Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laura Harmaja: Isossa Koulussa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
4-6 Elämän auetessa
Äitiä helpotti koko joukon, kun ovi vihdoin sulkeutui. En minä
tiedä, pitäisikö tässä itkeä vai nauraa, hän mietti, ja pitäisikö tuota
tyttöä lohduttaa vai kurittaa. Minä rupean jo pelkäämään, että se on
mahdoton koulutettavaksi.
Hän odotti sitten suurella jännityksellä, miten surkeana Saima
tänä päivänä koulusta palaisi, ja varustautui antamaan hänelle
ankarat nuhteet turhanpäiväisestä hätäilemisestä. Mutta tyttö
olikin kotiin tullessaan mitä parhaimmalla tuulella, posket punoittivat,
silmät loistivat ja kieli kävi lakkaamatta.
— Tiedätkö, äiti, minä keksin niin mainion keinon sitä
vatsan-kipua vastaan. Minä ajattelin vain ihan rauhallisesti, että »jos
minä en osaa, niin minä en osaa»! Isäkin on sanonut, että ei se ole
koko maailman asia. Ja sitten minä osasinkin panna vastauksen joka
ruutuun. Ja tiedätkö, äiti, mikä siinä kanssa auttoi? Minulla oli
toinen sukka nurinpäin jalassa. Ja kun on »nuttu nurin päin, niin on
onni oikein päin». Siitäkin minä ihan rauhoituin. Voi hurjaa
sentään, kuinka mukava Palle oli tänään tunnillaan! Se sanoi meitä
oikein herroiksi ja neitosiksi ja kysyi, että »saanko luvan vaivata»?
— No, katsos nyt, sanoi äiti, kaikki kävi hyvin, kun sinä
vain lakkasit turhaa pelkäämästä ja hätäilemästä.
— Niin kävikin. Ja kyllä minä nyt vastakin koetan olla
rauhallinen. Ja minä panen aina jonkin vaatteen nurin päin aamulla
pu-kiessani. Sekin auttaa niin hurjasti.
Kerran Saima tuli koulusta kotiin Biitun ja Märthan ja Mairen
kanssa. Tytöt kulkivat kaikki kaulatusten, ja äärimmäiset kurkottivat
päätään kuullakseen paremmin, mitä keskellä puhuttiin. Saiman
suu kävi vimmatusti, kaikki kikattivat aina väliin, ja tuuma tuntui
ihastuttavalta. Päätettiin ruveta laittamaan opettajista runoja.
Saima oli vielä iltapäivällä kotona aivan haltioissaan. Hän
hyppeli ympäri huoneita, istui vuoroin pöytänsä ääressä
kirjoittamassa vihkoonsa ja juoksi sitten äidin kaulaan.
— Tiedätkö, äiti! Parasta maailmassa on runous! hän huudahti
ja rutisti kovasti.
Äiti lähetti tytöt puistoon leikkimään. Mutta sielläkin oli Saimalla
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
