Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kesä 1926
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Kesä 1926 8 s
hänen tähtensä, mutta minä en luottanut häneen niin paljoa,
että olisin uskonut häntä syyttömäksi. Se on kamalaa.
Mutta kun oikein tarkasti ajattelen, niin luulen, ettei
petokseni johtunut ihan yksinomaan rakkaudesta Leaa kohtaan. Se oli
kyllä 95- %, mutta loput £ °/0 johtui huomion
herättämis-halusta. Tai ei juuri siitäkään, vaan erikoisuuden
tavoittelemisesta, marttyyriushalusta. Tai ehkä sentään olen väärässä!
Toivottavasti!
Mutta suurin merkitys oli kuitenkin sillä, että opin
ymmärtämään totuuden merkityksen. Nimittäin, ettei petos koskaan
voi tuottaa siunausta. Maailmassa on vain yksi ainoa tienviitta,
jota ehdottomasti voi seurata. Se, mikä on oikein. Sillä jos
seuraa eri tunteita, joutuu lopulta kamalaan labyrinttiin, sillä
tunteet ovat niin kovin erilaisia ja voivat olla aivan yhtä
voimakkaita. Oikeus l Se on kaikkein pyhin, kallein, korkein
ja ihanin ! Kunpa voisin aina sitä seurata !
Mitähän tämä vuosi tuo mukanaan ? Ainakin se on jo tuonut
innostuksen runouteen. Olen lukenut »Sata runoa
maailmankirjallisuudesta». Toiset runot olivat ihanan kauniita, mutta
toiset niin kehnosti suomennettuja, että minä häpesin.
Tahtoisin ottaa suomentajaa korvista ja opettaa hänelle Suomen
kielioppia. Hän on sen lisäksi keksinyt niin jumalattomasti
uusia sanoja: »seijas» ja »leijas», »harmas» — että se rimmaisi
armaaseen, jms.
Outi taas sai äidiltä Elina Vaaran ja Lauri Viljasen
suomentaman valikoiman ruotsalaista lyriikkaa. Siinä on ihania runoja
ihanasti suomennettuina.
Olen myös lukenut Ukin runoja. Niitä rakastan. Ja kuinka
kaunis poljento niissä on! Olen usein hiipinyt metsään nuo
kolme kirjaa mukanani ja lukenut puiden siimeksessä pehmeällä
sammalella. Oi, kuinka mielikuvitus avartuu runojen
kauneudesta — »Kaikki kaunis rikastuttaa sielua»! Sitä se
totisesti tekee!
7 — Harmaja, Elämiin auetessa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
