Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
GUTENBERG
N:o 19
151
tätä kultaista vasikkaa. Sitä tekee poljetussa
asemassa oleva ja kurjuutta kärsivä työmies ja
sitä tekee miljoonia omistava tehtaanisäntä.
Keinoista ei useinkaan välitetä. Isänmaallisen
innostuksen parhaimmat edistäjät ja kansallisen
olemassaolomme tehokkaimmat säilyttäjät
saattavat muuttua kurjimmiksi tämän kaikille yhteisen
p)Tinnön vastustajiksi silloin, kuin tästä on
rahallista hyötyä. Toinen sortaa toista ja rahan
tuottama voima ja väkivalta ratkaisee asian.
Taistelun tuoksinassa ei anneta minkäänlaista
armoa- heikommalle. Tehtaan epäterveellisen
ilman takia keuhkotautia poteva kahdeksan
jäsenisen perheen ainoa tuki häädetään asunnostaan
kahdenkymmenen asteen pakkaseen, silloin kun
tuo tyranni huomaa tästä olevan rahallista
hyötyä ja jos et tahdo alistua siihen henkisen
vapauden sorronalaisuuteen, johonka tämä
samainen itsevaltias sinut painaa, niin on
nälkäkuolema edessäsi. Jos ajoissa et ole ajatellut, mikä
suuri merkitys lujalla työväen yhteenliittymisellä
on, niin silloin ainakin tulet tästä katkerasta
kokemuksesta huomaamaan laiminlyöntisi.
Hyvinvointisi ja henkinen vapautesi riippuu
yksinomaan järjestön lujuudesta. Kapitaali on
kapitaalilla kukistettava. Ero on vain siinä, että
heikommat keräävät voimansa yhdeksi
kokonaisuudeksi, jonka nojalla yksinvaltiutta
rajoitetaan. Huomatuksi on tullut, että niissä
ammateissa, joissa yhteenliittymisaate on
korkeimmillaan, niissä on myöskin henkinen kehitys ja
taloudellinen olosuhde paremmalla kannalla.
Niistä syistä ja perusteista, jotka aiheuttavat
tällaisen työn ja pääoman keskinäisen taistelun
sekä missä määrin siitä saattaa yksilöjä tahi
yhteiskuntaa kokonaisuudessaan tuomita,
tulemme ehkä vastaisuudessa tarkemmin
selvittelemään. Tarkoituksemme tällä kertaa on vain
kohdistaa huomiomme niihin kautta maan
kuuluihin rettelöihin, joihin Fiskarin tehtaan
omistaja vuorineuvos von Julin ja Pinjaisten tehtaan
isännöitsijä parooni F. L. Hisinger
lainvastaisella tavalla ovat tehneet itsensä syypääksi.
Tähän on meidät aiheuttanut se, että kysymyksenä
tällä kertaa ei ole taistelu työpalkoista, vaan ovat
he kirjallisella sitoumuksella estäneet satoihin
nousevaa työväestöään liittymästä työväestön
omiin perustamiin ja hallituksen vahvistamien
sääntöjen mukaan toimiviin yhdistyksiin sekä
lukemasta työväen omaa haluamaansa
kirjallisuutta. Tämä on tapahtunut leivän
menettämisen uhalla. Missä määrin mainitut herrat ovat
koettaneet tehdä voitavansa tällä vapauden
sorrolla samalla riistää työväen kunnioitusta siihen
maamme erilaisissa asemissa olevien kansalaisten
yhteistoimintaan sekä missä määrin tämä järkyt–
tää kansallisen vapauden ja
kokoontumisoikeuden perusteita, joita mainittujen
tehtaanomistajainkin tulisi kaikella tarmollaan tukea, siitä
eivät he ole lainkaan välittäneet.
Syynä rettelöihin oli se, että isännät tulivat
huomaamaan että työmieskin alkoi tavotella
sanan- ja määräämisvaltaa omissa asioissaan.
Oikein naurettavan lapselliselta tuntuu
Hufvudstadsbladetin pitkät pakinat siitä, kuinka eräs
tehtaaseen kuulumaton räätäli oli pyrkinyt
tehtaan alueelle villitsemään työväkeä. Tätä
mörköä pitää lehti pahimpana „syntipukkina“. Sitte
luettelee mainittu lehti koko jonon ruotsalaisen
työväenliiton sääntöjä, joissa mainitaan säästö-,
sairaus- y. m. kassojen perustamisesta,
lukutuvista, kirjastoista, omista yhdistysrakennuksista
ja jos jonkinmoisista laitoksista, huomauttaen
että tämä kaikki on jätetty huolimattomuuden
valtaan. Mutta siitä, kuinka kauan tämä miltei
vasta perustettu liitto on ollut toiminnassa ja
josko se näin lyhyellä ajalla olisi voinut näitä
seikkoja toteuttaa, ei lehti mainitse mitään.
Päinvastoin on Hbl. huomannut että työväenliitto
on muka tehnyt itsensä syypääksi ylen
yhteiskuntaa mullistaviin aatteihin ja että se
lähetetyillä kiillottajillaan on synnyttänyt riitoja ja
rettelöitä siellä, missä ennen rauha ja hyvä sopu
vallitsi. Tämän yksinkertaisuutta todistavan
esittelyn on Hbl. tehnyt nähtävästi sillä alhaisella
ja Hbln henkeä kuvaavalla tavalla, että koska
sääntöjä muka ei ole noudatettu, niin tulisi
asianomaisten täyttää velvollisuutensa. Siis
kuoloniska sellainen, jonka rinnalla Fiskarin ja
Pinjaisten herrojen vapauden kahlehtiminen jää
varjoon. Tosin tätä ei ole selvin sanoin esitetty,
mutta luetaanhan nykyään viittauksista hyvinkin
paljon. Tähän on nähtävästi meille vieraan
esimerkin vaisto Hbladetia johtanut.
Että porvarilliset lehdet yleensä ovat
lausuneet paheksumisensa Fiskarin ja Pinjaisten
herrain menettetylle, on myönnettävä, mutta on
tämä mitä lievimmässä muodossa ja kaikella
hellätuntoisuuden varovaisuudella tehty
vastalause esitetty vasta silloin, kun Suomen
työväen lehdet ensiksi on julistettu pannaan sekä
sen johtavat miehet vedetty hirteen. Näin
sivumennen täytynee kuitenkin mainita, että ainoa
lehti, joka suoraan ja silmiään räpäyttelemättä
on antautunut tehtaan herrojen puhdasrotuiseksi
kilven kiilloittajaksi, on _„Suomen kansa“. Mutta
eipä tämä ole ihme, sillä onhan tämän lehden
toimittaja köyhien vanhempiensa kurjuuden
kustannuksella kohonnut herraksi ja näin ollen on
myöskin oppinut tuntemaan, missä määrin
herruutta silloin riittäisi yksilöjen osaksi, jos tämä
jaettaisiin kaikkien ihmisten kesken tasan.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
