Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Huwimetsästäjä eläinten ystäwänä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
ja ottaen kiikarin ja malokuwauskoneen, silloin hänen, ajatuksenfa eimiiit saisi lepoa furmllamisesta Vaan
luonnon elämän elämän latselemisesta. Humimetfästäjän puhe metsissä Vaeltamisen ter,weyttä tuotin
masta maikutulsesta on siis paha
kyllä ainoastaan lorupuhetta, joka
peittää hänen halunsa surmata.
Edellä sanotusta ymmärtää lukija
myöskin, mikä on fisimpänä syynä
siihen merkilliseen ilmiöön että
muodesta toiseen yhä useampia meidän milleistä linnuistamme otetaan
niinsanottujen »mahinkoeläinten"
joukkoon, niin että niihin nyt zo
kuulumat melkein kaikki suuremmat
linitullljimme, jotka eimät ole syötämiä. Näitä humiimetsästäjälN via»
hinkoeläimiä sallii mmittäin laki
kenen tahansa surmata raw innoksi kelpaawien lajien
lauhotusaikana. Ia wahinkoeMnten tappaminen on se suojelewa walepuku, jonka huwimetisästöjä
ottaa ylleen peittäätseen suurelta
yleisöltä häpeällisen surmaamiöhimonsa.
Jokainen ajattelema ihminen ymmärtää että ammuskeleminen metsissä rauhotusaikana kemäällä, f. o.
lm>tujen pesimisarkana, on mitä wahingollisinta niille. Metsässä siihen aikaan ammuttu laukaus karkottaa joukon, hautomia emälintuja
pesistään, ja munat ehtimiit usein
jäähtyä, niin että poikaset niissä
kuolemat, ennenkuin! emä palaa takaisin —
siinä määrin kaikki metsien
lämminmeriset elämät pyssyä pelkäiimät. Tämä on juuri yhtenä pääiyynä siihen, miilsi meidän metsämme tulemat yhä löyhemmiksi linnuista marsintinl niissä seuduissa,
joissa humimetsöstäjirt pitemmän
aikaa omat saaneet pahimmm riehua.
Todistukseksi siitä, mitä nautintoa
itse surmaaminen tuottaa humimcisästäjälle, tahdon esittää main katsi esimerkkiä, jotta eimät ole saaiuja meitatiukkumista metsästäjäkumaulsista maan joiden kirjottuja on
tunmehertin metsästäjä ja suurin
eläintenystämä mitä runnen yuwi»
metsästäjäin joukossa, Gustaf Kolthoff. Eräässä momsta metsästyskö
mauMstaan hän kirjoitan:
~{£n saanut kauan aikaa mietiskellä
haiblllllukaulsta. sillä uusia hantia tv’t
laffaamaita i tuskin olin laanut pano!
Jen pyssyyn, kun eras lauma tul! nii» läi&eltä minua kohti että ehdin asettaa
nallihatun main toiseen piippuun ia olin
pakotettu sillä ampumaan hanhen »o>
matta käyttää toista. Ei ollut aikaa
noutaa ammuttua banbea niin että m>-
nä tapani mutaan repäsin kaksi palasta
kaislllnuillilestll ia Pistin ne liiwintas»
luun Voidakseni pitää selmillä miten
monta hanhea «lm ampunut. —
—
Pian tuli taas lauma bywän ampuma=
matkan päähän, molemmat Viivut oliorat kunnossa, kaksi hanhea autosi ia
lakst laislankaVvaletta joutui linvintastuuni. Siten metsästystä iatkettiin —
— — Pelästyneiden hanhien huutoja
kuului joka taholta —
—
—
ia kun minä
ammuin molemmat miimeiset hanhet, oli
niin pimeää että ainoastaan jyMdyksestä maata masten sain tietää minne ne
vutosiVllt. —
—
Liiwintaskussa oli kuusitoista tllislllnlaVVuletta ia niin monta
hanhea olin siis ampunut —
kaikkia en kuitenkaan löytänyt ennenkuin
seuraajana, Päiroänö."
Sama Gustaf Kolthoff esittää
eräässä toisessa teoksessaan seuraaman kamalan kertomuksen:
~Woi saada käsityksen hiirihaukkojen lukuisuudesta syysmuuton aitana ’Sloo=
nessa. kun kuulee lreiwi Lhotti?: kertoman etta hän huuhklljaltll M soinut
ampua kokonaista 18? kappaletta puoles-
{atoista tunnissa. Tämä tapahtui syyskuun 9 päiuKtnä 1897. Edellisenä päimii.
nä hän metsäsläsineen ampui 220
hiizihaukkaa ia he elisiwat woineet ampua
enemmänkin, elleiwät patruunat olisi loppuneet ja pyssyt kuumentuneet liikaa
niin että sen muokfi oltiin valotettuja
lakkaamaan ampumasta".
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
