Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kesä 1926
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
I I 2 Elämän auetessa
Ja sitten se, että saatoin voittaa itseni. Että Jumalan avulla
saatoin antaa anteeksi Märthalle. Oi, tuo hetki oli
valtava! —
Sitten Amalia. N im. näytelmä, jossa olin pääosassa ja jossa
minua aplodeerattiin eri lailla. Huomasin siitä aivan uuden
taipumuksen itsessäni, sain siitä taas uuden suunnan näköpiiriini
ja sain lisää itsetuntoa.
Sitten löysin Anin. Olimme yhdessä pihkassa Jukkaan.
Oi taivas, taivas, mitä haaveilua! Lapsuususkoni rauniotkin
haihtuivat savuna ilmaan. Sinun pitäisi lukea ne runot! Ja
pahinta on, että ne todella ovat aika kauniita. 18-vuotiaana
olisin kuitenkin vasta voinut kirjoittaa niin. Luulin ihan
todella, että rakastin, rakastin tuota hölöttävää nahjusta!
Ja sitten se, että silmäni aukenivat. Se tapahtui yhtenä
hetkenä. Tunsin, mikä intoileva »hoobanssi» olin ollut.
»Intoileva» on ilkein ja harmillisin sana, jonka tiedän. Ja
pahinta on, että isä ja äiti käyttävät sitä minusta. »Joko sinä
taas intoilet, Saima ! Sinä olet aina sellainen intoilija ! Sinulla
on aina niin valmiit ja itsenäiset mielipiteet joka asiasta.
Koeta muistaa, ettei intoilulla tässä maailmassa pitkälle potkita.»
Jne. Jolloin minulla on aina halu irvistää ensin niin rumasti
kuin osaan ja sitten purskahtaa itkuun. Ja sen teenkin usein!
(Nim. jälkimmäisen !)
Sitten Ilkka-juttu. Oi taivas, kuinka suuresti se laajensi
minun näköpiiriäni. Ensin se, että näytin Ilkalle päiväkirjaani
ja paljastin hänelle tunteitani, kuinka sitä häpeän!
Istun kuin neuloilla!
Siitä opin, ettei saa olla liian avomielinen.
Sitten, ettei saa koskaan, koskaan antaa varjon kasvaa
ystävänsä ja itsensä välille. Jos olisin Lealle heti kertonut — niin,
sitähän en saanut tehdä — tai jollen olisi ensinkään uskonut
tuota inhoittavaa valhetta, kuinka hirveästi sydäntuskaa ja
surua olisi minulta säästynyt. Ehdoton luottamus on todellisen
ystävyyden ensimmäinen ehto. Rakkaus on vasta toinen. Minä
rakastin Leaa niin paljon, että saatoin uhrata oman itseni
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
