Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
GUTENBERG
N:o 22
176
taan ainoastaan tuuma tuumalta, ja vaatii
tämäkin etanan kulku äärettömiä ponnistuksia ja
lujaa yksimielisyyttä työväestöltä.
Olen nähnyt kirjoitettavan sekä kuullut
mainittavan että normaalityöpäivän vaatimus sai
alkunsa joitakuita vuosia sitte eräästä sosialistien
kokouksesta Pariisissa, jossa se ensikerran
esitettiin ja hyväksyttiin työväen tärkeimmäksi
ohjelmakysymykseksi. Että normaalityöpäivän
vaatimus perustuisi näin myöhäiseltä ajalta, siitä
olen kuitenkin eriävää mielipidettä. Pidemmältä
sitä on haettava. Tämä vaatimus on ollut
olemassa yhtä kauvan kuin maailmassa on ollut
orjia ja palkkatyöläisiä, vaikka nämä alhaisella
sivistyskannalla olevat ihmisraukat itse eivät ole
käsittäneet antaa tyydytystä luonnon
vaatimuksille. Mutta mitä korkeammalle valistus kohoaa,
sitä enemmän tulevat he myös huomaamaan,
kuinka suuressa määrässä he vastoin luonnon
lakia ovat liiallisella työnteolla turmelleet
kalleinta omaisuuttaan, omaa ruumistaan. Moni
ehkä ajattelee että eihän työväestöllä ole
yksinomaista valtaa määrätä työpäivänsä pituutta.
Aivan oikein! Mutta tähän on työväestö itse
syypää niin kauvan kuin se kaikkialla ei ole
oppinut tuntemaan mikä valta ja voima lujalla
yhteenliittymisellä on. Sillä niin pian kun
yhteenliittymiskäsitettä ei enää tarvitse saarnata,
silloin on myös täydellinen määräysvalta
tässäkin tärkeässä kysymyksessä oleva meidän, joille
se oikeudenmukaisesti kuuluukin.
Paljon löytyy vielä työväestössäkin ihmisiä,
jotka eivät käsitä, mikä suuri merkitys
normaalityöpäivällä on. He eivät huomaa, että
ihmissielu ei ole tyydytetty yksinomaan koneellisella
työnteolle, vatsanvaatimuksien tyydyttämisellä ja
levolla.
Kysymys normaalityöpäivän aikaansaamisesta
tulee jäämään epämääräiseen tulevaisuuteen niin
kauvan kuin on ihmisiä, joilla ei ole muuta
perustaa elämälleen kuin määrätty työ elonsa
ja toimeentulonsa ehtona.
Se käsitys, että ainoastaan pakko johdattaa
ihmistä työhön, 011 koroillaan eläjien
puolustusase taistellessaan köyhälistön
vapautumista vastaan. Ken hiukankin ajattelee asiaa,
sen täytynee myöntää, että ne ovat ainoastaan
laiskurit ja yhteiskunnan hylkiöt, jotka
halveksivat työntekoa; ja vaikkapa olot kuinka tahansa
järjestettäisiin, niin ei näistäkään koskaan tule
olemaan puutetta Kukin järkevä ja kunnon
ihminen, niin miljoonain omistaja kuin köyhä
työmies, katsoo itsensä pakotetuksi työhön, sillä
hän ei voi muuten löytää viihdytystä
olemassaololleen, olkoonpa se sitte henkiseen tahi
ruumiilliseen. Mutta tehtäköön työnteko sellaiseksi,
ettei ihminen tunne sillä vapauttaan
kahlehdituksi tahi ettei se sodi luonnon vaatimuksia
vastaan.
Kun ajattelemme, kuten tunnettu filosoofi
Robert Blatchford kerran lausui, että se on
ruokaa, asuntoa, vaatetta ja vapautta, vaan ei
työtä, jota ihmiset tarvitsevat, sillä he eivät elä
työtä tehdäkseen, vaan tekevät työtä elääkseen,
niin ei hän tällä ole tarkoittanut, ettei ihmisellä
olisi todellista halua työhön, vaan on se
nykyisten olojen pakko, joka tekee hänestä
työorjan. Blatchford on tällä ainoastaan tahtonut
selvittää, että tuo pitkä ja raskas työ
määrätystä kellonlyönnistä aamulla määrättyyn
kellonlyöntiin illalla vuodet läpeensä, niin kesät kuin
talvet, ei ole sopusoinnussa ihmisellisen
luonnon kanssa.
Tässä täytynee kunkin rehellisesti ajattelevan
ihmisen, olkoonpa hän pappi tahi lukkari,
myöntää Blatchfordin olevan oikeassa. Ihmiselon
tarkoituksena ei voi olla täyttää kaiken sen ajan,
jota hän ei tarvitse ruokailuun ja lepoon,
yksinomaan työllä.
Terveelle ihmiselle on luonto itsessään
määrännyt halun työntekoon, mutta myöskin
nautintoihin, ihanteihin ja rakkauteen. Kaikki nämä
seikat ovat määrätyt kulkemaan käsi kädessä
sulostuttaakseen elämää.
Tätä ei kuitenkaan voida sovelluttaa
ihmiskunnan enemmistöön, tuohon suureen
ruumiillista työtä tekevään luokkaan. Tämä luokka
ei tunne muuta olevan olemassakaan kuin
pelkkää työtä; nautintoihin, ihanteihin ja
rakkauteen, tahi toisin sanoen kaikkeen, mikä antaa
viihdytystä elämälle, siihen ei heillä ole aikaa
eivätkä taloudellisetkaan olot sitä myönnä.
Tämä on se päämaali, johonka köyhälistö
pyrkii ; ei suinkaan turmeltuakseen kapakan
helvetillisessä elämässä tahi elääkseen toimettomana
laiskottelijana y. m. s., jolla yläluokkalaisnarrit
ratsastavat vastustaessaan köyhälistön
vapautumista kahleistaan, — ei! mutta saavuttaakseen
jotain takaisin luonnottoman pitkän työajan takia
kadotetusta ihmisarvostaan, nauttiakseen sitä
elämän onnea, jota luoja heillekin on tarkoittanut,
vaan jonka nurjat yhteiskunnalliset olot ovat
heiltä väkivallalla riistäneet.
Tiedän kyllä, että tuo rakas kirkkoisämme
tahi joku muu „korkeasti oppinut“ vastaa tähän
että työ tuli maailmaan syntiinlankeemuksen
mukana, silloin kuin esi-isämme Aatami pisti omaan
suuhunsa sen omenan, jonka herramme oli
säästänyt itselleen. Rankaistukseksi tästä
määrättiin hän ja kaikki hänen jälkeläisensä
„otsansa hiessä työtä tekemän“. Mutta miksikä
tätä rangaistusta ei ole kohdistettu kaikkien ih-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
