Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kesä 1926
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
I I 2 Elämän auetessa
30. 8. Maanantai.
Kohta lähden metsään. Ajattele, äiti on luvannut minulle
tähtiretken metsään. Saan sanoa hyvästi kaikille. Ja tähdet
loistavat.
Olimme, Outi ja minä, juuri soutelemassa — viimeistä
kertaa. Koko päivä on ollut hurmaava, ja ilta on kaiken kruunu.
Millaistahan on metsässä pimeällä? Luulen, että on
hurmaavan suloista, mutta myös vähän peloittavaa. En ole koskaan
ollut siellä niin myöhään.
31. 8. Tiistai.
Olin eilen metsässä. Ja oi, se oli suurenmoista. Luulin,
että siellä tekisin sen jäähyväisrunon, joka on kauan aikaa
väikkynyt mielessäni, ja antautuisin suruni valtaan.
Mutta en tuhlannut ajatustakaan erolle !
Minä vain katselin. En voinut muuta kuin katsella.
Metsä yöllä on niin ihana 1 Kuuset tummina ja jäykkinä
kuvastuen kimaltelevaa taivasta vastaan. Sammal niin
pehmeänä — se on paljon pehmeämpää, kun sitä ei näe.
Ja tähtitaivas! Niin ikiääretön. Niin iki-ihana. Niin iki
-majesteetillinen. Niin ikivaltava.
Minä istuin »Valtaistuimella» ja katselin. Tähdet tenhosivat
minut. Ne välkkyivät, välkkyivät. Ne nostivat minun mieleni
maan mataluudesta. Ne puhdistivat minun sieluni. Ne
kirkastivat minun ajatukseni. Ja oi, kuinka rukoilin. Ei, en
rukoillut, tunsin Jumalan ja puhuin hänelle. Jumala katsoi
minua tähtitaivaalta. Jumala katsoi minua kuusten tummasta
majesteetillisuudesta. Jumala henki yötuulessa. Jumala
välkkyi yössä. Jumala oli omassa sydämessäni.
Minun sieluni oli runoja ja rukouksia tulvillaan.
Oi, kuinka tuntee oman pienuutensa, oman mitättömyytensä
tähtitaivaan alla!
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
