- Project Runeberg -  Elämän auetessa. Koulutytön päiväkirjoja /
13

(1939) Author: Saima Harmaja
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laura Harmaja: Isossa Koulussa

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Isossa koulussa 15

— Tiedän kyllä: Mene tiehesi, paha henki! Niinhän
Messe-niuskin sanoi.

— Kuinka sinä niin rumasti voit sanoa vieraalle pojalle?

— Mitä sen sitten tarvitsee aina tulla tekemään kiusaa. Kyllä
minä sen opetan.

— Et suinkaan sinä vain aio ruveta tappelemaan?

— Eihän tapella voi muuta kuin oman koulun poikien kanssa.

Äiti päätti vedota Outiin, että tämä koettaisi pitää Saimaa aisoissa.

Pari päivää myöhemmin Saima ja Outi tulivat aivan kalpeina
ja hätäisinä koulusta kotiin.

— Äiti, tiedätkö kauheata! Nyt se on tullut ilmi!

— Mikä ihme?

— Se runo tietysti, sanoi Outi.

— Nyt on joko Biittu tai Martha tai Maire kannellut, toimitti
Saima. Ja sitä minä en olisi uskonut niistä. Mutta se ei voi olla
Biittu eikä Märthakaan, sillä ne olivat alusta asti innostuneita.
Mutta Maire vastusteli ensin ja sanoi, ettei se ole fiksua. Se on
varmasti Maire. Ja minä vihaan häntä.

— Elä nyt, hyvä lapsi, noin umpimähkään ketään vihaa. Mistä
te muuten tiedätte, että runo on tullut ilmi?

— No, katsos, kun kaksi opettajaa vihjasi siitä ja Nilu sanoi,
että minä toisin ensi kerralla kaikki ne runot kouluun, että hän saisi
lukea. Ihan huvikseen vain. Ei se ollut vihainen. Mutta minä olen
vihainen siitä, että koko luokan kuullen puhutaan siitä. Enkä minä
olisi uskonut, että Maire voisi olla niin halpamainen, että menisi
kantelemaan !

Seuraavina päivinä oli yhtä kova touhu ja jännitys siitä
runo-asiasta. Kun Saima ei maantieteessä muistanut jonkin vuoren nimeä,
niin Palle sanoi, että jos Saima näkisi sen, niin hän voisi tehdä siitä
»pienen sievän runonkin».

— Minä pelkään niinkuin kuolemaa, että minä joutuisin kahden
kesken jonkun opettajan kanssa. Ruokatunnilla minä aina syön
hirveän kiireesti, etten vain jäisi viimeiseksi luokkaan. Ja
piirustus-tunnille minä en pian uskalla enää yhtään mennä, kun opettaja on jo

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:55:58 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hselaman/0017.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free