Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o 19
GUTENBERG
152
i
Tahdomme lausua kiitoksemme Uuden
Suomettaren „maltillisesta“ menettelystä tässä
sotkuisessa asiassa, kunhan vain saavuttaisi
hiukan paremman sovun „Työmies“-lehden kanssa,
sillä tässä näkyy yhä vielä esiintyvän „kova
kovaa vastaan“.
Johtavassa artikkelissaan kirjoittaa mainittu
lehti m. m. seuraavaa :
„Surkeata on, jos meillä todella asiat alkavat
kääntyä siksi, ettei jokainen kansalainen,
vaikkapa toisen työssä tahi palveluksessakin oleva,
vapaasti saa liittyä luvalliseen yhdistykseen tahi
seuraan, mihin haluaa. Sellainen vapauden
rajoittaminen on sekä moitittavaa että huonosti
harkittua. Ja kun lisäksi vielä ryhdytään
määräämään, mitä täysi-ikäinen - työmies, vieläpä
elämän koulussa harmaantunut vanhus saa lukea,
mitä ei, niin unohtaa työnantaja kokonaan ne
periaatteet, joita hän omaan luettavaansa nähden
vaatii noudatettaviksi.
Nyt puheina olevain isännistöjen puolelta on
kyllä selitetty, että he eivät millään muotoa
tahdo ehkäistä työväestönsä pyrintöjä. He
kernaasti suovat, että työväki perustaa yhdistyksiä
y. m., kunhan ei liity tuohon kelvottomaksi
tuomittuun ; ovatpa he valmiit antamaan työväen
puuhille kannatustakin. Mutta tällaiset kauniit
puheet eivät paljon merkitse. Jos herrat
isännät todella tahtovat tehokkaasti vastustaa sitä
„kiihotusta“, jota he nyt ovat osottaneet niin
suuresti pelkäävänsä, niin käykööt itse, omin
käsin, osallisiksi työväen rientoihin, niitä alulle
panemaan ja niitä välittömästi ohjaamaan. Jos
heitä itseään jotkin ulkonaiset olosuhteet siitä
estävät, tehkööt sen tehtaittensa päällystöjen
kautta. Mutta se on tuiki tarpeellista, että
esimiehet todellisella, teossakin näkyvällä
osanotolla seuraavat työväen pyrintöjä ja niihin
mahdollisuutta myöten itse osallisiksi käyvät. Ei
mikään ole luonnollisempaa, kuin että jos
työmiehet tässä jäävät yksikseen, he helposti
lähtevät omaa köyttään vetämään, erilleen yhteisestä
pesästä. Tässä kohden juuri on meillä tähän
asti paljon, melkein kaikki, laiminlyöty. Mutta
tästä on myöskin löydettävissä tehokkain keino
sen turmeluksen vastustamiseksi, jota harhaan
joutuneet yltiöpäät kiihotuksillaan pyrkivät
levittämään. Läheisempi, vilpittömämpi väli
työnantajain ja työntekijäin kesken tuottaisi paljon
siunausta molemmin puolin.“
Näin kauniita ja järkevästi punnittuja sanoja
lausuu meille Suometar. Olemmehan mekin
monta kertaa mainineet, mikä yksipuolisuuden
synnyttämä epäsopu silloin saattaa syntyä, kun
eivät työnantaja ja työntekijä ammattikunnallisen
yhteenliittymisen avulla lähemmin ota tutustuak-
seen toisiinsa. Mutta ikävä vain, että kauniita
sanoja ja hyvin punnittuja ajatuksia niin harvoin
sovellutetaan itse käytäntöön, josta
kuitenkin kaikki riippuu. Niinpä tässäkin.
Esimerkin puolesta mainittakoon vain, että silloin
kun kirjaltajain viimeinen palkkataistelu oli
kireimmillään, niin pakotti sekin johtava henki,
joka Uuden Suomettaren sisällön määrää, ja
joka myöskin esiintyy kirjapainon isännöitsijänä,
mainitun painon johtajat luopumaan Suomen
kirjaltajaliitosta. Ja ikävintä on vielä se, että
juuri nämä samaiset johtajat, tunnetulla
entisellä toiminnallaan liittomme palveluksessa, joita
nykyään olemme pakotetut pitämään
liittomme vastustajina, voisivat hyvinkin paljon
vaikuttaa isännän ja työmiehen keskinäisen sovun
säilyttämiseksi. Mutta saattaahan sitä viisaskin
erehtyä; niinpä tuo järkeväksi tunnettu
Suometarkin. Ennen emme kuitenkaan tule
antamaan arvoa Uuden Suomettaren kauniillekaan
sanoille, ennenkuin tämäkin pieni, mutta omaa
käytännöllistä esimerkkiä kuitenkin kipeästi
koskeva epäkohta tulee korjatuksi.
O. A. N.
Kirjeitä
Kuopio.
Merkkipäivä oli Kuopion
kirjaltajayhdistyksellä syysk. 13 p:nä, koska yhdistys täytti
silloin iO:nen ikävuotensa. Tämän johdosta pani
yhdistys toimeen pienen juhlallisuuden sanotun
kuun 21 päivän iltana teaatterihuoneella, jossa
alkusoiton soitettua piti puheen sanomalehden
toimittaja hra A. Pitkänen kirjaltajien ja
kirjaltaja-ammatin merkityksestä yleisön
palveluksessa. Puheen jälkeen nousi esirippu ja alkoi
kuulua mieltä ylentävä „Maamme“ soitto- ja
laulukunnalta Runebergin kuvapatsaan luona,
joka oli näytöslavalle laitettu, nuori nainen
laskemassa seppelettä R:n päähän. Ohjelmassa
oli sitäpaitsi näytöskappale, lyhyt kertomus
Kuopion kirjaltajayhdistyksen synnystä ja
toiminnasta IO vuoden aikana, laulua, runo, jonka
myöskin lausui hra Pitkänen, kuvaelma, soittoa
ja yleinen tanssi. Juhla pidettiin perhe-iltaman
tavoin, johon yhdistyksen jäsenet toivat
ystäviään ja tuttaviaan. Yleistä juhlaa ei yhdistys
tahtonut panna toimeen näitten ikävien
aikojen takia, sillä kun juhlan viettämisestä
päätettiin, niin edellisenä päivänä saapui tieto että
m. m. Savo-Karjala oli lakkautettu ainiaaksi.
Tämä vaikutti mieliin niin ikävästi, eitä täytyi
tyytyä pienempään juhlaan, vaikka syytä olisi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
