- Project Runeberg -  Gutenberg / 1901 /
116

(1892-1900)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

GUTENBERG

N:o 14

116

kuuluvia nuoria ja vanhoja oli nimittäin
asettunut nurmikolle istumaan, vuorotellen heitellen
toisiaan heinillä, turpeilla ynnä muilla
sotaaseilla. Ja täytyy minun myöntää, että tämä
oli kerrassaan mieltä ylentävää ja urheata
leikkiä. — —

Soittolavalta kuuluu fanfaari. Riennän siis
sinne ja pian seisonkin aivan lavan vieressä
„juur’ tihiäs’ ja ahtahas’ kuin Abramin oinas
pensahas“.

Esiintyjä on muuan miehettömäksi jäänyt,
silmälasia käyttävä naismaailman ruusu. Hän
kertoo eräästä Kreikan viisaasta, joka puhujan
muistin mukaan eli noin 500 vuotta ennen
Kristusta. Tämän miehen nimi oli Plutarkos.
Hän kävi kuuntelemassa luonnon sopusointua.
Aamulla kun hän heräsi, kävi hän
kuuntelemassa luonnon sopusointua, ja illalla ennenkun
paneutui vuoteelle kävi hän kuuntelemassa
luonnon sopusointua. Hänellä oli myöskin
opetuslapsia, joita hän neuvoi kuuntelemaan luonnon
sopusointua. Sitten he kaikki yhdessä kävivät
kuuntelemassa luonnon sopusointua. Mutta
rajanaapurissa asui kansaa, jotka eivät käyneet
kuuntelemassa luonnon sopusointua. He hioivat
vain miekkoja ja tapparoitansa eivätkä tietäneet
mennä kuuntelemaan luonnon sopusointua.
Plutarkos ja hänen oppilaansa, jotka kulkivat
kuuntelemassa luonnon sopusointua, läksivät
saarnaamaan ja opettamaan näitä, jotka eivät käyneet
kuuntelemassa luonnon sopusointua. Mutta
nämä, jotka hioivat miekkoja ja tapparoitansa,
eivätkä käyneet kuuntelemassa luonnon
sopusointua, nostivat sodan Plutarkosta ja hänen
opetuslapsiansa vastaan, jotka kävivät
kuuntelemassa luonnon sopusointua. Seuraus oli että
ne, jotka eivät käyneet kuuntelemassa luonnon
sopusointua, voittivat Plutarkon ja hänen
opetuslapsensa, jotka kävivät kuuntelemassa luonnon
sopusointua. Tässä tappelussa tapettiin
Plutarkos, joka ei enää sen jälkeen käynyt
kuuntelemassa luonnon sopusointua. Mutta hänen
oppilaansa vielä kauvan tämän jälkeen kävivät
kuuntelemassa luonnon sopusointua.

Tässä puhuja vähän hengitti, katseli
ympärilleen ja kohdisti sitten puheensa äideille : Te
äidit ! Jos teidän lapsenne silmä on illalla
sumea, niin älkää panko sitä maata, vaan viekää
se ulos kuuntelemaan luonnon sopusointua.
Jos ei lapsi katso suoraan äitiänsä silmiin, niin
älkää panko sitä maata, vaan antakaa sen mennä
kuuntelemaan luonnon sopusointua. Jos lapsella
näyttää olevan jotakin salattavaa, jota se ei tahdo
ilmoittaa, niin viekää se kuuntelemaan luonnon
sopusointua. Viekää lapsi joka ilta ennen
maatapanoa kuuntelemaan luonnon sopusointua.

Kun käänsin selkäni lähteäkseni matkoihini,
seisoi takanani veli Sakeus, katsellen tyhjästi
eteensä, aivan kuin nainen joka taluttaa koiraa
nuorasta. Kysymykseeni, mitä hän ylimalkaan
piti puheesta, sanoi hän tuskin kuultavasti:
~Järgi fangix’ ottagaam!“.

Mix.

Kirjeitä. — §ref.

Vasa.

Vasa Typografförcning arrangerade utfärd
till den vackra, natursköna holmen Nagelskär,
cirka en half timmes ångbåtsfart från stadens
hamn, jämte folkfest därstädes söndagen den
23 juni, midsommaraftonsdagen. Öfverfarten
skedde med den snabbgående
skärgårdsångbåten „Svanen“, som gjorde regelbundna turer
mellan holmen och hamnen från kl. II f. m.
till långt in på natten, alltid med så många
passagerare, som båten hade rätt att medtaga
eller 98 st.

Festbestyrelsen hade anordnat det hela på
ett erkännansvärdt lyckadt sätt och hvarken
sparat tid eller krafter för att värdigt kunna
inbjuda och roa allmänheten, som äfven
syntes till fullo belåten med såväl öfverfarten
som nöjet och anordningarna i öfrigt.
Särskild tack förtjena festbestyrelsens fruntimmer,
hvilka hade sig alla uppköp och hvad för
öfrigt till en välordnad buffett hör sig förlagda
och dessutom skötte serveringen och
uppassningen från kl. 10 söndag förmiddag till kl.
2 på natten och ej hunno till hvila föran kl.
5 midsommardagsmorgon.

Om folkfesten i öfrigt skref Vasabladet
följande:

Ä den öppna platsen i närheten af
landningsbryggan hade föreningens festbestyrelse
vackert dekorerat med guirlander af ormbunke,
flaggor, vapensköld, m. m.

Programmet inleddes med ett hälsningstal
af faktor Frans Ahlroos, som framhöll hurusom
midsommardagen är en högtid, hvilken af oss
nordbor firas icke allenast därför, att naturen
iklädt sig sin fagraste sommarskrud, utan äfven
såsom en glädjefest i anledning af ljusets seger
öfver mörkret. Tal. slöt med den önskan att
vi enhvar måtte bevara kärleken till ljuset och
städse vara beredda att efter bästa förmåga
kämpa för detsamma, att icke mörkret “må
komma till makten och svepa sitt dok öfver
sanning och upplysning. Efter talet följde
särskilda täflingslekar, däribland „stöfvelkadrilj“,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 05:39:13 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/gutenberg/1901/0116.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free