Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laura Harmaja: Isossa Koulussa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
4-6 Elämän auetessa
monta kertaa kysynyt, miksen minä tuo niitä runoja. Ja jos
laulunopettaja kysyisi, niin minä kuolisin. Freka on ainakin viisas
ihminen, kun ei puhu mitään eikä kiusaa toista.. Mutta Mairea
minä vihaan! Eikä me huolita sitä käsikynkkään eikä kerrota
mitään salaisuuksia.
— Kuule nyt, sanoi äiti. Minä luulen, että te ihan turhaan
sitä Maire-parkaa epäilette. Etkö sinä ole kellekään
yläluokkalaiselle näyttänyt runoasi?
— Näytinhän minä Aunelle, mutta hän lupasi ihan varmasti,
ettei näyttäisi kellekään ihmiselle.
— Ottakaapas Aunelta selko asiasta.
Kun Saima näihin aikoihin tuli kotiin koulusta, tuntui kuin koko
talo olisi joutunut tuulispään valtaan. Sitä ennen oli kaikki aivan
hiljaista, mutta kun Saima avasi eteisen oven, alkoi kohina, joka
kuului joka huoneeseen ja veti kaikki mukaansa.
— A iti, äiti, Frekalla oli tänään yllään ohut valkoinen
silkki-pusero, ja sillä on a i n a ennen ollut valko- ja mustaraitainen jäykkä
pusero, jossa oh pitkät hihat ja kova kaulus. Ja se oli nyt niin kaunis!
— Sehän oli hauskaa, sanoi äiti, mutta syö nyt!
Saima söi muutamia suupaloja.
— Onkohan se hoksannut sen siitä runosta? Ja ajatelkaa, kun
minä olin ihan juoksemaisillani Pallen kumoon tänään pihalla.
— Kuuluuko tämä syömiseen?
— Ei, mutta kun minä juuri satuin muistamaan sen.
— Sinä aina satut muistamaan jotain, silloin kun syödään,
niin että me emme saa lainkaan ruokarauhaa.
— Niin, kun koulussa aina tapahtuu jotakin. Ja tiedätkös,
Palle taas vihjasi niistä runoista.
— Ei siitä tule loppua, sanoi isä, nousi ja meni omaan
huoneeseensa .
— Ja siitähän en minä vielä ole edes yhtään muistanut
kertoakaan, että minä sain suomen tunnilla tänään olla myrskynä
»Myrskyssä ja päivänpaisteessa». Ja minä kiljuin niin, että koko luokka
nauroi.
— No, siihen osaan sinä olit omasi, sanoi äiti naurahtaen hänkin.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
