Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Mä pftftsen tyyneen rantahan
Myrskyistä, jotka pauhaa,
Kiusauksista maailman
Saan ij&ks kaikeks raahaa
Yhä heikommin kuuluivat virren ja rukouksen
sanat, kunnes ne kuolivat äänettömäksi, harfandrni
rauhan ikävöitsemiseksi; hihhuli ja sielunpaimen
Hanhineva meni Herransa rauhaan ja vähäinen
torppa kosken partaalla salolla, johon
hihhulilah-koon kuuluvat tukinuittajat usein kokoutoivat ilolla
ja riemulla ylistämään Herraa, kajasti vielä
kuolemassakin hänen sammuvan silmänsä edessä.
Hänestä tuntui, että hän kosken kuohuvilla aalloilla
riemuiten uiskenteli huimaavaa vauhtia pois
elämän merestä ijankaikkisuuden ihanoille rannoille.
Tobias ja Bitshok katsahtivat toisiinsa.
Luulenpa Jumalan ottaneen heidät luoksensa, Herran
rauha olkoon heidän kanssansa, kuiskasi Bitshok.
Jos Jumala pelastaa meidät tästä hädästä, panen
minä kynttilöitä palamaan kasanilaisen pyhän
emon alttarille. - Niin minä teen ja lupaan
Jumalan kautta.
Ja minä, sanoi Tobias, alan uutta elämää.
He eivät enää muuta puhelleet, tunkeutuivat
vain lähemmäksi toisiansa; heidän ajatuksensa
sammuivat pois, he eivät olleet liikutetut, eivät
peljänneet kuolemaa eivätkä olleet ahdistuksissaan,
sielun kielet eivät enää väräjäneet; ruumiin
hermot vetivät puoleensa koko heidän huomionsa,
heitä vain paleli.
Myrsky liiteli leveillä siivillä heidän ylitsensä
ja ajoi lunta suuriksi kinoksiksi heitä vasten ja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
