Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o 9
GUTENBERG.
83
dan ett företag som detta är förenad med
stora utgifter.
Vi uppmana derför alla hvilka ej ännu
prenumererat på denna väl redigerade fackskrift
att göra detta för att tidskriften äfven i
Finland kunde få en större läsekrets, hvilket den
nog förtjenat.
Isato mossa
Kirj. Antti W—e.
(Tarkoitukseni ei ole tässä asiallista selvitystä
antaa ammatista, teen vain pienen havainnon
kirjaltajan elämästä „koneellisessa“ työssään.)
Kirjaltaja? — Ei hän tosin kone ole, on vain
tärkein välikappale sen miehen käsissä, jolta
hän saa kaavan tehtäviinsä. Hän on se mies,
joka yhdestä säteestä luo tuhansia ja taaskin
tuhansia, jotka säteet näin monistettuina
kaikkialla esittävät alkutekijänsä hyviä ja hyödyttäviä
tahi pahoja ja turmioon vieviä ominaisuuksia,
ollen tärkeimpänä viittana yhteiskuntaolojen
muodostelussa.
Itsestäni en nyt havaintoa tee. Olen
aitovierellä kulkijana.
Seisahdun hetkiseksi latomoon . . . On
hiljaista . . . maltillista . . . Mitään muuta ei
kuultavissa ole, kuin kirjasimien yhtämittainen
nakutus vinkkelinäkään. — Kaikilla suurta .
tehtävää . . . Jokaisella hermoja koskeva,
ajatusviivainen katse edessään . . . Kaikilla vakava,
pyhä piirre kasvoissa . . . Sormet käden
ohjauksesta nöyrinä vaan palvelevat ohjaajansa voimaa.
Jännityksessä on ajatus . . . Totinen on piirre
kasvojen . . . Sattuuhan väliin että ohjettavat
ottavat tehdä „kuperkeikkoja“. Silloin nöyrtyy
hänen vartalonsa ja tekee kumarruksen
„ystävälleen“ . . . Vielä jos kiire on tulinen, sanoa
tokaisee hän hiljalleen — ~p’ — na!“ ja se on
taas sillä autettavissa.
Joku hetkinen, hänellä työnlomassa, on vaan
huvitusta. Silloin käy hän käsiksi „siunattuun“
piippuunsa; jos ei ole liika suuri ahneudestaan,
ettei mukaan otetut kierretupakkarossit vielä ole
loppuaan tehneet ja haikuina huoneen ilmaa
siintäväksi savupilvestä saattaneet. — Jos näitä
vielä on jälellä, niin silloin hän on onnellinen
.. . Silloin kuvastuu hänen kasvoissaan
hyväntahtoisuuden ilme, kun ei toverien
tupakkavarastoa ole tarvis käydä „kumaamassa“. — Vielä
itsekseen hymyilee: „Oi mielitekojen jumala! . .
Oi ajatuksien taannuttaja! .. Oi suloinen
hyvinvoinnin tunne! .. Oi Eedenin balsamivoide !“
Siinä hänen huvituksensa työn loma-ajalla —
kun taas alkaa lakkaamaton, yhtämittainen
näppäily ja ohjaileminen oikealla kädellään ja
hermostuttava ajatustyö.
Teen käynnin toiselle puolelle — eri
huoneeseen. — Täällä miesvoima on pienempi,
mutta toimi yhtä kiireinen ! — Meikäläinen vaan
kuin näkisi tämän „huoneen kiirettä“, niin ihan
ällistyisi. — Notkea ja vilkasliikkeinen on
toinen ja toinen taas, ajattelevan näköinen. Tuoss.a
toveri vaikeatöistä nimilehteä rakentaa . . .
Toinen taas — ilmoitusta, — joka kuvataan
liikemaailmassa olevan yhtä tärkeän, kuin rasva
koneelle. —■ Kolmas käy sinne tänne, kuin kellon
lerkku, viskoen taas tehtävälle työlleen,
kappaleen „graafillista“ ainetta, kunnes kehilö
valmistumistaan valmistuu painokoneeseen vietäväksi.
Rauhaa ei hän saa painajalta — ainakaan jos
työ on kiireinen sekä tuotu myöhään. Niin!
— silloinpa „hiki kantapäistä nousee“ ja
»höyryää koko ruumis“ — niin perinpohjaisesti, että
melkein työn valmiiksi saatua on ihan kuin olisi
ollut kilpasilla.
Lakkaamaatta purraa konemestari työn
valmiiksi joutumista . . . Käskystä! . . Että
oikein sapelle käy! Siinä kiireessä jo antaisi
hyvän „patinajälen“ selkään purraajalle, mutta
sehän siinä esteen tekee, kun on „tulinen“ kiire;
vaan hyvikkeeksi lausua joutaa: „että tuleehan
se neljännestunnin kuluttua!“ — vaikkapa vaan
aikaa meneekin — täysinäinen tunti. Tämän
täytyy sanoa siksi, että vähänkin saa ajatusaikaa
ja työlleen edes jotain — „makua“.
Suuri osa yleisöstä ei tosin pane
kirjapainotöiden koristepuoliin ja vaivannäköön juuri
niitäkään arvoa; mutta eletään toivossa! — Ehkä
sekin kultainen aika vielä koittaa, että saamme
ilolla kylvää sitä, jota taas niitetäänkin ! . .
Edistyyhän se aika ja ammattityö päivä päivältä
nykymaailmassa ja kirjapainotaidekin on
vuosikymmenen kuluessa ottanut aimo askeleen
eteenpäin, nim varjo- kuin valopuolissa.
— Mestari hoi! jo valmistui! . .
Ei näy kuulevan! Varmaankin on valehtelun
jälkeen lähtenyt ottamaan „tinatsuja“, koska niin
pörröisellä päällä oli.
Täytyy joutaa askeleensa konehuoneeseen.
Täällähän mestari istuu vaan kaikessa rauhassa,
vetelee senlaisia haikuja, kuin „heinäleivisköjä“
ja työllä kun pitäisi olla „tulinen<’ kiire, että
oikein . . .
— „Onko se kauan jo valmiina ollut?“
— „Pari tuntia sitte !“
— „Hyvä juttu! . . Sopii jatkaa! . .
— „Ollappa tässä aikaa jonninjoutaviin. On
taas tulossa senlainen kiireinen työ että . . .
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
