Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kesä 1926
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Kesä 1926 8 s
hätystä siihen sisältyy. Viehätystä uuden asunnon ja toverien
näkemisen johdosta, tuskaa tämän suloisen rauhan ja
yksinäisyyden jäämisen johdosta.
29. 8.
En ole joutanut kirjoittamaan viime päivinä. Olen laittanut
kasveja niin, että olen tylsämielinen ja aivoni ovat sekaisin.
Mutta tänään panin pisteen pitkiin työpäiviini ja hautasin
syndetikontuubin ja märän sienen ja paperit ulkovinnille.
Hurraa ! että olen nyt vähäksi aikaa päässyt kasveista !
Olen myös laittanut Majakkaa. Toiset ovat lähettäneet eri
runsaasti avustuksia. Kaksi arkkia on jo kirjoitettu, ja koetan
saada koko lehden valmiiksi ennen Helsinkiin menoa.
Olen nyt päättänyt, että suhtaudun Ilkkaan yhtä toverillisesti
kuin muihinkin poikiin, niinkuin ei koko viime talvea olisi
ollut olemassakaan. Ymmärräthän, luulen, että olen kaikessa
hiljaisuudessa rauhoittunut täällä maalla, että esim. osaan
suhtautua rauhallisemmin »valtiopäiviin» ja Ilkkaan ja
Märthaan.
Kaiken kaikkiaan on se aika, jolloin olin 12-vuotias,
kehittänyt minua hirveästi: Ensin keväällä, juuri toukokuussa ja
kesällä löysin jälleen kirjoittamisen onnen. Rupesin silloin
pitämään päiväkirjaa kunnollisesti ja runoilemaan. Sillä on
ollut hyvin suuri merkitys sielunelämälleni. Se on kokonaan
uudistanut näköpiirini ja avartanut sitä ja antanut uuden
suunnan vilkkaalle mielikuvitukselleni.
Sitten oli tietysti Märtha-juttu. Se kehitti minua
äärettömästi. Lapsenuskoni murskautui aivan lopullisesti. Näin
elämästä aivan uuden, katkeran puolen. Astuin — tai
paremmin Märtha työnsi minut — ulos lastenkamarista.
Se oli lopullisesti hirmukolahdus minun itserakkaudelleni.
Olin aivan itsetiedottomasti tottunut siihen, että luokalla on
mahdoton saada aikaan mitään ilman minua, sillä niin oli
ollutkin sitä ennen. Ja minulle oli perin hyödyllistä havaita, että
voitiin tehdä hauska juhla ilman minuakin.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
