Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Eihän tuolla niin kiire liene, sanoi Tobias
iloisena leikistä, minun pitää palata sisään, kuin
vain saan nämä koristukset pois yltäni. Ja hän
aluksi viskasi virsut käsistään nurkkaan. Tulehan
sisään, niin saat kuulla, miten minä löylytän Matti
Reijosta. Saat kuulla, että hän kyllä saa omansa
takaisin; minä nyt tunnen olevani oikein sillä
päällä, tule pois tupaan. Ja innoissaan tempasi
hän poikki esiliinan nauhan.
Ei, pikku Toppi, kullakin asialla ,on oma
aikansa; nyt on leikki lopussa ja to9i alkaa.
Olethan sinä juhlallinen kuin pappi
pyhä-aamuna, sanoi Tobias, vähän oudostuen Matin
vakavaa ääntä. Mitä se nyt sitte on?
Matti ja Tobias astuivat kyynärän korkuisen
kynnyksen ylitse pieneen tupaan. Siellä oli pimeä
kuin säkissä, paitsi juuri uunin edessä, josta hiilistä
levisi milloin enempi, milloin vähempi veripunaista
valoa lähimmille esineille, ja tuvan perällä
ikkunan edessä, josta sinertävää hämärää, kylmää kuin
jää, vähän tuli muuten pimeään huoneesen.
No, kuulehan nyt.
Provasti Brandt huomenna ei hyväksy sinua
ripille. Sinä et pääse ollenkaan tänä vuonna.
Mitä sinä lörpöttelet! sanoi Tobias äkäisesti.
Minä lörpöttelen, mitä tiedän. Lukkari kävi
täällä tänään. Ja Matti kertoi nyt nuorukaiselle
kaikki, mitä lukkari oli sanonut.
Tobias suuttui niin, että kalpeni; hän tahtoi
puhua, mutta kieli ei totellut. Niinpä hän
purskahti kovasti itkemään. Nyyhkytysten välillä
mutisi hän:
Ja Matti ja Anni. Ja Matti pääsee myöskin
ja . . . ja provasti, se vanha . . .
♦
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
