Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Huwimetsästäjä eläinten ystäwänä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Sellaisen jHulkamurhaajan kutsu»
minen eläintenystämäksi olisi suorastaan soimaus koko elainisuojelusaatetta kohtaan. Mutta Kolthoff ei
lau.su moitteen tai maötenmielisyyden sanaakaan senjohdosta että oli
noin häikäilemättämästi huwimurhattu hyödyllistä psweläinta.
3)llä eisttetyt esimerkit riittämät
todistamaan, että humimetsästys
siinä määirin raaistaa ihmistä enä
se wäHitellew hämittää hänestä kaiken luonnollisen myötätunnon millin eläinkunnan, oikeutta kohtaan.
Hum i metsästys tulehduttaa luonnollisen tiedonhalun oppia tuntemaan
millien eläinten elämää metsissä ja
mailla.
Humimetsästäjän mielenkiinto rajoittuu säännöllisesti yritykseen ym.–
märtää met sä st e t t ämä i n
eläinten elämää. Kaiklr muu, mitä
hän nnkee luonnossa, tulee masta
toisessa sijassa tai on hänelle aiman armotonta. Koko hänen huomionsa on jännittyneenä siihen tai
niihin eläinlajeihin, joita hänen sillä hetkellä on määrä surmata. Siksi
h’lVimet,sästä<jä näkee main mähäpaiöisen osan siitä, mitä eläinten
ystiimä hamaitsee kiilanllaan. Jos
se seikka, että humimetsästäjä kulkee Pyssy kädessä, on esteenä, sillä kolo lälmminmeiisessä eläinmaailmassa on Pyssyn kantaja, metsästäjä, fnmi määrässä tullut metsien
kauhuksi, että suuri joukko elämiä
olentoja pakenee niin paljon kuin
moi hänen läheisyydestäänkin.
Mestarillisesti on ruotsalainen
kirjailija, erämaiden maeltaja i«
eläinten tuntija, Karl Erik Forsslunld kirjaosaan »Djur" kumaillu:
tätä eläinkunnan ihmiskauhua.
Kappaleesta ~Teeri-emo", jota lu!e<
maan kehoitan, tahdon lainata seuraaman kohdan:
»Kuulkaahan —
eikö se olekin pvNllrintasatllkieli, joka huutelee tuolla kuusitiheikössä. Titl, titt! se w>-
sertelee waiottamastl ja si-stii se piipittää. Joku tulee, kuka sitten lieneekin’ palokärki lakkaa hakkaamasta ja Viheltää —
hiljaa, hiljaa!
Kyyhkyset lakkaamat kuhertamasta,
orama painautuu aiman runkoa
masten ja tekeytyy niin pieneksi
kuin moi, ikäänkuin tahtoisi aada
ihmiset uskomaan, että hän on main
kasmannainen petäjän Punaiuskeaösa rungossa. Ia sii-sii huutaa punarintasatakieli uudestaan. Kettu se
ei mannaankaan ole, ehkä haukka,
tai —
ehkäpä ihminen. . . Kaikki
on hiljaista, kaikki pidättämät hengitystä ja kuuntelemat mamisten:
ihminen kulkee metsän läpi."
Sellainen «n huunmetsästäjän
tulo erämaahan. Kun hän tulee
tutkimaan eläinten elämää omalla
tawallaan, kerätäffcen itselleen tietoja metsästettämien eläinten elämästä ja omituisuutsieta, ~palauttaakseen aimojensa ja hermojensa
termeyden", silloin märisemät sekä
hänen ystämänsä eträ mihamiehensä eläinten joukossa. Eläinten elämän kehityksestä ja lewenemisestii
ylimalkaan, eri lajien ruumiinrclennuksesta ja elämästä ei humimetsästäjä ollenkaan mälitä. Hänen metsästysintonsa on Voittamat-,
tomana esteenä sellaisim seikkoihin symentymiselle. Huwimetsästäjällä
ei ole ollenkaan, tai <nwan lKmiätoän möhän harrastuöta siihen kaikkeen, joka antaa metsien, ketojen,
mesien ja ilman eläinten elämäll
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
