Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
pilan. teosta ja poistuneen koko leikistä. Sen
tähden hän tahtoi houkutella häntä jälleen sisään.
Turha vaiva, porstua oli tyhjä, pieni tupa samoin,
ja Anni palasi suureen, lämpöiseen tupaan
sumu-pilvessä, joka hänen edeltään ja jäljestään vyöryi
sisään. Kädet käärittyinä pummuliseen esiliinaan
sanoi hän väristen: _
Siellä yhä pakastuu ulkona. Merkillistä
kuitenkin, ei siellä näkynyt mitään Tobiasta. Mutta
minusta ikään kuin kuuluu kulkusien helinää, ne
on meidän kulkuset. Ja hän juoksi ikkunan luo,
huokui siihen, kunnes sai pienen reiän jäähän
lasiin asti ja katsoi siitä ulos pitkin lumista
lakeutta, näkemättä kuitenkaan mitään. Ei siellä
ketään näy, sanoi hän; no, tulkaa nyt kahville,
lapset; pahin sille, joka jää ilman.
Olkoon hän missä hyvänsä, sanoi Matti
Reijonen iloissaan, että oli päässyt kilpaveljestään
ainakin vähäksi aikaa. Kylläpähän pian palaa,
kuin kylmä alkaa puristella. Kas niin, kuka nyt
rupee arvaamaan? Sinä Anton. Kuka arvuuttaa?
Sinä Anni. Ja kohta oli taas leikki meneillään.
Naurua ja iloa keskeyttivät ainoastaan silloin
tällöin korkeimmat sävelet Leena Pullisen
veisatessa virsiä viereisessä huoneessa. Mutta Tobias
oli poissa eikä ollenkaan palannut.
Kuin Tobias ajettiin aika vauhtia ulos
tuvasta pimeään porstuaan, hän oli vähällä juosta
suoraa päätä vanhan Matin syliin.
No, no, ei kiireellä kauas juosta, mutisi
vanhus, tule nyt tänne pieneen tupaan, minulla on
tärkeätä sanottavaa sinulle.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
