Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
kumarsi paljasta päätään alas jäähän saakka ja
Allahin ja Muhammedin nimet nousivat
kangistuneilta huulilta hartaassa rukouksessa talviyön
kovassa pakkasessa lumimyrskyn kohisevilla siivillä
Jumalan, ainoan ja laupiaan Jumalan taivaasen.
Lopetettuaan rukouksensa pani Kuffein lakin
päähänsä, ryömi Bitshokin luo, otti häntä kädestä ja
sanoi: kiitos, Ivan, sinä olit hyvä isäntä. Hän
laskeutui pitkäkseen jäälle, veti niinimaton
yllensä ja nukkui ijankaikkiseen lepoon.
Kuollessaan uneksi hän ihanasta keväästä, sinitaivaasta
ja miljoonista kukista äärettömillä aroilla
bash-kiirein maassa, kotimaassansa, ja sitte nousi hänen
uupuva sielunsa maan keväimistä taivaan alati
^kukoistavaan kesään ja Asrael vei hänen
vapautuneen henkensä paratiisin iloihin, jossa taivaan
sulottaret kuivasivat hänen jäätyneet kyyneleensä
ja lämmittivät hänen sielunsa uuteen
ijankaikkiseen eloon autuaassa yhteydessä kaikkein
oikea-uskoisten ja heidän profeettansa kanssa.
Kuin tatarilainen oli lopettanut rukouksensa
ja kiittänyt isäntäänsä, kuului heikko, sammuva
ääni yön pimeydessä; Hanhineva se kankealla,
sopertavalla kielellä veisasi virttä. Silloin tällöin
myrskyn kohinan seasta kuulivat Tobias ja
Bitshok hihhulin puoleksi puhumalla, puoleksi
veisaamalla sanelevan:
Mä että täältä erkanen,
Sen katson voitokseni,
Sill’ ilon Jesus ijäisen
Suot luonas sielulleni
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
