotka Kuopion
osasto viime vuoden lopulla pani toimeen
liiton vanhusrahaston kartuttamiseksi; koettakoot
siis muutkin osastot edes osapuilleen seurata
tätä maamme pienimpiin kuuluvan esimerkkiä.
Niin suurten osastojen huvitoimikunnat, kuten
esim. Helsingin, Turun, Viipurin ja Vaasan,
voivat paljon vaikuttaa asian eduksi, kunhan
vain on tarpeeksi intoa. Pitäköön kukin
juhlatoimikunta kunnia-asianaan, jos aina suuria ei
voitaisikaan saada, edes pienemmälläkin
määrällä koettaa kerätä avustusta niin itsensä kuin
toveriensa vastaisuutta turvatakseen. Asian
ylevän ja inhimillisen merkityksenkin luulisi
vaikuttavan siihen suuntaan, ettei yleisönkään
lompakon rihma pitäisi istua kovin lujalla.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
