- Project Runeberg -  Elämän auetessa. Koulutytön päiväkirjoja /
133

(1939) Author: Saima Harmaja
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syyslukukausi 1926

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Syyslukukausi i <) 26 133

minua kamalalla hälinällä saattamaan. Ja sitten soittanut kotiin
ja saanut isän ja äidin pelästymään.

Makasin siis kaikessa rauhassa tyynyjen varassa ja koetin
olla iloinen ja sukkela. Brrrrrr, puhelin soi, haa, Saimaa
tahdotaan tavata. Äiti sanoi, että minun piti tulla pitämään
seuraa Oudin vehjaksille. Eikä kello ollut edes 9 :ää. Lähdin
mukisten ja pistin Anin ja Biitun itseäni saattamaan. Äiti jätti
minut kauniisti istumaan Metun jä Helin ja Aunen kanssa.
Hillitsin loistavasti itseni ja leikin, että olin terve ja vielä
erikoisen hyvällä tuulella.

6. 12. Maanantai.

Tuohon lopetin enkä totisesti voinut jatkaa. Nyt klo 1 :n
aikaan päivällä makaan vuoteessani verraten surullisessa
asennossa, heikkona ja kalpeana, suun ympärillä kärsimyspiirre.
Vaikka on itsenäisyyspäivä ja lupa ja ihana, raikas talvi-ilma
ja paraadi ja kaikki.

Arvaa, mitä on tapahtunut?

Olen taittanut koipeni!

Hienoa, vai mitä?

Eilen se tapahtui. En viitsinyt heti jatkaa tuota kertomusta
lauantai-illasta, vaan läksin harjoittelemaan soittoläksyäni.
Sitten kirjoitin sivun viroa, mutta ihana ilma houkutteli minut
ulos. Soitin Lealle ja sanoin tulevani häntä hakemaan. Lähdin
heti ja matkalla tapasin Ervin ja Laurin. Lähdimme
lumesta ja raikkaasta ilmasta villiytyneinä kulkemaan.
Yrjönkadulla, Vanhan kirkon puiston luona oli jalkakäytävän
vieressä niin houkutteleva lumikinos, ja me aloimme
hypätä sen yli. Toisin sanoen pojat alkoivat ja minä
seurasin innostuen esimerkkiä. Putosin kevyesti kadulle, mutta
reenjalakset olivat hanganneet lumen niin liukkaaksi, että
kompastuin. Vasen jalka jäi alleni ja lonksahti pahasti
— se taittui^ kokoon niinkuin linkkuveitsi.
Silmänräpäyksessä selvisi minulle tilanne. Auto tai hevonen saattoi

a

milloin tahansa kääntyä kulmasta ja ajaa ylitseni. Jalkani oli

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:55:58 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hselaman/0137.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free