Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
GUTENBERG
N:o 22
177
misten yhteiseksi kärsimykseksi, jäänee minulle |
kuitenkin pelkäksi arvoitukseksi.
Ilman työntekoa on ihmiselämä täynnä
tyhjyyttä ja kolkkoutta, tämä on minun ja
tiettävästi muittenkin ihmisten ajatus asiasta. Mutta
pelkkää työtä, työtä ja taas työtä päivä päivältä,
vuosi vuodelta, koko elämä läpeensä, ilman
muita keskeytyksiä tässä yksitoikkoisuudessa,
kuin vaatimukset ruokaan, juomaan ja lepoon
tahi sen vietin tyydyttämiseen, josta seurauksena
on lisätä yhteiskuntaa uudella raatajajoukolla,
tämä on todellakin kurjaa elämää. Tällaista
elämää viettävät miljooniin nousevat ajattelevat
jäsenet ihmiskunnasta, jonka herramme on
asettanut muuten ihanaan ja hedelmälliseen
maahan.
Eipä ole ihmeteltävää, jos nämä joukot
kerran ryhtyvät vaatimaan jotain muutakin kuin
„kuivaa leipää“. „Ihminen ei elä pelkästä
leivästä“. Kolhittu.
Ammattiyhdistykset ja työttö*
mäin avustaminen.
(„Työmiehestä“.)
Työttömien avustukseen ovat
ammattiyhdistykset meillä kiinnittäneet vasta sangen vähän
huomiota. Se kuuluukin noihin pikkupuuhiin,
jotka eivät tarkoita työväenasian suoranaista
eteenpäin viemistä, vaan työmiehen turvaamista
silloin, kun hän huonoina aikoina tai muuten
omatta syyttään joutuu työttömäksi.
Työttömyysvakuutus kuitenkin voi jonakin aikana olla
useimmille työmiehille varsin tärkeä, ja tieto
työttömänä aikana avunsaannista puolestaan on
hyvänä yllyttimenä ammattiliittoutumiseen.
Sentähden ja kun työttömyys juuri nykyään on
päivän kipein kysymys, sopinee asia ottaa
mietittäväksi.
Ammattiyhdistysten varat, joiden pohjana ovat
sisäänkirjoitus- ja viikkomaksut — jälkimäisen
suuruus vaihtelee Englannissa noin 10 pennistä
1: 25:een —- ovat välistä jaetut kahdeksi
rahastoksi kumpaakin yhdistysten päätehtävää varten,
työtaisteluista syntyviä kustannuksia ja
vakuutustarkoituksia. Tavallisesti kuitenkin yksi rahasto
palvelee molempia tarkoituksia. Varsinaisten
jäsenmaksujen ohella pidättävät yhdistykset
vallan kantaa ylimääräisiäkin maksuja, jos työlakot
eli muut erityiset seikat sitä vaativat. On
tapauksia, jolloin jäsenet ovat säännöllisten
viikkomaksujen lisäksi suorittaneet aina 5 shillinkiin
(6 mk. 25 p:niin) asti nousevan lisäveron,
pitääkseen yhdistystä maksukykyisenä.
Tärkeänä puolena on ammattiyhdistysten
toiminnassa se kannatus, jonka jäsen nauttii
ollessaan työtönnä. Paremmin kuin mikään muu
organisatsiooni voi juuri ammattiyhdistys saattaa
ohdakkeiset kysymykset työn välittämisestä ja
työntekijäin turvaamisesta työttömyyttä vastaan
niin tyydyttävään ratkaisuun kuin nykyisen
taloudellisen järjestelmän vallitessa on
mahdollista. Ammattiyhdistyksellä on aina tilaisuus
saada tietoja työmarkkinain tilasta, sillä on
käytettävissä paras asiantuntemus kullakin
ammattialalla kuin yleensä on mahdollista, Yhdistys
voi paremmin kuin muut päättää, onko työtön
omatta syyttään menettänyt paikkansa. Ja se
rasitus, joka yhdistyksillä on työttömäin
jäsentensä auttamisesta, kehoittaa yhdistystä
käyttämään asiantuntemustaan työttömille jäsenille
työn hankkimiseen.
Hyvin monet ammattiyhdistykset ja varsinkin
vähävaraisemmiksi kehittyneet auttavat paikatonta
ja paikkaa hakevat jäsentensä viikkoavustuksella.
Tämä viikkoraha ei ole suuruudeltaan
yhtäläinen kaikissa yhdistyksissä. Yleensä
noudatetaan asteikkoa, jonka määrät alenevat
työttömyyden pituuden mukaan. Niinpä esim.
kirvesmiesten ja puuseppien yhteinen
ammattiyhdistys antaa 12 ensi viikon kestäessä apua IO
shillinkiä (Smk. 12: 50}, seuraavani IO viikon
aikana taas vaan 6 shillinkiä (Smk. j: 50).
Mutta annetaanpa kutomateollisuuden alalla
apurahoja, jotka alkavat niinkin vähästä kuin 3 sh.
6 pennystä (vähän yli 4 mk.). Kokemus on
näyttänyt, että korkeat apumäärät voivat
vietellä joutilaisuuteen, olivatpa yhdistyksen
toimimiehet kuinka valppaita hyvänsä. Muutamat
yhdistykset, niinkuin oluenpanijat ja rautavalurit,
vetävät viikkoapurahasta yhdistykselle tulevat
maksut pois: toiset taas, niinkuin konesepät,
antavat jäsenmaksut työttömille kerrassaan
anteeksi, ja toiset, esim. kirjaltajat, vain osaksi.
Tavallisesti vaaditaan, että ennenkuin joku
on oikeutettu saamaan apurahaa, on hänen
pitänyt olla joku määräaika yhdistyksen jäsenenä.
Sen joka apua haluaa, tulee kirjoittaa nimensä
työttömäin kirjaan ja uudistaa tämä kirjoitus
määrättyjen väliaikojen perästä. Joka on omasta
syystään, kuten juopumuksesta, säännöttömästä
käytöksestä y. m , menettänyt työpaikkansa, ei
ole oikeutettu avunsaantiin. Asianhaarojen
mukaan voi tästä joskus olla poikkeuksiakin.
Monet yhdistykset antavat työttömyysavun
lisäksi vielä matka-apua työn hakuun lähteville
jäsenilleen. Toiset yhdistykset maksavat vaan
yleensä matka-apua noin pari markkaa päivässä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
