Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o S
GUTENBERG
68
moisenaan sen hyväksyi myöskin kesällä v.
1899 pidetty Suomen Kirjaltajaliiton yleinen
kokous.
Niinkuin tästä näkyy on 9-tuntinen
työpäivä meillä kirjaltajilla jo voitettu kanta. Mutta
samaa emme suinkaan voi sanoa kirjapainojen
omistajista. Mitä mieltä he vielä puolitoista
vuotta sitten olivat puheena olevaan
uudistuspuuhaan nähden, antavat „Kirjapainonomistajain
valiokunnan perustelmat“ usein mainitussa
tariffikysymyksessä meille valaisevan kuvan.
Valiokunta näet lausuu perustelmiensa 29 §:ssä
m. m. seuraavaa:
„ Valiokunta ei ole puolestaan voinut
suostua lyhyempään säännölliseen työaikaan kun
10 tuntiin syystä että kirjapainoissa on tämä
työaika ollut tavallinen ja monessa paljoa
pitempikin, jota paitsi nyt ehdotettu työaika 011
yleinen melkein kaikissa tehtaissa ja ammateissa
maassamme. Valiokunta on kuitenkin tämänkin
työajan suhteen, siihen nähden, että valiokunta
tällä tariffi ehdotuksellaan on tahtonut tarjota
työmiehille yksi nom a 11 ai n etuja*),
tahtonut ehdottaa, että niissä kirjapainoissa, joissa
työaika tähän saakka on ollut lyhyempi, se
sellaisena vasfedeskin pysytettäisiin ja siellä, jossa
työ on loppunut kello 7 illalla, se tästä lähtien
myös olisi samaan aikaan lopetettava.“
Tästä siis näkyy, että kirjapainojen omistajat
eivät tahtoneetkaan lyhentää työpäivää, koska
valiokunta ei ole voinut ilmoittaa syytä, minkä
takia sitä ei voitu lyhentää. Mitä valiokunta
tarkoittaa sillä, että se on tahtonut tarjota
„työmiehille yksinomattain etuja“, pysyttämällä
työajan entisellään, lienee työmiehen
ymmärrykselle mitä suurin salaisuus.
Tästä ajasta on nyt jo sentään toinen vuosi
vierähtämässä. Uusi palkkaustariffi on ollut
kohta vuoden ajan käytännössä. Kirjapainojen
omistajilla on ollut valta mielin määrin ottaa
oppilaita painoihinsa. Ja näyttääpä siltä, että
he tätä valtaansa ovat kutakuinkin itsetietoisesti
osanneet käyttää, sillä parin kolmen vuoden
kuluttua meillä luultavasti on kaksi kertaa se
määrä työvoimaa, kuin mitä kaikesta päättäen
tullaan tarvitsemaankaan. Tämän lisäksi
sensurivalta vielä silloin tällöin katkoo yhdeltä ja
toiselta sanomalehdellä hengen, ja niin
työttömien toverien luku lisääntyy päivä päivältä.
Tällaisten olojen vallitessa ei mieli juuri
mielellään suunnitella mitään uudistuspuuhia.
Tästä huolimatta on Helsingin
Kirjaltajayhdistys ryhtynyt puuhaan, saadakseen ensituleviksi
kesäkuukausiksi 9-tuntisen työajan käytäntöön
kaikissa pääkaupungin kirjapainoissa. Kysymystä,
joka oli keskusteltavana yhdistyksen kuukausi-
*) Allekirj. harv.
kokouksessa viimekuluneen maaliskuun 31 p:nä
ja jossa toimikunnan toimeksi annettiin
hankkia siihen kirjapainojen isäntien suostumus,
pyydämme saada lämpimästi kannattaa.
Tahdomme seuraavassa lyhyesti esittää
muutamia syitä, joiden nojalla pidämme asiata sekä
oikeutettuna että kannatusta ansaitsevana.
Kukaan ei tahtone kieltää, että kunkin
ihmisen velvollisuus on seurata aikaansa, s. o.
mahdollisuuden mukaan koettaa hankkia tietoja
ja kokemusta elämän eri aloilla ja kaikissa
niissä enemmän tai vähemmän tärkeissä
kysymyksissä, jotka joka päivä ydiä uusina
astuvat eteemme. Jos tämä kerran myönnetään,
ymmärretään myöskin, että kaikkeen tähän
tarvitaan aikaa. Ja juuri sitä meillä on liian
vähän. Jokainenhan tietää, siitä sen enempää
puhumatta, että kaikki sivistysvälikappaleet,
kuten teaatterit, konsertit, luento- ynnä muut
oppikurssit sekä semminkin yleiset huvit
useinkin loppuvat vasta puolenyön tienoissa. Me
tiedämme myöskin, että työmiehellä ei ole
varoja kustantaa itselleen asuntoa kaupungin
keskustassa sijaitsevissa palatseissa, vaan täytyy
hänen tyytyä asumaan kaupungin äärimmäisillä
kulmilla, jonne on matkaa kilometrittäin.
Ennenkun siis ehtii levolle ovat jo n. s.
„pikkutunnit“ joutuneet. Kun työaika alkaa k:lo 7,
on vuoteelta noustava k:lo 6, jos mieli ajoissa
joutua työpaikalle. Näin ollen jää lepoajaksi
vain noin 5 tuntia, joka on liian vähän. Millä
tavoin ja miten paljon väsynyt ihminen tekee
työtä, sen tietää jokainan kokemuksestaan ilman
pitempiä selvityksiä. Jos sen sijaan työ
alettaisiin k:lo 8 aamulla — niinkuin Helsingin
Kirjaltajayhdistys luultavasti tulee isännille
ehdottamaan — olisi jo pahimmassakin
tapauksessa tilaisuus nauttia lepoa 6 a 7 tuntia,
joka täysikasvuiselle ihmiselle kuuluu riittävänkin.
Ja levänneillä voimilla työskentelemisestä ei taas
luulisi olevan muuta kuin hyötyä sekä
työmiehelle itselleen että liikkeelle, jossa hän
työskentelee.
Jos nyt kirjapainojen isännät tulisivat
suostumaan ehdotukseen, jota me
molemminpuoliseksi hyödyksi toivomme, alkaisi työ k:lo 8
aamulla ja jatkuisi yhtämittaa k:lo i:een
päivällä. Aamiais-aika [g — 1 / 2 10), joka
keskeyttää vasta-alotetun työn ja useinkin anastaa
kokonaisen tunnin ennenkun uudelleen kunnolla
pääsee työvauhtiin, jäisi näin ollen kokonaan
pois. Iltapäivä työskenneltäisiin entiseen tapaan,
nim. 3 —7.
Varma vakaumuksemme 011, että kirjapainot
eivät tästä työajan muutoksesta tulisi kärsimään
minkäänlaista taloudellista tappiota, vaan pikem-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
