Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Ei sinun vielä pidä uskoa, että kaikki on
ihan hukassa. Lukkari neuvoi kuten sanottu sinua
puhuttelemaan provastia ja kappalaista,
rauhoit-teli Matti.
Provastia en koskaan. Minä lähden
kappalaisen luo, sen minä teen. Minä ajan heti
Helmin luo.
Ihan niin, kärsi pahaa, toivo parempaa. Minä
jo valjastin valmiiksi hevosen. Kello on nyt
seitsemän paikoilla. Aja sinä heti apupapin luo,
hän kyllä tekee, mitä voi. Hevonen odottaa
Riennä vain pois ennen, kuin toiset tulevat sinua
etsimään.
Tobias puki tuota pikaa päällysvaatteet
yllensä, juoksi ulos, hyppäsi rekeen, läjäytti hepoa
ja katosi.
Kuin Matti ehti porstuaan, oli hän jo poissa.
Ja Matti meni talliin illastamaan hevosia.
Suuressa tuvassa kesti leikkiä vielä kotvasen.
Mutta kuin ei Mattia eikä Tobiasta näkynyt, vaan
Leenan veisuuta yhä kuului viereisestä
huoneesta, alkoivat nuoret toinen toisensa perästä erota
pois leikistä. Matti Reijonen oli saanut käsiinsä
harmonikan, tuon julman soittimen, joka
karkoit-taa viulun niin, kuin viulu on karkoittanut
kanteleen kaikista näistä seuduista, ja päästeli oven
suussa palkeestansa suloisimpia pianissimo-ääniä,
mutta ilman menestystä. Anni ei kuullut koko
soittoa. Hän ja pari muuta tyttöä olivat pitkässä
puheessa pukeutumisesta huomenna kirkkoon; he
väittelivät kiivaasti, mikä sopisi pukuun, mikä ei.
Viimein hävisi Matti Reijonen oven suusta ja heti
läksivät muutkin. Anni väänsi lamppua alemmaksi
ja sammutti sen, joten tupa tuli pimeäksi, paitsi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
