Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - I
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
— Koeta itse, niin näet, murahti ensimmäinen
perämies. Kiipeä tuonne taivaalle repimään pilviä.
— Oi, aurinko oi, sulovoimasi suo ... hyräili
toinen perämies virnistellen.
Päivästä tuli ilta ja illasta yö.
Kello yksi yöllä herätti vahtia pitävä ensimmäinen
perämies kapteenin.
— Nyt sitä on koko maailman täydeltä, hän
ilmoitti.
Kapteeni nousi huokaisten. Hän tiesi tarkalleen,
minkälainen ilma ylhäällä oli. Sumutorvi oli jo
kerran rääkäissyt.
Ja sumua olikin koko maailman täydeltä, kuten
perämies oli ilmoittanut. Komentosillalla ei nähnyt
muuta kuin kompassivalon hehkun. Ruorimies nojasi
pieneen rattaaseensa ja hänen silmänsä tuntuivat
suuntautuvan sumun keskelle. Etukannelta kuului
askeleita. Perämies oli lähettänyt kaksi miestä sinne
tähystämään ja komentosillan toisessa päässä
häämöitti kolmannen tähystäjän haamu.
— Pitäisi olla kissan silmät, perämies sanoi.
— Mitä te niillä tekisitte? Kissakin tukehtuisi
tähän paksuuteen.
Sumu oli todellakin niin paksua, että se tarttui
kurkkuun. Lämpimät merivirrat sulattelivat
etelään päin ajautuvia jäävuoria ja aikaansaivat
sumua, kuuluisaa New Foundlandin sumua, joka on
kaikkina aikoina ollut merenkulkijoiden kauhuna.
Suojatulle komentosillallekin sitä tunkeutui, ja
sillalla kävelevät miehet saattoivat aavistaa, vaikk’eivät
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
