Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - I
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
nähneetkään, miten kannella olevien miesten
öljyvaatteet kiilsivät kosteutta. Meri kohisi edelleenkin
keulan puolella, mutta muuta ääntä ei kuulunutkaan.
Höyry pihisi nyt ikäänkuin hiljempaa putkissa, ja
miehet olivat vaistomaisesti alentaneet äänensä
kuullakseen paremmin kaikki vieraat äänet.
— Annanko huutaa?
Kapteeni nyökkäsi, ja perämies antoi sireenin
ulvaista pitkään.
— Parasta huutaa säännöllisesti. En tiedä vielä,
olemmeko kalastuslaivueiden lähellä, mutta ennen
aamua on niitä jo kymmeniä ympärillämme. Olen
kerran ajanut sellaisen aluksen upoksiin, enkä halua
sitä toista kertaa tehdä.
Kapteeni pyyhkäisi silmiään, sillä sumu muodosti
kuin kaihin silmien eteen.
Kapteeni jäi komentosillalle. Hän seisoi
komentosillan päässä, mietti ja poltti piippua. Hän oli
samassa asennossa vielä silloinkin, kun toinen perämies
saapui vahtivuorolleen. Perämies ei kapteenin
läsnäoloa ihmetellyt, sillä Minnehahan päällystö tiesi, että
kapteeni Grant saattoi vuorokausimääriä seistä
yhtämittaisesti komentosillalla, jos tarvittiin.
Sumusireeni ulvoi säännöllisin väliajoin. Sen ääni
oli kantava, ja olisi voinut luulla, että ääniaallot
leikkaisivat reikiä tähän limaiselta tuntuvaan
massaan, joka nyt Minnehahan joka puolelta ympäröi.
Mutta sumu ikäänkuin tiheni yhä. Se kietoi kaiken
vaippaansa, tukahdutti äänet, ja miehistä tuntui kuin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
